Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


3 kommenttia

Anii Huu, Minä olen

Ystäväni kuuluu täysin toisenlaiseen uskonyhteisöön kuin mitä itse olen. Hänen Jumala kuvansa haastaa minua tutkimaan ja perustelemaan millainen on oma kuvani Jumalasta. Mitä uskon ja miten?

Mitä usko on. Perinteisesti asia määritellään, että usko on sen todellisuutta mitä toivotaan, sen näkemistä mitä ei nähdä.

Hebrealaiskirje puhuu uskosta seuraavasti, –Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.”

Kreikan kielen ”pistis” viittaa uskollisuuteen, luotettavuuteen ja vakuuttuneisuuteen. Hellenistisessä maailmassa sana vakiintui ateistisen jumalakuvan vastakohdaksi. Vanhan testamentin puolella vastaava hebreankielinen sana on ”aman”, olla uskollinen, luotettava ja pitää varmana. Hebrealaiskirjan kirjoittaja on tuntenut hyvin nämä molemmat ilmaisut.

Uskomme siis johonkin, mitä emme voi omin silmin tarkastella ja todentaa, mutta luotamme kuitenkin siihen tietoon mitä meillä on Raamatun ilmoituksena ja menneiden polvien todistuksena.

Olen usein törmännyt ihmisiin, joiden Jumala kuva on hyvin riisuttu. He poimivat Raamatusta Jeesuksen opetukset, mutta eivät näe kuka Jeesus on. Heille Jeesus on itse asiassa ongelma. Hänen seuraamisensa tuntuu toivottomalta  ja siksipä Jumalakuva on supistunut Jumalaan, joka on jollain epämääräisellä tavalla kaiken yläpuolella ja hän jotenkin vaikuttaa asioihin, mutta miten, se jää hämärän peittoon. Tällainen Jumala kuva säästää ihmisen siltä vaivalta, että uskoon tarvitsisi lisätä mitään liian henkilökohtaista. Jumala on aina sopivan etäällä.

Tällainen Jumala on helppo kuvitella mieleisekseen oman tarpeen mukaan. Jumalasta tulee ihmisen määrittelemä. Äärellinen ja luotu on määritellytkin äärettömän ja Luojan.

Ystäväni usko on jollain tapaa tätä samaa. Jumalan kolminaisuus on häivytetty täysin ja ihmisen poika on vain ihminen. Jumaluus on hänestä riisuttu pois kokonaan. Jumala sen sijaan on puettu vallan ja voiman välineeksi.

Kun yritän jotenkin hahmottaa Jumalaa, on minun katsottava myös itseäni. Miksi?  Jumala  loi ihmisen omaksi kuvakseen. Minussa on kolme elementtiä, ruumis, sielu ja henki. Jumalan loi ihmisen omilla käsillään ja puhalsi häneen Henkensä (Ruah). Sama Henki (ruah) liikkui tyhjyyden päällä ja sama Henki laskeutui kyyhkysen muodossa Jeesuksen ylle ja sama Henki herätti Jeesuksen kuolleista ja sama Henki laskeutui helluntaina opetuslasten ylle. Tämä Henki on myös Jumalan kolmas persoona.

Me emme ole Jumalia, emmekä Jeesuksia, vaikka sana kristitty merkitseekin suomeksi pientä voideltua, mutta me kuvastamme jotain siitä mitä Jumala on. Jumala oli läsnä Jerusalemin temppelissä kaikkein pyhimmässä ja siunasi kansaa. Mutta Jeesus muutti tämän kaiken ja meistä ihmisistä tuli Jumalan temppeleitä ja Pyhyyden asuinsijoja. Henkilökohtainen suhde Jeesukseen, Jumalan toiseen persoonaan, Poikaan mahdollistaa tämän. Isä ja poika odottavat meitä Jumalan valtakunnassa, jonka todellisuus on läsnä tässä kirotussa maailmassa meidän kauttamme. Oma kolminaisuuteni on kapea kuvajainen siitä mitä Jumala on. On suuri armo ja ja samalla arvoitus miksi Jumala loi minut. Mutta Jumala loi kaiken tarkoituksella ja siksi minullakin on tarkoitus ja tehtävä. Jeesuksen tähden minäkin olen Pyhä.

