Jumala on muovannut elämästäni sellaisen että sydämeni on aina valmis rientämään apuun kun joku tarvitsee lohdutusta. Olen kuitenkin huomannut ettei sydämen halu yksin riitä. Ainoa tosi lohdutus kaikille ihmisille ja varsinkin uskoville, tulee oikealla tavalla vain Jumalalta, Hänen Sanansa kautta.
Ehkei se tarkoita sitä ettei voisi yrittää, mutta siinä on se vaara että toisen tuska vaan lisääntyy. Täytyy olla hyvin varovainen ja mieluusti rukoilla aina ensin Jumalaa, sillä se mikä sopii Sanastakin itselle ei välttämättä sovikaan toiselle, varsinkaan jollei toista hyvin tunne tai ei ollenkaan. Ja kuitenkin joskus riski kannattaa ottaa. Ja siinä Jumala auttakoon. – Hän voi antaa juuri oikean sanan ja tiedon.
Monelle psalmit ovat suurena lohtuna koska niistä löytyy koko elämän kirjo! Itse selasin niistä tänä aamuna montakin.
Kävi niin että avustajani oli sairastunut ja sain ylimääräisen vapaapäivän ja pääsen nyt kirjopittamaan heti tuoreeltaan. Itselleni myös Jesajan kirja on yksi rakkaimmista ja monet luvut jakeineen ovat ympyröidyt vahvasti!
Luvussa 40 on uudemman käännöksen mukaan otsikkona:” Rohkaisun sana Herran kansalle”! Ja niin, emmekö mekin kuulu tähän Herran kansaan, Kyllä!
Teksti alkaa tuolla otsikolla jatkuen: – ” sanoo teidän Jumalanne”! Kuinka ihana onkaan Herran Jumalamme sana.!
Olen myös ympyröinyt luvun ja jakeita nro. 38. Jotenkin myös tuo Hiskia on kuulunut elämääni ”aina”! Erityisesti jakeet 12-20. Tähän 15-17 jos jollakin ei omaa kirjaa ole: ”Mitä minä puhun hänelle, mitä minä sanon hänelle, joka on kaiken tämän tehnyt? Mielessäni minä käyn lävitse elämäni vuodet sydämessäni murhe! – Herra, Minun Sydämeni Elää Sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi! – Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse heität kaikki minun syntini. Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän. ….Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme Hänen Pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä”
Kun olimme tyttäreni kanssa sunnuntairukouksessamme saimme valtavan lohdun, jopa viisaudenkin, Pyhän Hengen kirkastaessa meille Kristusta ja tajutessamme että kaikki ne vaivat ja uskomattoman kummalliset vastoinkäymiset toisensa perään ovat kuitenkin vain ”alkusoittoa” sille mitä mahdollisesti vielä tuleman pitää? Mutta siinä samassa oli todellakin niin suuri lohdutus, ilo ja varmuus siitä, että Herra totisesti tietää tilanteemme ja kaiken mikä meitä odottaa. – Toki pyysimme apuakin, sillä aika mielettömältä tuntuvat ja näyttävät ne lisääntyvät vaikeudet jotka jo haittaavat normaalia elämäämmekin. Koimme kuitenkin että pieniä vielä ovat. – Mutta, kun arki tulee vastaan niin ei se helppoa ole!
Minua aivan uskomattomasti lohduttaa myös tuo Jesajan kirjan luku 40 ja on aina lohduttanut! En sitä tähän enää kirjoita kuin loppujakeilla:
”Nouse korkealle vuorelle Siion, Ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, Ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungille:- Teidän Jumalanne tulee! Itse H e r r a tulee suuressa voimassaan, Hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa jonka o n omakseen hankkinut, – Paimenen lailla Hän Kaitsee sitä, omin käsin Hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita Hän Kantaa Sylissään emolampaita hän ohjailee eteenpäin.!”
Valtavaa! Käänsin sivua uuden testamentin puolelle 1kirje Korinttilaisille avautui kohdasta luku 15 josta otan tähän loppuun rakkaalta Paavalilta kokemuksen joka on aina myös itseäni lohduttanut, vaikka en mitään olekaan:” Mutta Jumalan armosta olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha (mennyt hukkaan) Olen tehnyt työtä…. – en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani!” Paavali tosin teki enemmän kuin kukaan sen aikaisista Jumalan elopelloilla, jota en tietenkään voi itsestäni sanoa, mutta Jumalan armo ei mene koskaan kenenkään kohdalta hukkaan!
HÄn Itse Pitää siitä Huolen! Ylistys, kiitos ja kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle!
Sinulle, joka luet tätä, siunausta, rauhaa ja armoa tähän päivääsi ja koko loppuelämääsi! Jeesus on Sinun Paimenesi ja Kaikkesi.
19/03/2019 17:18
KYllä me kaikki tarvitsemme lohdutusta Aina silloin tällöin,joskus se ottaa aikaa ennenkuin pääsee tasapainoon itsensä kanssa ja pystyä antamaan anteeksi sille jokaon aiheuttanut meille loukkausta ja haavan sisiäpuolelle ja se auttaa Meitä kun muistamme että jos emme me anna anteeksi niille jotka Meitä vastaan rikkovat ei meidän taivaallinen Isäkään anna meille meidän rikkomuksia anteeksi.Ja aivan ihana tunne kun olemme voitttanut taistelun ja alkaa kiitättään ja siunaamaan ja olla voittajan puolella Herran armosssa,kiitos siunaten keijo södertälje
TykkääLiked by 1 henkilö
19/03/2019 19:53
Kiitos jälleen Keijo. Näinhän se on!
Ja niinkin että joskus kun tarkoittaa hyvää ja tahtoo toista ihmistä auttaa, voi huomatakkin ettei osannut joutuu ajattelemaan, voi mitä sanoinkaan, mutta sanottua ei saa takaisin.
Siinäkin tarvitaan anteeksiantoa molemmin puolin. Ja jos ei asia korjaannu niin lohdun tuo meidän Hyvä Jeesuksemme koska Hän näkee sydämeen ja tuntee meidät, tietää että tarkoitus on ollut hyvä vaikka vajavaisia olemmekin. Täydellisyys alkaa vasta ikuisuudessa.
Kaikki mikä Raamatussa on sopii meille opiksi ja lohdutukseksi, olkoonpa vanhaa tai uutta testamenttia, eikö olekin näin!
Myös Henkemme rakennukseksi ja viisaudeksi. Meitä kasvatetaan erehdystenkin ja oman inhimillisen vajavaisuutemme avulla. Minusta se on armoa!
Ilo Herran hyvyydestä ja läsnäolosta on hoitavaa! Hänessä on lohdutuksen ja ilon lähde! Niin kuin kaiken hyvän!
Siunausta sinulle Keijo ja kiitos kauniista sanoistasi.
TykkääTykkää