Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kiitos

Ja tapahtui näinä päivinä että huomasin olevani kiitollisempi kuin ehkä koskaan. Olen ollut liikutuksen vallassa ja ihmeen. Kiitos ystävät jotka olette nähneet vaivaa tuottaaksenne minulle iloa! Kiitos lahjoistanne ja muistamisistanne!

Minulla on ollut kyynel herkässä kaikesta siitä mitä olen saanut vaikka en itse ole mitään tehnyt –  saati ansainnut. Me täällä blogitaivaalla ja myöskin lukijat varmaankin kaikki, annamme suurimman kiitoksen Jumalalle, kaikesta siitä hyvästä mitä meillä on! Emme ainoastaan saamistamme lahjoista ja muistamisista, vaan siitä Kuka Jeesus on! Ja että meillä vietetään Joulua! Ei aivan itsestään selvää sekään.

Ellemme Jeesusta tuntisi, emme olisi samoja joita nyt armosta saamme olla. Me, vaikka emme tunne toisiamme, kuin näitten kirjoitusten kautta, voimme kokea yhteyksistämme iloa ja kiitollisuutta.

Myös rakkautta, joka vuotaa meihin itse rakkauden lähteestä Jumalasta, joka syntyi ihmiseksi! Tätä kokiessa ja ajatellessa ei ole ihme jos kyyneleet kostuttavat silmäkulmia. Onhan Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa läsnä niin Joulu, Pääsiäinen, kuin Helluntaikin. Kuinka suuressa ihmeessä saammekaan elää! Tämä yhdistää meidät ja auttaa jaksamaan tämänpuoleista elämää.

Tuo tullessaan kaiken muun ohella käsittämätöntä sisäistä iloa, nöyryyttä, kiitollisuutta ja sitä, ehken kaikkein vaikeinta saavuttaa, lähimmäistensä rakastamista. Jumalan ihmeellinen rakkaus muuttaa ihmistä, niin kuin ei mikään muu. Mikä ihmisille on mahdotonta on Jumalalle mahdollista.

Minulla oli aiemmin aamulla ja jo eilen illallakin monta tärkeää ja hyvää ajatusta tätä tekstiä varten, mutta nyt niistä ei ole paljon muuta jäljellä kuin liikutus. On myös tapana lukea rakasta Sanaa aina ennen kuin alan kirjoittaa ja nyt se oli Paavalin 2 kirje korinttilaisille luku 7. Luettuna vanhasta käännöksestä. Kuinka se tähän taas sopikaan. Tai ainakin minun sydämeeni. Mikä ihmeellinen Joulu. Tunnen Jumalan tuoksun.

Mikä on Jumalan tuoksu, se on rakkaat ihanat ihmiset ne jotka ovat vaeltaneet Jeesuksen seurassa samaa tietä ikäänkuin opetuslapsinaan. Se on Jumalan tuoksu, ihana!Siis vielä kerran kiitos teille kanssamatkaajani, siellä missä olettekin. Jumala on rakkaus. Hän antoi ainoan Poikansa ettei yksikään joka Häneen uskoo joutuisi hukkaan.! Voisi tähän lopettaakin, mutta löytyi – jälleen herttainen runo Aila Meriluodolta:

 Jotakin tapahtuu

Keto nukkui. Uneensa kukkanen kuuli/ miten ylitse hulmahti yöllinen tuuli/ ja kuiskasi: Jotakin tapahtuu./ Vähän kukkanen raotti umppuista terää: Sydänyö nyt on. Ei, vielä en herää. / Vaan heikosti värähti öljypuu.

Joku lammas kedolla päätään käänsi/ ja mättään juuressa sirkka äänsi/ ja silmät pienten eläinten/ kuin lyhdyt syttyivät siellä täällä./ Jokin levottomuus oli nurmikon päällä,/ jokin sanaton sanoma, ihmeellinen.

Ja katso: kaikki ne valvovat tässä,/ kedon pienet oliot pimeässä./ Joka ylitse mustana kuin meri lyö./ Ja se uninen kukkakin toisten lailla/ on äkkiä auki, pelkoa vailla./ Ja siinä se on: Valo! Jouluyö!

Siunattua joulujuhlaa!

Kommentointi on suljettu.