Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Hedelmätön viikunapuu

3 kommenttia

Olen pitkään pohtinut omaa suhdettani karismaattisuuteen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että armolahjat kuuluvat seurakunnan työkalupakkiin. Olen vakuuttunut siitä, että Jumala puhuu ihmiselle ja Pyhä Henki toimii arjessa monella tavalla ja koskettaa ihmistä täyttäen häntä ja lohduttaen häntä.

Vuosia sitten innostuin  opetuksesta, jossa puhuttiin Jumalan voimasta, siunauksesta ja Jumalan Pyhän Hengen antamista hyvistä asioista. Itselleni se kaikki oli aluksi kuin raikas tuuli, joka pöllytti luutuneita luterilaisia käsityksiäni hengellisestä elämästä. Mutta jossain vaiheessa omat hälytyskelloni alkoivat soida, kun joidenkin opetusten sisältö alkoi toistaa mantraa ”kaikki parantuvat” ja että ”Jeesus  paransi kaikki”. Heidän johtopäätöksenä oli, että myös meidän käsien kautta kaikkien tulisi parantua. Ja vielä pahempaa oli se, että opetus näytti nostavan ihmisen sellaiseen asemaan, jossa hän ikäänkuin voisi omalla toiminnallaan voisi määritellä kuinka Pyhä Henki toimii. Tuo opetus ei ollut ehkä tietoista vaan inhimillisessä heikkoudessaan nämä opettajat alkoivat korostaa Pyhää Henkeä ihmisen ja erityisen voitelun saaneiden menestystekijänä ja armoa jonkinlaisena voimana. Kaikki ei ollutkaan linjassa Raamatun kanssa.

Näille opetajille oli täysin mahdoton ajatus se, että Jumala millään tavalla vaikuttaisi ihmisen kärsimykseen tai kurittaisi ihmistä. Jumala ei voisi mitenkään aiheuttaa ahdistusta ja pettymystä ihmiselle. Sen sijaan oikealla omistautumisella Jumalalle ja oikealla pyhittäytymisellä ja rukouksella elämämme alkaisi tuottaa oikeanlaista hedelmää ja armolahjat alkaisivat toimia aina kun me sitä vain haluaisimme. Kasvaisimme sellaiseen Jeesuksen kaltaisuuteen että kykenisimme hallitsemaan tilanteen kuin tilanteen. Niin kauan kun näin ei tapahtuisi emme olisi rukoilleet tarpeeksi tai muuten pyhittyneet oikealla tavalla. Kaikki ei tullutkaan Jumalalta.

Minusta alkoi tuntua siltä, että omasta ihmisyydestäni jäisi  puuttumaan jotain, jos olisin suunnannut elämääni noiden opetusten mukaisesti, koska oma arkeni oli niin suuressa ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että minun pitäsi kulkea jonkinlaisessa ylivirittyneessä Pyhän Hengen voitelussa ja jatkuvassa menestyksen odotuksessa. En voinnut lähteä tuohon suuntaan.  Sen sijaan jouduin suuren Savenvalajan kouluun.

Oma arkeni oli täynnä huolia ja oma lihani kapinoi jatkuvasti Jumalaa vastaan. Ajatus jatkuvasta kasvusta kohti jotain ylevää kuvaa itsestäni oli täysin mahdoton ajatus. Tajusin, että Jeesus oli se, joka riisuutui ja luopui kaikesta tullakseen heikoksi ihmiseksi. Hän ei kasvanut vaan hän väheni ja riisuutui Jumalan ominaisuuksista. Hän teki sen, koska ihminen omassa heikkoudessaan ei voi saavuttaa täydellisyyttä ja pyhyyttä,  ja siksi hän, joka oli jo  täydellinen ja pyhä, täytyi tulla ihmiseksi. Se mitä olin hetken kuvitellut, olikin väärä suunta. Oma kelvottomuuteni vaati Jumalan kasvattajan kättä, jotta voisin oman ahdistukseni kautta tajuta sen, että ainoa suuntani oli vähetä kuin Kristus. Minun tuli ymmärtää oma täydellinen heikkousteni Jumalan edessä.  Tätä eivät nämä pyhää onneaan etsivät opettajat osanneet sanoittaa ja opettaa.

