Kristinusko on täynnä vastakohtaisuuksia. Matteuksen evankeliumi 20. luku kertoo puutarhan omistajasta joka palkkaa työntekijöitä pitkin päivää. Viimeiset työmiehet tulevat hommiin tuntia ennen päivän päättymistä. Päiväpalkka on yhden denarin verran. Yksi Taivaan valtakunnan lainalaisuuksista on se että ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Myös se että on oltava ensin syntinen ja heikko ennen kuin voi olla Pyhä. Ihminen joka kokee olevansa viaton ja täydellinen ei taas voi pelastua jos hän ymmärrä omaa syntisyyttään. Olemme siis paradoksien äärellä.

Ihminen, joka ei tunnista omaa syntisyyttään ei voi pyhä. Mutta mitä nuo termit tarkoittavat hengellisessä mielessä. Itse asun Pyhäjärvellä ja tämä alue on perinteisesti ollut Savon, Keski-Suomen, ja Pohjanmaan rajapitäjä. Olemme siis kolmen heimon rajalla. Sana pyhä merkitseekin rajaa tai jollekin rajattua ja sille kuuluuvaa. Pyhä merkitsee siis Jumalalle kuuluvaa. Mutta koska Jumala itse on pyhä ja oikeudenmukainen, niin ihminen itsessään ei voi kuulua Jumalalle vaan luonnollinen ihminen joka elää ilman yhteyttä Jeesukseen on maailman oma. Ihminen itse ja yksin ei voi tulla pyhäksi. Jostain syystä ihmiselle pyhyys on vaikea hahmottaa. On vaikea kuvitella itseään pyhäksi ja vielä vaikeampaa vaikkapa paikallista laitapuolenkulkijaa jonka elämä on rempallaan. Mutta jos ajattelemmme, että ihmisinä olemme Jumalan luomia ja Jumala ei luo mitään huonoa ja kelvotonta, niin mistä kaikki kiikastaa. Jotkin uskonolliset suunnat eivät usko että ihminen voisi olla pyhä laisinkaan ja moni kristittykin kokee olevansa kelvoton ja pyhitymiseen kykenemätön. Katolinen ja Ortodoksinen kirkko julistaa ihmisiä omilla kriteereillä pyhimyksiksi. Erityisillä ansioilla ja ihmeillä ihminen nousee ikäänkuin välimieheksi ihmisten ja Jumalan välille. En lähde arvioimaan muiden kirkkojen perinteitä mutta perään kuulutan sitä mikä oikeasti tekee ihmisestä pyhän, sillä onko lopultakaan mitään merkitystä sillä mitä mieltä me ihmiset olemme pyhittymisestä tai pyhästä elämästä.

Ihminen joka tunnustaa Jeesuksen elämänsä herrakseen ja sovittajakseen on pyhä, koska hänen elämänsä jatkuu Jeesuksen kanssa. Hänen elämänsä liitetään Jeesukseen ja Pyhän Hengen kautta Jeesus tekee hänestä Pyhän. Hän on Jumalalle rajattu koska Jeesus tekee sen. Maailman henki joutuu väistymään Jeesuksen omasta ja se menettää omistus oikeutensa tällaisesta ihmisestä. Toki maailma voi vaikuttaa ja häiritä jokaista ihmistä mutta se ei voi riistää ketään Jeesuksen luota pois. Olemme yhä erossa Jumalasta ja syntisiä. Mutta sovitus ja armo kattaa nyt jo tehdyt ja myös tulevat

Perustavaa laatua oleva synti onkin se, että meillä ei ole yhteyttä Jumalaan. Ihmiskunta on tässä maailmassa ja ajassa sielunvihollisen vallan alla. On olemassa vain kaksi tahtoa Jumalan tahto ja Saatanan tahto. Ihmisellä ei ole siinä välissä mitään kolmatta vaihtoehtoa, jossa hän ikään kuin sivusta seuraisi näiden kahden kamppailua. Ja tuo kamppailukin on harhaa, sillä sielunvihollinen on jo hävinnyt oman kapppailunsa jo silloin kun hänet luotiin. Jumalalla on ollut kaikki jo selvää alusta alkaen. Kysymys on siitä, että haluaako ihminen asettua Jumalan silmien eteen ja ottaa vastaan sovitus.

Jeesus ottaa monissa vertauksissa esiin viinitarhan ja viinipuun. Viinitarha kuvaa Vanhassa testamentissa Israelia, Jumalan valittua kansaa l. niitä olosuhteita jossa Jumala ilmoittaa itsensä ja jossa Jumalan suunitelma ihmisen pelastamiseksi tulisi tapahtumaan. Evankeliumikirjat kertovat meille millaisia keskusteluja Jeesus ja opetuslapset sekä Jeesusta seuraavat ihmiset kävivät ennen Jeesuksen ristin kuolemaa. Kun luemme niitä meidän tulee muistaa koko ajan, että näillä ihmisillä ei ollut täyttä käsitystä siitä mitä tulisi tapahtumaan. Suurin osa eli sitä poliittista ja hengellistä todellisuutta jonka Vanha Testamentti ja Rooman valta oli synnyttänyt. Messiasodotukset olivat heränneet eloon Jeesuksen toiminnan myötä ja Jeesus sammuttaa liekkejä ratsastamalla aasilla, rauhan ruhtinaan ratsulla Jerusalemiin. Puheissaan Jeesus kertoo millainen on Jumala, joka on tekemässä uuden liiton Jeesuksen kanssa siitä miten kansa tulisi pelastumaan. Ja vaikka meidän näkökulmasta nähden Jeesus tekee suorastaan rautalanka mallin tulevasta, eivät ihmiset ymmärrä asioita ennen kuin Jeesus nousee kuolleista.

