Ensiksikin, kuinka kirjoittaa siitä mihin sanat ja ymmärrys ei riitä? Joka valvotti aamuyöllä klo. neljään! Joka auttaa kehon kivuissa, jotka pitkä istuminen aiheuttaa ja vain jatkaa istumista? Ja, jos ovat otsikot vaikea keksiä niin nyt vasta onkin. Mutta:

Kaikki alkoi 2 viikkoa sitten kun meidän raamattupiiriläiset ideoivat yllätysretkeä rakastamamme Ari papin luennolle Katekismuksesta, joka aie toteutui eilen illalla 3.12.-19 ! Niin kuin aina, ilta oli ihmeellinen! Laki muuttui Armoksi, Kirkkaudeksi ja Rakkaudeksi.

Saimme ohjeeksi matkalle valaistun ison ristin, kun se näkyy olemme perillä. Risti kyllä olikin, mutta yhtä pimeänä kuin iltakin. Matka oli pitkä mutta pääsimme perille. Rantauduimme Kalajärven kappelille pimeästä rististä huolimatta. Ilta oli ihana, Sana ruokki, tuki ja lohdutti.

Mitä pidemmälle luennossa/opetuksessa päästiin sen kirkkaammaksi ja pyhemmäksi ilmapiiri. Arin siunattu ominaisuus on, ainakin minun mielestäni se, että hän saa voimansa yksinkertaisuudesta ja Pyhästä Hengestä. Kun hän opettaa Sana muuttuu vereksi ja Hengeksi. Risti loistaa ja ruokkii. Lohduttaa ja siunaa! Jumalan koko kolminaisuus on läsnä. Rakkauden Henki lähes käsin kosketeltavana.

Kun tänään puolenpäivän aikoihin, vasta, nautin aamukahviani mieleeni nousivat sanat:” Missä synti on suureksi tullut siinä Armo ylenpalttiseksi”! (Roomalaiskirje 5 jne.)

Minusta ja minulle ainakin, tämä totuus kirkastui entisestään kun lakia luimme. Ymmärsin mistä kaikesta olemme pelastetut ja armahdetut ja ettei meillä ole mitään yhteyttä Kristuksessa enää tähän maailmaan. Tämä maailma ei voi meitä sitoa eikä orjuuttaa, se ei voi vetää meitä lokaan. Ei siihen missä ”maailma” itse rypee. Minua itketti. Laki on oikeasti hyvä ja kuten Ari sanoi, Lutherin kehoittaneen lukemaan myös lakia, ettemme unohtaisi mistä olemme pelastetut.

Mitä kaikkea meidän pitäisikään harrastaa lukemalla oikeaa asiaa, että ymmärtäisimme pelastuksemme arvon! Sen kirkkauden joka Rististä loistaa. Sen kirkkauden jolla Pyhä Henki kirkastaa, ei itseään eikä mitään muutakaan, kuin Jeesuksen täytetyn työn! Meidän puolestamme, minun ja sinun.

En varmaankaan osaa tätä niin ilmaista kuin mitä se elävänä todellisuutena eilen illalla oli! Sillä sitä rakkauden täyttämää ilmapiiriä ei voi sanoin kuvata, mikä vaan tihentymistään tihentyi illan loppua kohti. Se oli taivashetki maanpäällä. Kiitos Herralle, kiitos kolmiyhteisen Jumalan!

Kun illan päätyttyä matkasimme takaisin puolikuun loisteessa, olimme tyttäreni ja minä kuin toisissa maailmoissa! Kuin uudelleen uudestisyntyneet. Niin kuin hengellisesti olimmekin! Tytär sanoi ikäänkuin puhdistuneensa kaikesta siitä ”sälästä” jota arkisin kohtaa etenkin työpaikallaan, puhtaudesta puhui ja sitä ihmetteli. Minä taas tunsin erityistä onnen tunnetta? Olin niin onnellinen etten oikein osaa edes selittää. Minä kun en normaalisti kovin onnellinen ihminen ole, kai? Tai tunne olevani, ellen syvällisiä mieti (hymyilee itsekseen)!

Ihana yllätys oli myös tavata pitkästä aikaa, eräs ihana ja rakas pariskunta. En heitä tunne, olen kerran tavannut heidät meidän kappelillamme ja heistä silloin kirjoitinkin. He ovat lukeneet näitä blogejani ja lukevat edelleen! Halaus oli lämmin, rakkaus jonka Pyhä Henki välillemme muodostaa, melkeinpä murtava. Sain heistä voimaa ja uskallusta, tulin siunatuksi! Nyt tiedän, on minulla ainakin kaksi ystävää jotka seuraavat blogejani. Se rohkaisee, ja lohduttaa myös. Usein mietin kirjoitanko turhaan?

Kiitos teille rakas, suloinen, pariskunta! Jumala teitä siunatkoon ja suokoon kaikkea hyvää jokaiseen hetkeenne! ”Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä” olette tehneet itselleen Jeesukselle, kiitos siitä!  Rakkaus On ja se on muuttava ja kantava voima!

Virsi joka on soinut sielussani liittyy tulevaan itsenäisyyspäivään ja on 579:

” Oi Herra, korkein valtiaamme, kansaamme kaitse, armahda. Hengelläs siunaa päämies maamme ja esivaltaa johdata. Suo vallankäyttöön viisautta ja vastuun mieltä, rakkautta

Oi, Herra, siunaa Suomen kansa, tee siitä palvelijasi, se että täällä toimissansa sinua aina kuulisi. Suo mieli uskollinen meille, varjelus Suomen heimon teille.

Oi Herra, siunaa synnyinmaamme runsailla taivaan lahjoilla, niin että ahkeroiden saamme rakentaa maata rauhassa. Myös lapsenlapset saavat kiittää, kun halki aikain Armo riittää!

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, rakkaus ja kirkkaus on meidän kanssamme Pyhässä Hengessä, silloinkin kun emme sitä tiedostaisi. Kiitos kaikille!