Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Ei kukaan ja silti jokainen

1 kommentti

Aamulla kun olin virkeämpi kuin nyt flunssan kourissa, tuntui että jaksaisin kirjoittaa!?  Nyt tunne on toinen mutta luonto ei anna periksi! Jumala auttakoon, – jos tämä onkaan tarpeellista. Mutta minua on usein lohduttanut vaikeissa tilanteissa sanonta että ellei muuta osaa, tai jaksa rukoilla voi sanoa vain:” Auta Jeesus”! Näitä tilanteita tulee aina ja ehken enenevästikin tulevaisuudessa. Olen kyllä taas lukenut paljon kaikenlaista hengellistä kirjallisuutta.  Sellaisiakin jotka ovat korkeasti koulutettujen henkilöiden kirjoittamia, ja joita on vaikea ymmärtää. Mutta vaiva kyllä palkitseekin.

Nyt juuri laskin käsistäni Juho Sankamon ”Israelin kuninkaiden maailma”. Minua on  kiinnostanut aina myös Vanha Testamentti vaikka en sitä ymmärräkään samalla tavalla kuin Uutta testamenttia, tunnen että tarvitsisin historian opetusta. Ihmeellistä tuota oli kuitenkin lukea sillä kyllä koko Raamattu on samaa kirjaa, ymmärsipä jotain tai ei. VT tukee uutta testamenttia ja laajentaa käsitystä Jumalasta, ihmisistä, maailmasta jne. Ja toisinpäinkin uusi testamentti tuo vastauksen menneisiin ja tuleviin!

Luen myös jatkuvasti eri kirjoittajien kirjoja rakkaasta Paavalistanikin. Näihin en kyllästy. Aloitimme raamattupiirissäkin kertaamaan kirjettä Galattalaisille ja voi kyllä se on ihana. Mutta näin vanhana kuin olen, en meinaa jaksaa aivan uusien ihmisten ”harjoittelua”. Heille kaikki on niin outoa ja käsittämätöntä, niin kuin on ollut minullekin! Ja kaikille aloittelijoille!

Tähän viitannee aamulla saamani otsikkokin jonka lyhensin ensimmäisestä ajatuksestani ” Ei kukaan meistä ja silti jokainen”. Nyt kun päivä pääsi näin pitkälle mietin mitähän tuokin alunperin tarkoitti, mutta ei kukaan meistä ole ”seppä syntyessään” esim. jokaisen meistä on opeteltava paljon kaikenlaista elämämme aikana eikä kenestäkään tule valmista. Ja silti jokainen kelpaa Jumalalle ja on toivottu Hänen kutsuunsa vastaamaan sellaisena kuin on. Koska me olemme Hänen luotujaan ja Hän rakastaa meitä, kaikesta erilaisuudestamme huolimatta. Antaa meidän kokea ihmeen uudestisyntymisessä Hänen lapsikseen ja Pyhän Hengen oppaaksemme kirkastamaan Kristusta ja opettamaan meitä pitämään kaiken sen minkä tarvitsemme elämään ja Jumalisuuteen.

Uskomattoman monet asiat ovat muuttuneet minunkin elämäni ja uskossa oloaikanani. Sekin kun ennen oli jotenkin helpompaa uskoa Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen toteutuvan aikanaan ja sitä odotti, että: ”He yhtä olisivat”. Ev.Lut.kirkko oli vahva ja tiesikin olevansa,  mutta nyt aivan jokaista ”seurakuntaa” seulotaan! Sellaisiakin joita kirkko ei ennen edes hyväksynyt muutoin kuin lahkolaisiksi. Eli mitä pitää tapahtua ennenkuin me voisimme hyväksyä toinen toisemme saman Jumalan perheväeksi? Me, jotka Jeesukseen uskomme vapahtajanamme ja olemme saman Pyhän Hengen johdatuksesta riippuvaisia?! Ehkä ahdistukset ovat sittenkin niitä jotka saavat meidät yhteen Jumalan tahtomalla tavalla.? Tähän liittyen, luin, ilmeisesti ”Seurakuntalainen” sivulta jonkin tekstin jossa sanottiin suurinpiirttein näin:” Tarvitsemme Jumalan armoa ja Hengen voimaa, sekä viisautta rakentaa seurakuntiamme ja aitoa hengellistä uudistumista ja Uutta Näkyä”!

Palaan vielä tuohon Sankamon kirjaan sikäli, kun en ole esim. ymmärtänyt Jesajan kirjan lukua 14 ketä tai mitä siinä tarkoitetaan. Ei se suorastaan näin tule ilmi kirjassaan kuin sen tähän laitan, mutta kun ajattelen kuinka Jumala toteutti oikeutta VT:ssa niin hurjalta tuntuu. Mutta selvisi sekin kirkkaaksi että Jumalan taivaassakin oli todellakin suuri kapina Jumalaa vastaan. Ylienkeli ylpistyi ja lankesi, ja hänet Jumala karkoitti tähän maailmaan. Ja hänestä tuli se mikä hän on. Meidän kiusaajamme ja kaiken pahan alku ja juuri.

Tämän pahan enkelin kanssa lankesi muitakin enkeleitä jotka tulivat tänne meitä kiusaamaan. Luepa vaikka Jesaja profeetan 14 luku alkaen vaikka 12 jakeesta lähtien ” Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti. aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Kokrkeimman vertaiseksi, Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan. Jotka sinun näkevät, he katsovat pitkään, tarkastavat sinua:” Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat. Joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin… jne.”

Juho Antikaisen kirja vahvistaa tämän kaltaisen sanoman kertoessaan kaikkista niistä sodista jotka Jumala salli toistuvasti ja jotka kuitenkaan eivät saaneet tuhottua valittua kansaa. Näin minä hänet ymmärsin. Mutta tuo kohta Jesajasta sovitetaan Baabelin kuninkaan kukistumiseen. Kuitenkin se sama vihollinen joka yritti kaiken aikaa tuhota vanhan testmentin kaupunkeja ja kuninkaita, yritti tuhota myös Jeesuksen jo heti kun Hän syntyi, ja yrittää tuhota meidätkin jotka uskomme Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Meidän Vapahtajamme, nyt ja iankaikkisesti.

Kuinka Ihmeellinen Kirja meillä Raamatussa onkaan. Kuinka ihmeellisiä Jumalan teot ja mikä ihmeellinen loppu kun Hän luo kaiken uudeksi ajallaan. Siksi jokaisen joka kuulee ja lukee Jumalan Sanaa kannattaa tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen koko sydämestään ja sielustaan. Ei tarvitse pelätä, Jeesus on kuollut ja ylösnoussut meidän syntiinlangenneiden puolesta ja vuodattanut taivaaseen astuessaan meille Pyhän Henkensä oppaaksi, lohduksi ja perille saattajaksi. Kiitos Jumalalle. Jumala ON Rakkaus!

One thought on “Ei kukaan ja silti jokainen

  1. Tekstin loppuosassa tuli Juho Sankamon sukunimi väärin, korjaan sen tässä.
    Miten kävikin näin, mutta tunnen erään saman nimisen miehen kuin jonka sukunimi nyt tuohon virheellisesti livahti!!! Sen voisi korjatakin mutta en sitäkään osaa. HUOH!!!!!

    Tykkää