Matteus kertoo evankeliumissaan kuinka Jeesus esitti vertauksen, joka kertoo millainen on Taivasten valtakunta luonteeltaan. Siinä puutarhan omistaja lähtee aamulla palkaamaan torille työntekijöitä viinitarhaansa. Hän sopii aamun hämärissä denarin päiväpalkan, joka oli normaali korvaus päivän työstä. Hän käy kolmannen tunnin aikana uudestaan ja palkkaa lisää väkeä, samoin puolenpäivän aikaan. Nyt isännän käytös alkaa kuulostaa kuulijoiden korvissa omituiselta sillä hän jatkaa toimintaansa ja vielä tuntia ennen päivän päättymistä hän lähtee ulos ja löytää joutilasta väkeä torilla etsimässä töitä. Hän lähettää heidätkin töihin. On aika luonnollista ajatella, että koko päivän raataneet työläiset saisivat enemmän kuin ne jotka tekivät töitä vain tunnin. Ainakin ammattiyhdistysten Suomi osaisi hyvin perustella sen miten palkka jakaantuisi ja Verottajakin olisi valmis syynäämään, ettei kukaan ei saisi ansaitsemattomia etuuksia. Puutarhuri käskee maksamaan viimeiseksi tulleille ensi. Jonossa olevat jo laskelmoivat oman palkkansa suuruuttaan kun tunnin työtä tehneet saavat oman denarinsa. Puutarhuri maksaa kuitenkin jokaiselle sen mitä on sovittu l. yhden denarin työajasta riippumatta. ja on varsin luonnollista että ne jotka ovat tehneet helteessä työtä koko päivän nostavat mekkalan. Mutta isäntä kysyy, että onko väärin että hän tekee omaisuudellaan hyvää ja mitä itse tahtoo. Esille nousee Jumalan valtakunnan lainalaisuudet. Sen kuinka ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäsiksi.

Jumala etsii jokaista, joka on häntä vailla ja osoittaa heille tien kotiin. Jokainen saa Jumalata sitä hyvää, jota hänellä on tarjottavanaan. Kukaan ei nouse hengellisessä maailmassa toisen yläpuolelle eikä Seurakunnassa ole staroja vaan palvelemme Herraa saman arvoisina. Jokaisella on merkityksensä ja jokaista varten Jumalalla on tehtävä. Voi olla, että noista viimeksi tulleista jotkut eivät ehtineet tehdä mitään, vaan heidän ansiokseen nousee pelkkä Isännän läsnäolossa oleminen.

Jumala on toimija, jonka toiminnan kohde on Ihminen. Näin on ollut alusta asti. Vaikeaksi ihmiselle asian tekee se, että meille on annettu vapaa tahto. Aikojen saatossa synti l. ero Jumalasta on etäännyttänyt meidät Jumalasta niin kauas, ettemme enää hahmota sitä mitä Jumalan läsnäolo merkitsee. Olemme ryhtyneet määrittämään itse omien haavaintojemme kautta maailmaa ja todellisuutta. Siihen ei enää Jumalaa tai Jeesusta mahdu. Oma kokemukseni on, että jos annan Jumalalle mahdollisuuden, hän kyllä tulee ja ilmoittaa itsensä. Asian tekee kipeäksi sen, että huomaan olevani syntinen ja teen asioita, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia, vaikka ne näyttävät olevan kyllä ihmisen ja yksilön kannalta hyviä. Se, että toteutan itseäni ei olekaan aina Jumalan tahdon mukaista. Se että asetan itseni etusijalle viekin minut Jumalan todellisuudessa jonon häntäpäähän odottamaan omaa vuoroani. Laskelmointini ja omaan pussiin pelaaminen ikäänkuin viivyttää sitä mitä Jumala on minulle tarjoamassa. Jumalan mielenmukainen elämä kun pitäisi elämäni kuosissa ja suojelisi minut pahalta jonka itselleni aiheutan. Ja lopulta voi olla, että kadotan Jumalan todellisuuden ja armon elämästäni.

Jumalan valtakunnan todellisuus ja lainalaisuudet poikkeavat merkittävästi meidän ihmisten arvoista ja todellisuudesta. Kun me ihmiset arvostamme voimaa ja vahvuutta Jumala odottaa meiltä heikkoutemme ja voimattomuutemme tunnustamista. Jotta hän voisi astua meidän voimaksemme. Helluntaina me katselemme kuinka pelokas ja vainottu pieni alkuseurakunta astuu Kristuksen vahvuuteen ja alkaa uusi aikakausi ihmiskunnan historiassa. Heikkouden ja armon aika, seurakunnan aika.