Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Virittelyä

7 kommenttia

Melkoinen tovi  on kulunut edellisestä blogista. Ajatus ei ole pysähtynyt niin pitkäksi aikaa paikalleen että olisin kyennyt keskittymään kirjoittamiseen. Kirjoittaminen on minulle prosessi jossa hyvin pureksittu aihe purkautuu tekstiksi. Olen joutunut myös pohtimaan omaa laatuani kirjoittamisen takia ja  olen aika vakuuttunut, että lukihäiriön lisäksi tai taustalla on AD/HD:n tyyppinen tarkkaavaisuus häiriö. Keväällä kävin läpi aikuisiän testejä ja kun muistelin lapsuuttani niin aika tavalla yksiin oireet ja oma elämä meni. Siksi itselleni on joskus hämmentävää lukea omia kirjoituksiani, koska niissä on paljon valmiimpia asioita, kuin mitä omassa päässäni tavallisesti liikkuu. Oman vaikeutensa kirjoittamiseen on tuonut se, että oma seurakunta yhteyteni on ollut kesän aikana hyvin ohut. Olen ollut paljon yksin ja tehnyt mummolassa paljon fyysistä työtä. Jopa lenkkeily on jäänyt melko vähälle koska ei yksinkertaisesti ole jaksanut lähteä liikkeelle. Vapaa-aika on mennyt joella perhovavan seurassa. Virtaava joki ja erämaa on ollut hyvä ympäristö pysähtyä ja jutella Taivaan Isän kanssa.

Kun laitan kaiken tämän yhteen tässä ja nyt, niin mieleni täyttää kolme asiaa. Ensinnäkin kiitollisuus Jumalalle, että hän ei koskaan päästänyt minua irti, vaan on johdattanut minua aivan ihmeellisellä tavalla läpi elämän karikkojen. Toinen asia on kysymys miksi? Miksi juuri minut Hän pelasti elämän kurimuksista, johdatti pois heikosta koulumenestyksestä, madalsi aitoja oikeissa kohdissa ja toi oikeita ihmisisiä polulleni, joita ilman olisin joutunut aivan varmasti hukkaan. Olen pärjännyt elämässäni itsestäni huolimatta ja koen, että Jumala on tuonut minut tähän. Itse en olisi siihen pystynyt. Se, että olen luokanopettaja on oikeastaan asia, jonka ei pitäisi olla mahdollista. Ja silti tänäänkin edestäni lähti luokka kotiin hymyssä suin. Kohta kolmekymmentä vuotta tämä on toistunut joka koulupäivä.

Kolmas asia on seurakuntayhteys ja sen tarve. Tarve olla osa Kristuksen ruumista tuntuvalla tavalla. Olla tuon ruumiin elin, joka sykkii ja elää. Olla riippuvainen toisista jäsenistä. Olla täynnä Pyhää Henkeä, joka ylläpitää kaiken ja kirkastaa Jeesusta. Palvella ja tulla palveluksi. Olen saanut kokea mitä todellinen yhteys Kristuksessa toisiin ihmisiin on ja oma sieluni ja henkeni on riippuvainen tuosta yhteydestä. Ilman sitä koen tukehtuvani. En osaa kuvailla täysin miltä tuntuu kun yhteys puuttuu, mutta pitkän päälle se tuo elämään penseyden ja merkityksen puutteen. En ihmettele, että jotkut ihmiset yhteyden kadotessa kääntävät selkänsä  seurakunnalle ja pian myös Jeesukselle. Vastakohta on yksinkertaisesti liian suuri. Koettu yhteys Jeesukseen ja sen tuoma tunne-elämys ei käänny arjen kantavaksi uskoksi ilman hyvää seurakuntayhteyttä. Se jää pelkäksi muistoksi tunteesta joka ei kantanut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Me tarvitsemme elävän yhteyden Jeesukseen toisten Kristittyjen kautta. Siihen yhteyteen ei auta opit eikä teologia. Siihen auttaa vain se että ympärillä on rukoilevia ja siunaavia ihmisiä jotka jatkuvasti etsivät Jumalan tahtoa ja elävät Jumalan valtakunnan salaisuudesta ja tuovat sen arkeen mukanaan.

 

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Virittelyä

  1. Hyviä ajatuksia taas lukea Tapio kiitoksia ,innostakoon Herra sinua kirjoittamaan enenmän ja olla itse siunattu ja iloinen ja
    tehokas Herran todistaja ja valon levittäjä ja armon kuljettamana.Meitä jokaista kristittyä tarvitaan ja olemaan menestyviä rakentajia ja uskon levittäjiä ,siunaten keijo

    Tykkää

  2. Vihdoinkin Tapio!!!
    Ja jälleen täydellistä tekstiä.
    Kai me kaikki vuoronperään uuvumme ja ajattelemme ehken, ettei ole kuitenkaan, tai enää mitään sanottavaa.
    Tälle tekstillesi sanon Aamen ,Aamen ja Aamen!!! Ja KIITOS!
    Jaksa Tapio! Jeesus kanssasi!

