Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

New wine 2019

Jätä kommentti

Ihmismieli on jännä kapistus. Sen olen saanut huomata, kun olen viimeisen kuukauden viettänyt mummolan rantasaunalla ja touhunnut päivät kaiken näköisissä työhommissa kartanolla.  Rakennusten korjaukset, traktorihommat ja aitanrakennusprojekti ovat pitäneet huolen, että illalla mies on ollut aika valmis saunaan ja nukkumaan.  Aika-ajoin olen saanut puurtaa rauhassa ja yksin. Silloin on ollut hetkiä, jolloin on voinut huokaista Jumalan puoleen, mutta Jumalan sanan lukemiseen ei ole enää jäänyt voimia. Olen huomannut, että sen myötä on Jumalan läsnäolossa olemisesta on tullut vaikeampaa ja oma mieli on taas nostanut kapinaa ja napinaa pintaan.

Jaakobin kirje, jota olen työstänyt alkukesän mielessäni, puhuu uskosta, joka on kuollut ilman tekoja. Jaakob liimaa kuitenkin teot siihen millainen on tekojen tekijän sydämen tila. Tekijät ovat ihmisiä, jotka ovat kiinni Jumalan sanassa ja siinä mitä Kristus on tehnyt ensin. Jaakob ikään kuin katselee ihmisiä, jotka ovat Kristuksen omia ja tulossa Iankaikkisuuteen. Jaakob lähestyy uskoa ruohonjuuritasolla, sielä missä usko saa aikaan rakkautta ja rakkaus toimintaa. Tärkeää on toiminnan motiivi eli Kristus, joka saa juron suomalaisenkin rakastamaan ja auttamaan ihmisiä.

Se, että olen ollut tekevinäni kaikenlaista koko kesän, mutta ajatukseni ovat olleet omissa huolissani ja omassa navassani, niin touhuamiseni ei ole vienyt minua yhtään lähemmäksi Jeesusta. Jaakobin syy-seuraussuhteet ovatkin hyvin todellisia jokaisen ihmisen elämässä. Kiusaukset synnyttävät synnin ja synti, tullessaan täyteen mittaansa, tuo kuoleman. Kuolema on oman uskonelämän suistuminen kaaokseen ja lopulta pois Jumalan kasvojen edestä.

Oma kokemukseni kuluneena kesänä osoittaa selkeästi, että jos en ole ehtinyt lukemaan Raamattua, etäännyn Jeesuksesta. Se ei riistä minulta sovitusta, mutta se, että en vietä aikaa Jeesukseni kanssa karkottaa minut vähitellen pois.

Huomenna alkaa New Wine kesätapahtuma ja olen viime päivinä pohtinut edellisvuosien tapaan millaista vahvistusta ihmisenä kaipaan ja millaisten kysymysten kanssa lähden matkaan. Mutta luulen että Jumala tietää minua paremmin sen mitä tarvitsen. Siksi lähden tyhjän repun kanssa matkaan. img_20190629_091037

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

Kommentoi

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.