Hämärässä bussissa ihmiset tuijottelevat tietokoneitaan. Sinertävä kajo valaisee heidän kasvonsa. Oltiinpa alituisesta netissä ja tietokoneella roikkumisesta mitä mieltä tahansa, tietokoneiden valo tuo ihmisten kasvot esiin. Muu jää bussin hurinassa varjoihin.

Tänään katselin vaivihkaa pariskuntaa, joka reissaa usein kanssani samassa bussissa. Mies näppäili tietokonettaan, mutta näytön valo toi myös vaimon kasvojen profiilin esiin. Niinpä, repussani olisi ollut minijärjestelmäkamera, mutta en kerta kaikkiaan kehdannut kaivaa sitä esille ja ottaa kuvaa. Ehkä kameran ominaisuudet eivät olisi edes riittäneet kelvolliseen kuvaan bussin hämäryydessä. Silti sieluni poti tuskaa. Miten hienon kuvan tuosta mukavan näköisestä pariskunnasta voisikaan saada!

Bussissa istuessani törmään puhutteleviin kasvoihin päivittäin. Asiahan on luettu tuhansista kirjoista ja nähty miljoonista valokuvista, mutta sanonpa sen kuitenkin. Kyllä ihmisen elämä piirtyy kasvoihin. Joidenkin kasvoista näkyy rauha, joidenkin piirteistä katkeruus. Joidenkin naamataulu kertoo monivivahteisesta ja rikkaasta elämästä. Jotkut peittävät todelliset kasvonsa pakkelikerroksen alle, mikä sekin kertoo jotain.

Eikä siinä toisaalta ole edes mistään mystistä, että kasvot heijastavat ihmistä. Kyllähän me havaitsemme ilmeestä senkin, onko aviosiipalla tai työkaverilla harmaampi vai valoisampi päivä, vaikka mitään muuta ei olisi sanottu kuin huomenta.

Toisaalta asiaa voi tuumia hengellisesti paljon syvällisemminkin. Ystäväni, joka palvelee ihmisiä hengellisesti monin keinoin,  katselee myös ihmisiä matkoillaan. ”Kysyn Pyhältä Hengeltä, mikä kyseisen ihmisen tausta tai nykytilanne on, minkä kanssa hän kipuilee, miten häntä voisi rohkaista ja siunata. Samaa pyrin vastaanottamaan sielunhoitotilanteessa. Ihminen ei tule autetuksi minun tiedoillani tai ymmärrykselläni, mutta jos Pyhä Henki puhuu minun kauttani niin silloin henkilön elämä voi kokea täydellisen muutoksen tai hän voi löytää ratkaisun avaimen.”

Toisinaan olen miettinyt ja jonkun kanssa puhunutkin, näkyykö usko ihmisen kasvoista. Siis semmoinen elävä kristinusko. Muutaman kerran on käynyt niin, että olen tutustunut ihmiseen, jolla on jotenkin avoimet ja valoisat kasvot. Myöhemmin on ilmennyt, että ihminen on kristitty.

Ehkä vain on niin, että joitakin asioita on mahdotonta kätkeä.

Tekstiä muokattu ystävän kommentin osalta. Kiitoksia syventävästä näkemyksestä.