    Hävisi osoitteesi, niin kysyn tässä, miksi tämä uusi kone alleviivaa tällä taivaalla kirjoitukseni punaisella??? Mitä teen, neuvotko jos löydät vastauksen?

    Tykkää

  3. Kiitos, Tapio! Tämä oli niin syvästi koskettava teksti, että annan sen elää hetken sisälläni ennen kuin kerron sen herättämistä ajatuksista. (Huomaatko – täällä on muitakin, jotka tarvitsevat aikaa asioiden pureskeluun ennen kirjoittamista!!)
    Tuo punaisella alleviivaus kuulostaa todella rasittavalta! En käytä WordPressiä, joten en ole kokeillut tätä käytännössä: Mietin vaan saisko englanninkielisen oikoluvun klikattua pois päältä muokkausvalikon ABC -painikkeesta? WordPressiin saa näköjään jotain lisäosia, joilla kielen voi vaihtaa, mutta vaikuttaa vähän monimutkaiselta… Entä jos tekstin kirjoittaa Wordilla tai muulla tekstinkäsittelyohjelmalla (joissa on suomenkielinen oikoluku) ja vain liittää tänne?
    Kiitos myös Tuulikille elämän makuisista kirjoituksista! Blogitaivas hehkuu kaikissa elämän sävyissä, kun laitatte itsenne likoon ja kirjoitatte rohkeasti sekä valoista että varjoista. Ja nostatte kaiken ylle sanoman Jumalasta, joka (Tapion sanoin) ”johdattaa ihmeellisellä tavalla läpi elämän karikkojen”. Esimerkkinne innostaa niin minua kuin myös lukuisia muita lukijoita. Teette merkittävää työtä bloginne kautta.

    Liked by 1 henkilö

    • Voi ei kirjoitin pitkän kommentin, lähinnä Tanjalle ja unohdin painaa lähetä, kaikessa tässä konetuskassa, eikä se siis lähde, odottaa kuulemma hyväksymistä?? En jaksa aloittaa alusta, tytär käväisi hakemassa autonavaimen ja siinä unohdin painaa lähetä näppäintä. VoiEi.

      Tykkää

  4. Tapion blogi, mutta kun minutkin mainitset Tanja 😉 niin olen täysin samaa mieltä kanssasi sekä tästä että yleensäkin kaikista Tapion teksteistä – ja olen lukenut niitä KAUAN!
    Ja kiitos että tulit kommentoimaan, välillä tuntuu kuin tuuleen huutaisi ja yrittäisi voittaa rajumyrskyn, – tai kuuroille korville. Mutta tunteet ovat tunteita sen sijaan uskollisuus Jumalalle ja sen ”tehtävän” täyttäminen johon uskoo saaneensa ”luvan” tai kutsun (joka on paljon sanottu) niin sitä vaan jatkaa.
    Kukaan meistä ei halua kaivaa talenttiaan maahan vaan asioida sillä, tai niillä, rakkaudesta johtuen. Meinasin kirjoittaa koska rakastamme Jumalaa, mutta tajusin että tulee kirjoittaa toisin. Hän on ensin rakastanut meitä, kuten tiedämme ja SAAMME vastata Hänen rakkauteensa ja armosta tehdä sen minkä uskomme omaksi armolahjaksemme.
    Mutta elämä täällä ei helpolla päästä ja se meitä Herramme puoleen vetääkin. Ja Hänen läsnäolonsa ainoastaan saa meidät oikeasti elämään. Koska Hän on ensin rakastanut meitä ja sytyttänyt meissä vastarakkauden meidän tulisi siis jakaa tätä sanomaa ja ainakin kannustaa toinen toistamme ja pitää toisistamme huolta.
    Kiitos ohjeista joita annoit ongelmamme suhteen, mutta en vaan itse ymmärtänyt mitään, olen niin huono näissä konehommissa että ihan masentaa. Olen tämän W10 kanssa ihan hukassa muutenkin. Voivoi.
    Onneksi punaisena kirkuva väri jää vain näihin kommentteihin ja häipyy kun teksti ilmestyy, mutta kiusallista on.

    Tykkää

  5. Reblogged this on RIIHEN TAKAA KIRKOLLISKOKOUKSEEN? and commented:

    Ajatuksia viime syksyltä

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.