Tapasin viikko sitten kadulla pienen mummon, joka puski rollaattorilla läpi sohjon. Olin tulossa hammaslääkäristä ja pysähdyn puhuttamaan tuota jo iän alaspäin painamaa naista. Puhekumppani tulikin ilmeisesti mummolle tarpeeseen, niin vuolaasti alkoi tarinaa tulla. Mutta se ei ollut mikään jouluinen juttu vaan vuodatus joulun yksinäisyydestä, kun kaikki omaiset asuivat muualla ja ystävät olivat jo kuolleet aikoja sitten. Mummo kertoi lopettaneensa joulun vieton kokonaan, koska se ainoastaan satutti häntä. Televisiota hän ei aukaise jouluna lainkaan, vaan hän lukee yksin kotonaan kirjoja. Koko maailma näytti hetken aikaa rujolta ja kylmältä paikalta. Ja sitähän se onkin. Tämä maa elää erossa luojastaan ja on kirottu. Sen tuulet puuhaltavat kylmästi ilman suojaa.

Ajatukseni kääntyvät parin tuhannen vuoden taakse pieneen perheen alkuun, joka etsi yösijaa itselleen. Maailman tuulet puhalsivat kylmästi Rooman valtakunnan suunnalta, eikä omat hallitsijatkaan järin ystävällisiltä vaikuttaneet. Kuitenkin paikka löytyi, liekö olleet sukulaisia tai tuttavia, jotka ottivat hoteisiinsa nuo kaksi matkan uuvuttamaa.

Nuoren vaimon raskaus löi varmaan leimansa hänen olemukseensa. Mutta oliko hän peloissaan vai jaksoiko hän luottaa siihen mitä enkeli oli hänelle kertonut.

Kun lapsi syntyi, löytyi pikku äidille ja vauvalle oma soppi talon toisesta päädystä, eläin suojasta ja pienokaiselle oma peti seimestä. Lampaat joutivat syödä heinänsä muualla. Sieltä paimenet ja muut erikoiset vieraat löysivät tuon Jumalan pojan, jota he saivat kumartaa kuninkaanaan. 

Mitä lie Joosef ajatellut tästä kaikesta. Mies joka oman kunniansa menettämisen uhalla oli ottanut raskaana olevan tytön vaimokseen. Siirtänyt syrjään oman tahtonsa ja alistunut Jumalan tahtoon. Joosef lie yksi suurimmista uskon sankareista jonka tiedän.

Pian pikku perhe joutui pakenemaan maailman kylmyyttä toiseen maahan. Pikku Jeesuksesta tuli pakolainen.

Runsas kolmekymmentä vuotta myöhemmin Jeesus sai kokea koko maailman kylmyyden ja kovuuden Golgatalla. Hän otti tämän kaiken harteileen ja sanoi, Isä anna heille anteeksi!

Ristin mies oli lopulta yksin ja koko maailma oli häntä vastaan ja silti hän halusi rakastaa jokaista ihmistä. Hän haluaa tulla jokaisen luo vaikka kukaan muu ei haluaisi.

Mietin olisinko voinut olla edes vähäsen kuin Jeesus tuolle pienelle mummelille, joka lähti työntämään rollaatoriaan läpi sohjon. Ehkä olinkin. Joskus jo pelkkä toisen näkeminen voi muuttaa jotain. No Jeesus yksin tietää sen.