Toisinaan pysähdyn Kuralan kohdalla Pelastusarmeijan kirpparille katsomaan, olisiko siellä minulle halvalla farkkutakki. Ei ollut tänäänkään. Oli violetti-musta-raitainen paita. Paitaa sovittaessani kuulin äänimaisemassa jotain tuttua. Radiossa soi Juicen Luonas kai olla saan. Maksoin paidan, istuin autoon ja lähdin huristelemaan kohti itä-koillista.

Lauloin kuulemaani biisiä. Äkkiä huomasin hassun kahtiajaon Juicen lauluissa. Hänellä on varmasti kymmeniä kappaleita, joissa mainitaan paikkakuntia. Espoo, Lahti, Kuopio, Laihia, Hyvinkää, Vaasa, Tampere, Ilomantsi, vieläpä Lohja… Kuitenkin laulujen minät ovat aina välimatkalla. Pahimmillaan mennään edestakaisin.

Luonas kai olla saan on aina vedonnut minuun. ”Mistä tullut oon, tiedä en. Määränpää, kuinka tietäisin sen?” Tilapäisenä määränpäänä näyttäisi olevan teltta, jossa on sinä. Kuka on laulun sinä? Miksi sinän kanssa täytyy käydä uneen? Miksei sittenkin käydä kohti todellisuutta.

Vielä suuremman vaikutuksen minuun on tehnyt Tanssimaa. ”Sä minut löysit sieltä, missä ollut en.” Aha, olen taas luullut olleeni jossain aivan muualla kuin missä olin. Tanssimaassa on jotain samaa kuin Jaakko Löytyn Kahden maan kansalaisessa. ”Vielä joskus eessä häämöttää Tanssimaa.”

Reilun kymmenen vuoden aikana olen kiertänyt maapallon suunnilleen kymmenen kertaa junassa istuen. Tämän syksyn olen katsellut auringonnousuja ja -puidentaaksemätkähdyksiä bussin akkunasta. Kaunista katsella, mutta välimatkalla ollaan.

Ehdin raitapaitoineni kotiin asti. Pesukone pyörähti käyntiin. Nuuskamuikkus-muki tyhjeni kuten aina aivan liian nopeasti. Yksi perheenjäsen keitti lisää kahvia. Mietin Raamattua.

”Istukaa siinä, ja odottakaa, että kaikista kansoista tulee minun opetuslapsiani.” ”Venttailkaa ihan rauhassa, että ihmiset tulevat kuuntelemaan kaikkea sitä, mitä minä olen käskenyt teidän opettaa.”

Menkää ja tehkää. Menkää ja tehkää koko teille annetun välimatkan ajan. Laulakaa rauhassa Luonas kai olla saan ja uskokaa, että minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.

”Käyn halki erämaan, ja löydän uuden joen,
juon vettä joka kirkasta on ja viileää.
Joka päivä, jotain uutta koen,
ja tulee päivä jolloin eessä häämöttää,
tanssimaa.”

* * *

Jatkettu illalla:

Soittelin illalla Tanssimaata kitaralla olohuoneessa. Sitten mentiin saunaan.

– Oliko se Juice krisitty, kysyi kuopus lauteilla.

– En osaa sanoa. Ei se ikinä tainnut kertoa. Paljon se lauloi Jumalasta.

– Kyllä se varmaan oli.

– Kuinka niin?

– Sen yhden laulun alkupuolella se varmasti lauloi Jumalasta.

Vanha viisaus sanoo: ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Olikohan kuopus nyt jonkun vastaavan viisauden jäljillä.