Raamatun ymmärtämisen keskiössä on Kristus itse. Jeesus opettaa meille vertauksissaan millainen Isä, Jumala on. Vaikuttavin kohta on Viikunapuu viinitarhassa-vertaus. Siinä Jumala keskustelee itsensä kanssa. Isäntä, Herra Sebaot puhuu Puutarhurille, Jeesukselle. Laki ja Rakkaus, Tuomio ja Armo keskustelevat keskenään. Jumalan sisäinen puhe johtaa siihen, että Jeesus ottaa vastuun arvottomasta ja heikosta.

Raamatun jokainen tapahtuma ja opetus taipuu aina kohti Kristusta ja suodattuu hänen persoonansa läpi. Meidän uskomme Jumalaan suodattuu Ihmiseksi riisuutuneen Jumalan läpi.

Kun Jeesuksen eteen tuodaan syntinen nainen, Jeesus paljastaa siinä ihmisille kuka hän on.  Tämän Raamatun (Joh 8)  kohdan yhteydessä Jeesus puhuu maailman valkeudesta. Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessää vaella vaan hänellä on oleva elämän valkeus., Jeesus viittaa suoraan Jesajan kirjaan (Jes. 42:6 ja Jes. 60:1-2) ja samalla tapahtumien kulku täyttää yhden Danielin (2:22) kirjan profetian, Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä. Jeesus paljastaa naisen ja fariseusten syvimmät salaisuudet.

Johanneksen 8.luku ja sen sanoma tiivistyy 28.-29. jakeessa:  Niinpä Jeesus jatkoi: ”Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että minä olen se joka olen enkä tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut. Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan.”

Ilmaisu Minä olen se joka olen on sama minkä Jumala ilmoitti nimekseen Moosekselle palavan pensaan luona. Sanoista muodostuu ilmaisu  heprean kielen ilmaisu Anii Huu ja se sisältää Jumalan lausumattoman nimen Jahve. Jeesus julistaa siis että Jumala ja hän on yhtä.

Syntinen nainen kohtaa Jumalansa ja saa kuulla evankeliumin; En minäkään sinua tuomitse; mene äläkä tästedes enää syntiä tee.

Joh.8 luvun loppu vahvistaa sen mitä Jeesus ilmoittaa omasta persoonastaan tämän kaiken kautta. Kuulijat tunsivat hyvin lain ja sen että heidän silmissään Jeesus oli syyllistynyt Jumalan pilkaan ilmoittamalla olevansa yhtä kuin Jumala. He eivät kyenneet tunnustamaan Jeesuksen asemaa Jumalan poikana ja luvattuna Messiaana vaikka kaikki todisteet olivat heidän nähtävänä.

Suhteemme Jeesukseen on siis sama kuin suhteemme Jumalaan. Ilman Jeesusta meillä ei ole lainkaan todellista Jumala suhdetta.

Seuraamalla Jeesusta ja hänen esimerkkiään päääsemme kerran yhteyteen Luojamme kanssa joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Vain Jeesuksen kanssa voimme kulkea yli viimeisen rajan iankaikkiseen elämään.

 

 


5 kommenttia

Tämähän on kuin suoraan lasten Kevätpörriäisestä

Kun luin oheisen artikkelin Rauhan Tervehdyksen sivuilta, en ollut uskoa silmiäni. Näinkö pitkällä ollaan? Pitäisikö itkeä vai nauraa vai rukoilla? Lukaisepa juttu ja herää valvomaan. Profeetat, missä luuraatte? Tällä tavallako saadaan väki palaamaan kirkkoon? Ja miksi he tulisivat kirkkoon, jossa ei ole enää todellista Jumalaa? Kuka jaksaa uskoa jumalaan, joka joko on tai ehkä ei tai mahdollisesti on ajatusten reflektio tai pelkkää symboliikkaa tai tunnetta?
En minä ainakaan. No, mitä tätä päivittelemään, annetaan palaa elävän Jumalan puolesta, joka on ilmoittanut itsensä erityisesti Sanassaan ja Jeesuksessa Kristuksessa ja yleisesti luonnossa.

Muuten, Kevätpörriäisenkin jutut ovat parempia kuin oheinen!

”Jumalaa ei ole?