Jeesus puhuu Luukkaan evankeliumin 13. luvussa hedelmättömästä viikunapuusta, joka köyhdyttää viinitarhan maaperää. Isäntä tahtoisi kaivaa puun pois, mutta puutarhuri haluaa vielä yrittää. Hän sanoo isännälle, että annetaan sen olla. Jos se ei vuoden päästä anna ensihedelmää hakataan se sitten pois.

Perinteinen opetus viittaa tässä siihen että Jeesus puhuu Israelin opettajille, fariseuksille. Mutta mitä se puhuu sinulle ja minulle. Vertauksessa puhuvat keskenään Jumalan laki ja armo. Herra Sebaot ja Jeesus keskustelevat keskenään aivan kuin maallinen isä, joka tuskailee iltayöstä valvoen ja odottaen  myöhässä olevaa poikaansa ja käy mielessään keskustelua kuinka huolissaan hän on ja mitä seurauksia siitä seuraa kun yökyöpeli suvaitsee tulla kotiin. Juutalaiselle raamatun kirjoitukselle oli normaalia että Jumala saattoi keskustella tällä tavoin itsensä kanssa. Kolmiyhteisen Jumalan olemus ilmenee tästä hyvin.

Alkukielessä ilmaisu ”antaa sen olla”, ”afiem”, on käännetty muualla raamatussa muotoon ”antaa anteeksi” ja ajan määre ” vielä yksi vuosi” ”es te mellon” ei ole täsmällinen vaan paremmin  määreetön ajanjakso, jopa niin että aikaa ei määritellä lainkaan vaan, että ehkä sitten joskus syntyy hedelmää. Toisin sanoen vastuu viikunapuusta siirtyy täysin Puutarhurin, Jeesuksen vastuulle.  Tuomio valtaa tässä ei siirrykkään meille ihmiselle vaan vertaus kertoo siitä miten Jumala toimii meidän ihmisten kanssa. Se kertoo siitä, että ne jotka ovat Jeesuksen omia kuuluvat Hänen vastuulleen mutta myös sitä, että Jumalan on kaikki tuomiovalta ja hän on oikeuden ja totuuden Jumala eikä meillä ihmisillä ole siihen mitään sanomista. Meidän hedelmillä ja tuottavuudella ei ole pelastuksemme kannalta mitään merkitystä vaan vain Jeesuksen työllä meidän elämässmme on merkitystä ja viime kädessä hänen uhrautumisellaan meidän meidän puolestamme Golgatalla.

Jeesus on meidän puutarhurimme ja ainoa mahdollisuutemme on elää hänen läsnäolossaan luottaen siihen, että hän on meidän elämämme ohjaimissa. Hänen ohjauksessaan armolahjat toimivat seurakuntaa palvellen oikein ja vapauttaa meidät elämään normaalia elämää

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

3 thoughts on “Hedelmätön viikunapuu

  1. Noniin!!??
    Nyt kävi minulle siten kuin olet sanonut käyneen sinullekin, eli ettet ollut lukenut aiempaa tekstiäni! Nyt vasta kuntulin tänne omaa tämänaamuistani tarkistamaan, huomasin kirjoituksesi.! En osaa sanoa onko NÄISSÄ nyt mitään samaa, mutta ainakin tälle tekstillesi sanon painavan AAMENEN!!!
    En ymmärrä kuinka ihmiset Raamattua usein lukevat ja omivat sellaisia asioita itsensä kohdalle jotka eivät ole totta! Noista koituu valtavaa tuskaa ja ahdistusta monille, voivatpa jotkut kokea olevansa Jumalan armon ulkopuolellakin kun ihmeet jäävät toteutumatta ja ehkä heidät suljetaankin ulos. Se on järkyttävää ja omalla kohdallanikin koettua.
    Ei kuitenkaan niin että ihmisten heikkous ymmärtää armolahjoja menee ”pieleen” oman liiallisen tulkinnan kautta saattanut minua ULOS Jumalan yhteydestä, vaikka kipeäksi tekikin. Ja oli käytävä pitkä koulu.

