Viime aikoina olen miettinyt kärsimystä ja väsymistä. Kesä on ollut tunteiden ylä- ja alamäkeä. New Wine kesäjuhlien hyvä anti pyörii mielessä, samalla kun arjen rattaat pyörivät omaa vauhtiaan. Iloiset kasvot ympärillä ovat vaihtuneet väsyneisiin arjen kasvoihin. Nämä ovat niitä kasvoja joiden takia Jumala on minua kutsunut ja noiden kasvojen takia on Jeesus kärsinyt.

Peilissä on aivan samanlaiset arjen kasvot, kuin ne joita kohtaan aamutuimaan kadulla ja työpaikan ovella. Samat kasvot toistuvat päivästä toiseen. Miten vaikeaa onkaan nähdä noissa vastaantulijoissa Kristus. Vielä vaikeampaa on ajatella, että omilta kasvoiltani tulisi loistaa Kristuksen valo. Sama valo joka loisti Ihmisten kasvoilta heidän ylistäessään Jumalaa kädet kohotettuina.

Olo on tyhjä!  Voin kuvitella miten syvällä ihmiset kyntävät sairauksien ja köyhyyden keskellä. Kuinka he ponnistelevat selviytyäkseen päivästä toiseen. Miten minä voisin omalta osaltani tuoda jotain heidän elämäänsä. Sellaista, joka nostaisi heidät edes hetkeksi arjen yläpuolelle, kohti Pyhyyttä ja antaa näin Jumalalle mahdollisuuden. Miten ammentaa mitään tästä tyhjästä astiasta.

Paavalin kirjeistä on osa  ns. vankilakirjeitä. Filippiläiskirje on juuri tällainen. 4.luvussa on muutamia jakeita, jotka tuovat arkeen  uusia näkökulmia, ajatuksia siitä mitä Pyhä Henki voi tehdä arjen keskellä. Koko kirje loistaa Kristuksen valoa.

Paavali, olosuhteista huolimatta, jatkaa työtää ja opastaa seurakuntia. Kannustaa uskovia yhteyteen ja keskinäiseen rakkauteen. Olosuhteet olivat sen ajan vankiloissa kammottavat. Ne olivat haisevia saataisia paikkoja. Lisäksi Paavalia oli pahoinpidelty ja hän oli haavoilla. Yksi lause, 13 jae, kiteyttää miksi hän silti jaksoi : Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. 

Paavalilla itsellään, niinkuin ei minullakaan ole mitään itsessäni millä voisin toisia nostaa, En voi pumpata itseäni suuremmaksi tai viisammaksi. En voi edes uskoani vahvistaa itse. Olen 100% riippuvainen Jumalasta ja hänen Hengestään.

Tuon onttouden ja tyhjyyden kokemus kääntyykin päälaelleen Kun Pyhä Henki tekee työtä ihmisessä. Astia joka on rikkoutunut ja tyhjentynyt omista voimista, väsymyksen ja kärsimyksen kautta on valmis Jumalan korjattavaksi täytettäväksi.

Arki, väsymys tai sairaus voi olla joskut tarpeellinen erämaa, joka tyhjentää astian kaikesta kuonasta ja myrkystä. Tuolle tyhjyydelle on antauduttava ja tunnustettava ettei sitä kannata ryhtyä enää itse täyttämään vaan on jäätävä odottamaan, että Isä täyttää sen, sillä silloin se malja vuotaa myös yli ja siitä riittää myös muiden astioihin.

Kirje Filippiläisille on voitajan kirje toisille kilvoittelijoille. Se on täynnä toivoa joka nostaa ihmisen Jumalan kasvojen eteen ja se valaisee arjen.

1. Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, 
2. niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset 
3. ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne 
4. ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. 
5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli.