Joulun odotus on ollut erilaista tänä vuonna. Ukin ja Mummon kuolema melko lyhyellä aikavälillä on pysäyttänyt ainakin oman ajankulkuni melko tehokkaasti. Suru ei ole ollut ainoa mitä tämä kaikki on jättänyt jälkeensä, vaan samalla on jäänyt paljon aikaa energiaa, jolle ei ihan heti ole löytynyt käyttöä. Toisin sanoen olen kokenut itseni aika-ajoin merkityksettömäksi tai jopa turhaksi. No nuo ovat tietysti tunteita, eivätkä ole totta. Mutta niin intensiivisiä ovat kuluneet vuodet olleet ettei ole oikein osannut ajatella omia touhujani ja tekemisiäni. Ehkä päällimmäisenä on jonkinlainen uupumus kaiken huolehtimisen ja Kainuun matkailun päätteeksi. Tämä paljastui itselleni, kun tein kotona takkapuita pari päivää sitten, melkein oksensin, kun mieleen tuli se valtava polttopuumäärä, jota olen käsitellyt mummolassa näiden vuosien aikana. Puun haju ja sirkkelin ääni laukaisivat liian monta muistoa yhtä aikaa.

Onneksi joulu ei ole kiinni omista tuntemuksistani vaan se on monen osan summa. Tärkeimpänä on sanoma vapahtajan syntymästä. Itselleni on tärkeää se, että perheenä kokoonnumme yhteen ja vietämme aikaa yhdessä. Lahjat ja syömiset ovat toisarvoinen seikka, vaikka ovatkin iso osa joulua.

Ihmisinä lataamme valtavasti odotuksia jouluun ja yhteen tulemiseen. Ulkoiset seikat saattavatkin nousta niin tärkeäksi ettemme näe ihmisiä niiden takana. Emme osaa rauhoittua ja rentoutua itse sanoman äärelle. Mikä se sanoma sitten on?

Kristikunnan tärkein juhla ei ole joulu, vaan joulu on tuon varsinaisen juhlan alku. Siksi palmusunnuntain, pääsiäistä edeltävän sunnuntain teksti raamatusta on myös joulun odotuksen aloittavan adventtisunnuntain teksti. Jeesus ratsastaa aasilla ylös Jerusalemiin. Joulusta aloitamme juhlimaan ylösnoussutta vapahtajaa ja lunastajaa. Valo, joka tulee maailmaan, tuo meille toivon iankaikkisuudesta. Joulun sanoma on sanoma syntien anteeksi antamisesta ja saamisesta.

Luukas evankeliumissaan valaisee joulun sanomaa ehkä parhaiten, kun hän kuvaa sitä, keille ilosanoma ilmoitetaan ensimmäiseksi. Emme useinkaan huomaa lukiessamme jouluevankeliumia, että paimenet nousevat arvoon arvaamattomaan, kun heille kerrotaan, että vapahtaja, lunastaja ja Messias on syntynyt. Tämä hyljeksitty kansanosa piti itseään kirottuna ja pelastukseen kelpaamattomana, koska he joutuivat olemaan sapattinakin töissä. Heitä pidettiin epärehellisinä ja epäluotettavina ihmisinä. Nyt he saavat kuulla, että Messias syntyy eläinsuojaan, köyhiin oloihin, samanlaisiin kuin missä he itse elivät. Heille paljastuu Jumalan todellinen luonne, Jumala ei olekaan hylännyt heitä. Jumala rakastaa heitäkin. Enkeleiden ilmoittamana Jumalan viesti avautuu heille kristallin kirkkaana. Jeesus syntyy vaikeisiin olosuhteisiin. Häntä pidetään aviottomana lapsena, jonka pelasti vain Joosefin rohkeus ja kuuliaisuus. Kihlatun naisen ei kuuluisi olla raskaana eikä miehen tulisi kelpuuttaa tällaista naista puolisokseen. Tällaisten ihmisten kautta Jumala toteuttaa pelastussuunnitelmansa. Tärkeintä Jumalalle ei sittenkään ole uskonnollinen puhtaus ja maallinen maine ja mammona vaan uskollisuus ja sydän, joka on kääntyneenä Jumalan puoleen. Sydän joka huutaa Jumalaa avukseen.

Joulun sanoma on köyhien ja syntisten evästä. Joulun sanoma kirkastuu siellä, missä ihminen myöntää heikkoutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä. Joulunsanoma leimahtaa liekkiin siellä, missä ihminen suostuu sovitukseen Jumalan kanssa ristin miehen sovittamana.