    JA kuitenkin armolahjat ovat Todet ja todellakin Lahjoja joita ei saa eikä voi ohittaa.
    Mutta kuten kirjoitat tässä, jokainen ajatuksesi ja sanasi on tosi.
    Kiitos Tapio.
    Jumala varjelkoon niitä jotka itsestään liikoja uskovat ja siunatkoon niitä jotka tulevat entistä sairaammiksi ja kenties luopuvat Hyvästä ja oikeamielisestä Armon ja Rakkauden Jumalasta.

    Liked by 1 henkilö

  2. Niin ”elämä on laiffii ” kuten Matti aikoinaan totesi. Matin elämässä ei ollut oikeastaan mitään ylevää, Keskenkasvuinen mies joka joutui liian suuriin housuihin jotka menestys sovitti hänen jalkoihinsa. Ja me muut hurrasimme tälle kaikelle. Surullinen tarina kaikenkaikkiaan. Mutta elämä on elettävä ja ei ole samantekevää kenen joukoissa sitä elämme. Jotenkin ihmisltä on kadonnut fokus siitä miksi kirkko ja seurakunta on olemassa. Siksi on hyvä kirjoittaa elämisestä seurakunnassa ja Jumalan kasvojen edessä. Siitä kaikesta millainen on Jumala jota palvomme. Niin Osaako nykyihminen edes ajatella, että Jumalaa tulee palvoa.
    No sivujuonteena kerron tässä että seurakuntani asetti minut ehdolle Oulun hiippakunnan Kirkolliskokousehdokkaaksi. Sekin on oma tarinansa. Se on pesti johon kutsutaan, ei pyritä. Tai näin itse ajattelen. Aika näyttää miten siinä käy. Aika pieni olo tulee kun sitä edes ajattelenkin.
    No tänään on meidän seurakunnan Majatalo-ilta. taitaa olla nyt 10 vuotta kun aloitettiin ne Hännisen Helin kanssa. Viikko sitten Heli vihittiin papiksi ja tänään hän sitten papin liperit kaulassa tulee minulle kaveriksi iltaan puhumaan. Se on hienoa!

    Liked by 1 henkilö

  3. ”Osaako nykyihminen edes ajatella ttä Jumalaa tulee palvoa”?
    Tai ajatella Jumalaa ja hänen olemustaan ylipäätäänkään, eikö aika ole tekemässä Jumalasta, ja uskoon liittyvistä asioista täysin toisarvoisia, eli eivät edes pohdi mihin Jumalaa tarvitaankaan.!
    Eli jos näitäkin blogeja joku vielä lukee niin ne täyttänevät tarkoituksensa, ainakin toivottavasti jonkun kohdalla?

    Kaikkein tärkeintä lienee kuitenkin että jokainen tekee uskovana sen minkä pystyy ja mihin tuntee kehoitusta- ja mihin Pyhä Henki yhtyy!

    Tänään on valvomisen sunnuntai, aiheellinen saarnattavaksi. Meillä on nyt lestadiolainen pappi, ihan hyvä, mutta minulle vähän erilainen mihin itse olen tottunut. Kaikesta huolimatta kaipaan enemmän puhetta Pyhästä Hengestä kuin mitä nyt on.

    Sinulle siunausta kaikkeen tulevaan ja jo olevaankin!
    Olet siunattu kun saat olla niin näkyvästi ja kuuluvasti ”Jumalan elopelloilla” tositoimissa !!
    Jumala kuitenkin ja koko ajan seuraa elämääsi ja meidän kaikkien, olkoonpa tehtävämme pieniä tai vähän suurempia.
    Siunaavin terveisin!
    Tuulikki

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.