Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Huomenna on toisin

4 kommenttia

Kappelimme kesätauko päättyy ja toiminta alkaa. Erämaa taival siinä suhteessa itselläni päättyy, sikäli kuin kunto antaa periksi osallistua. Halu on ja tarve kova!
Oli taas mielessäni useampikin aihe, ja toisena otsikkona myös raflaavasti ”ilmaston muutos”. Tahdoin kuitenkin ottaa pidemmän ja ajattomamman otsikon, sillä huominen on aina edessä päin. Toisaalta voisin kirjoittaa vaikka joka päivä, aiheista ei ole pulaa.

Eräänä iltana minulle tuli mieleeni ”Laupias Samarialainen.” Ehkä sen tarkoitus olikin vain rakentaa minua? En tiedä mitä siitä nyt saan sanottavaksi? Joka tapauksessa kertomus on eräs kauneimmista kuvauksista Herrastamme itsestään.

Hän ei ole lakannut kulkemasta Jerusalemista Jerikoon! Luukkaan luvussa 10, jakeissa 30-37 tästä kerrotaan.
Moni, joiden olisi odottanut auttavan ryöstettyä ja pahoinpideltyä miestä tienposkessa meni ohi. ”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. HÄN meni miehen luo, valeli tämän haavoihin Öljyä ja Viiniä ja sitoi ne. Sitten Hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja Piti hänestä huolta.” Hän myös antoi omista varoistaan majatalon isännälle että tämä hoitaisi haavoitetun.
Tämä liikutta minua aina uudellen ja syvästi, silläkin perusteella mitä Jesaja profeetta kirjoittaa Herran kärsivästä palvelijasta. (Jes.53. 3-12)

Mitä aikaa me nyt elämme? Ylenkatsommeko Herran Jeesuksen? Hylkäämmekö hänet? Uskommeko siihen mitä ”maailma syöttää”
kaikesta siitä huolimatta mitä hän teki ja TEKEE meidän hyväksemme? Sillä Hän Oli ja on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä että meillä rauha olisi ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut!

Ilman häntä meillä ei olisi mitään, ei ikuista elämää ei apua arkemme kiemuroissa ja vastoinkäymisissä. Ei lohtua lohduttomuudessa, ei uskoa eikä toivoa. Jos kellä ei ole lähipiirissään ketään läheistä sellaista joka joskus edes sanoisi, jos ei rakastavansa, niin ainakin pitävänsä sinusta tai minusta, niin on kuitenkin yksi! Hän Herra Jeesus Kristus, Vapahtajamme ja Lunastajamme.

Miksi tämän kirjoitan, ehkä vain omista syistäni? Olen niin kaivannut uskovien yhteyttä ja kärsin kovasta stressistä arkeni toimimattomuuden tähden. Rukoilen illoin aamuin ja päivin kaikkinaisin huokauksin ja ääneenkin. Mutta mikään ei korvaa uskon ystäviä ja seurakuntaelämää. Kuitenkin karu totuus on, kun itseltä voimat uupuvat, aktiivisuus riittää vain arkeen joka täyttää kuormallaan niin ettei muuta jaksa kuin suorittaa, niin vähätkin ystävyys suhteet kärsivät.

Jumala ON Hän Itse todistaa siitä! Kirjoissa ja kirjoituksissa, Pyhässä Hengessään ja Sanassa jotka minua murtaa. Hän on se joka On, Alusta loppuun. –  Huominen on toisin! Iankaikkisesti.

Lapselleni opetin silloin ammoin, kun hän oli vielä pieni, paljon hengellisiä lauluja ja virsiä. Yksi niistä oli:
” Oi Jumala, et hylkää pientä lasta, vaan katsot puoleheni taivahasta. Kun lapsenas suot tulla luoksesi, tää kuule nyt mun rukoukseni” Se löytyy vanhasta virsikirjasta numerolla 478 siinä on kaikkiaan 7säkeistöä, kauniit ja kaikkiin aikoihin sopivat sanat.

Kiitos Jumalalle että tuo pieni siemen sai itää ja tehdä tehtävänsä! Tänään saan kiittää Herraa siitä ja kaikesta muustakin kun ajattelen mennyttä elämäämme! Hän, Jeesus, totisesti on ollut se joka hoitaa ja on hoitanut haavoitetut. Ollut ja on uskollinen kanssakulkija joka Ei Mene Ohi, ei ketään hylkää Hän!  Edelleenkin Hän kulkee Jerusalemista Jerikoon voidakseen parantaa ryöstetyt ja haavoittuneet.

Sellainen on meidän Vapahtajamme.