Oulun seurakuntien järjestämät pappien agnostikkoillat alkoivat viime viikolla Oulun vanhassa pappilassa. Kappalainen Päivi Jussila alusti aiheesta ”Jumalaa ei ole”.
Illoissa keskustellaan ihmisiä askarruttavista asioista lopullisia vastauksia antamatta.
Iltojen nimi juontuu sanasta agnostikko. Agnostikko uskoo, että ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa.
Päivi Jussila kysyi, pitäisikö meidän yrittää hahmottaa uusia muotoja ymmärtää jumaluus.
Jussilan mukaan Jumala, josta kirkossamme puhutaan, vaikuttaa valitettavasti ihmisen luomukselta. Jumala on kuin ihminen, jolla on poikkeukselliset kyvyt. Hän palkitsee hyvin käyttäytyviä ja suuttuu typeryyksiä tekeville.
– On ihme, että tällainen opetus Jumalasta on mahdollista vielä 2000-luvulla. Sen sijaan ei ole ihme, että mielipidetutkimusten mukaan monet eivät usko Jumalaan, eivät ainakaan sellaiseen, josta kirkko opettaa.
Lapsen usko taivaan ylijumalaan on käynyt mahdottomaksi. Jussila kysyy, onko näin käynyt myös kirkon oppilauselmien Jumalalle.

Vanhan testamentin
jumala huvittava
Kansainvälisen työn pastori Árpád Kovács kertoi pitävänsä Vanhan testamentin jumalakuvaa huvittavana. Jumala on neuroottinen ylipatriarkka, jonka pakkomielteenä on seksi.
Kovácsin mukaan ei ole väliä, onko Jumala olemassa vai ei.
– Miksi Jumalan pitäisi olla olemassa? Ei tarvitse kiusata toista, onko sinun vai minun jumalakuva oikea.
Kovács tunnusti, ettei ole uskonut persoonalliseen Jumalaan pitkään aikaan.
Kovácsin mukaan Jumalan on sanottu olevan inhimillisen järjen yläpuolella.
– Onko hän sitä sen takia, että Jumalasta ei voi kertoa mitään vai sen takia, että hän ei ole olemassa?
Kappalainen Stiven Naatus sanoi, että kuvamme Jumalasta on oma kuvamme. Jos Jumala on täynnä kaikkien kuvia hänestä, mitä Jumalasta jää jäljelle?
Naatuksen mukaan tällaiset keskustelut auttavat ihmisiä pohtimaan kuvaansa Jumalasta ja löytämään itsestä vapaan jumalakuvan.

Papit joutuvat
uskottelemaan
Rauhan Aseman toimituspäällikkö Mikko Salmi sanoi, että hän ei usko Jumalaan tiedon tasolla vaan tunteen tasolla. Esimerkiksi ehtoollisliturgiassa on kohtia, joita hänen on järjellisesti vaikea niellä.
Salmen mukaan monet papit ovat kriisissä, koska joutuvat uskottelemaan asioita ihmisille.
Toinen asia, joka ahdistaa Salmea, on puhuminen Jumalan tahdosta.
– Mistä puhuja voi tietää, mikä on Jumalan tahto. Se joka sanoo näin, asettuu Jumalaksi.
Mies yleisön joukosta kertoi olevansa tilaisuuden pappien kanssa melkein kaikesta eri mieltä. Hänen mukaansa papit eivät usko Raamatun Jumalaan ja Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Raamattu kertoo miehen mukaan, että pakanoille Kristus on hullutusta. Uskoa ei saa järkeilemällä vaan Jumala lahjoittaa sen kuulemisen kautta.
– Jeesus sanoi, että ei ilmaise itseään maailmalle vaan niille, jotka elävät Jumalan tahdon mukaan. Jumalan tahto on Sanassa.
– Joka uskoo Raamatun Jeesukseen, saa Pyhän hengen. Usko Jeesukseen on tietoa ja Jumalan tuntemista, koska se on Jumalan lahja.
Miehen puheenvuoron jälkeen nainen yleisön joukosta sanoi, että juuri tällaisten puheiden takia hän erosi kirkosta.
– Olen elänyt näiden asioiden kanssa, mutta siitä huolimatta olen Heikki Räisäsen lainausta käyttäen kulttuurikristitty.
Teologian tohtori Heikki Räisäsen mukaan ”kulttuurikristitty” kuvaa ihmistä, joka tiedostaa omien juuriensa olevan kristinuskossa ja suhtautuu siihen myönteisesti, vaikkei uskokaan moniin sen sisältämiin asioihin.
Naisen mukaan evoluutio osoittaa tarpeen uskolle Jumalaan. Kun älyllinen kehitys oli edennyt tarpeeksi, ihminen kysyi miksi.
Ihmisen on saatava selitys. Tiede kertoo mitä, mutta ei miksi, vaikka nämä kysymykset kulkevat koko ajan mukanamme.”