Mainokset

4 thoughts on “Huomenna on toisin

  1. Olen samaa mieltä Tuulikki sinun kanssa,itse kaipaan ystvien tapaamista ja yhteisiä rukous hetkiä sillä ei yksi puu pala pesässä ja sanoohan raamattu että siellä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimessä siellä hänkin on ja sitä kasvaa tehokkaasti uskossa kun olemme yhdessä ja vielä että meidän hengemme rukoilee kaikien pyhien puolesta sanomattomien huoksin ja Jeesuksin rukoiilee ja meidän enkelit on auttamassa päästä yli Jordanin luvattuun maahan siunaten keijo

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos jälleen Keijo! Näistä sinunkin kommenteistasi huomaa veljeyden! Ne lämmittävät mieltä.
    Mehän olemme kaikki Taivaan Isän lapsia ja Jeesus on meidän Herramme, mutta myös veljemme, Samasta Isästä, vaikka Jumala onkin.
    Meitä oli tänään vähän, mutt sana oli ihana ja virret myös, mutta ennen kaikkea uskovien yhteys joka ravitsi.
    Totta on että Henki yhdessä meidän Henkemme kanssa rukoilee sanomattomin huokauksin, silloinkin kun itse emme tiedä mitä tulisi rukoilla. Siunattu Pyhä Henki!!!

    Nyt on taas niin hyvä olla kun pääsi ehtoolliselle ystävien kanssa, me emme tosin jääneet kahvipöytään kun tytär on niin kiireinen ja meillä täälläkin paljon tekemistä.
    Ole siunattu Sinä Keijo, perheesi ja seurakuntasi!

    Tykkää

  3. Aika jännä, en ollut lukenut sinun tekstiäsi kun omaani kirjoitin. Hyvin samankaltaisissa tunnelmissa siis olemme. Seurakuntayhteyden tärkeys on korostuu tässä ajassa kun muu yhteisöllisyys kaventuu ja hiipuu. Ihmiset ovat yksin ja jättävät toiset yksin. Edes seurakunnat eivät ole säästyneet tästä hapatuksesta. Itse haen nyt suuntaa kovasti. Oman seurakunnan tapa toimia ei suosi yhteisön synnyttämistä vaan homma jatkuu työntekijäkeskeisenä eikä uusia ihmisiä yritetä tavoittaa, ainoastaan huokaillaan sitä kun kukaan ei tule tilaisuuksiin ja nuoriväki eroaa kirkosta. Yhä jatkan itse neuvostossa ja johtajistossa mutta aika yksinäistä touhua se on. Majatalot on jäissä kun kun tekijöitä ei ole tarpeeksi. Vaimoni kanssa olemme aika uupuneita tilanteeseen. Mutta kyllä Jumala tietää tilanteen ja jokin ratkaisu varmasti löytyy.

    Liked by 1 henkilö

  4. Niin Tapio. Jokin meissä toisiimme yhdistää ja on yhdistänyt kauan! Jo ennen tätä taivasta. Jokin tai Joku! Ehkä samankaltainen suhde Herraamme ja ehkä elämä muutenkin?
    Ja ennen kaikkea Hän josta olemme riippuvaisia, Jumalan Pyhä Henki, Hän, joka puhuu tavalla ja toisella!!! Ja meille, sinulle ja minulle ehkä vähän samoista asioista.
    Hän rohkaisee ehkä kumpaakin juuri näin, ja ainakin minua joka yksin olen, ja kaukana juhlakokouksista.

    Joka ikinen kirjoituksesi koskettaa sieluani ja sydäntäni, tunnen että olet veljeni Jumalan armosta!
    Yksikään omista veljistäni ei ole uskossa ja se surettaa. Mutta ihmisiä joille Jumalan Sana ei aukene on niin paljon. Jos sitä alkaa ajatella tulee voipunut olo. Ei voi muuta kuin rukoilla rukoilemistaan.

    Totta on sekin että yksinäisyys kokemuksena lisääntyy aina vaan enemmän ja siihenkin vaikuttaa maailman henki ja vihollisen juonet.

    Kyllähän sinä tämän kaiken tiedät ja on surullista että joudutte kokemaan vaimosi kanssa tietynlaista penseyttä ympäristössänne.
    Mutta Jumala on uskollinen ja te, sekä me täällä, riipumme Sanassa, lupauksissa ja Jeesuksessa kiinni, ehkä juuri kaiken senkin tähden mitä kirjoitat.

    Me tarvitsemme Jeesusta.

    Emme voi olla muuta kuin ihmisiä ja kaikki mistä kärsimme on syntiinlankeemuksen seurausta, kuten tiedämme.
    Mutta ei kestä enää kauaa kun Tulee Aika jolloin synnin seuraukset eivät meitä enää paina. Joka päivä lähempänä luvattua, vaikka kärsimmekin.

    Kiitos Jumalalle sinusta ja teksteistäsi!
    Herra siunatkoon sinua ja perhettäsi.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle keijo jorma juhani l (@keijo_l) Peruuta vastaus

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.