Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


7 kommenttia

Usko,toivo ja teologia?

Heikki sai aikaan räväkällä tekstillään minussa jonkinlaisen heräämisen. Heikki sai minut heräämään omasta väsyneestä ja masentuneesta olotilastani ylös katsomaan siihen himmeään ja vanhaan kuvastimeen, josta Raamattu puhuu. Ensimmäisen Korintilaiskirjeen 13. luku puhuu rakkaudesta. Mieleeni nousut jaejakso loppuu ajatukseen uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Suurimmaksi näistä kolmesta Paavali nostaa rakkauden. Se on se voima, jota ihmiset tarvitsevat ymmärtääkseen Pyhän Hengen puhetta ja Raamattua.

Paavali esittää kirjeissään Seurakunnan yhteisöksi, joka kuvastaa Kristuksen olemusta. Koska maailmamme on rikki, kuvamme Taivaasta on vajaa ja himmeä. Kuitenkin meillä on kaikki osaset ja tieto parhaan mahdollisen seurakunnan tavoittelemiseksi. 1.Korintilaiskirje on opetusta armolahjoista, jotka on annettu seurakunnalle työkaluiksi, jotta voisimme luoda edes yrityksen heijastaa jotain siitä mitä  odotamme tulevaksi. Heijastaa uskomme mukaista toivoa ylösnousemuksesta ja siitä rakkaudesta jota Jumala meitä kohtaan tuntee.

Kristillinen teologia nousee tuosta kuvasta, Pyhän Hengen todellisuudesta, jota ohjaa Jumalan rakkaus sekä ymmärrys siitä kielestä ja maailmasta, jossa Pyhä Kirja syntyi. Se ei voi olla systemaattista ja pysähtynyttä länsimaista raamatun selitystä, joka etsii jonkilaista sisäistä harmoniaa ja filosofista otetta, vaan Raamatun taustasta nousevaa dynaamista, asioiden kokonaisuuksien ymmärtämistä, jossa etsitään samalla Jumalan valtakunnan todellisuutta. Raamattu on Jeesus-kirja ja sellaisena sitä pitää tutkia.

En ole teologi mutta kun rähmin omaa elämääni läpi tajuan, että Raamatun sanan tarkoitus ei ole painaa minua alas tai aiheuttaa minulle harmaita hiuksia kun en ymmärrä kaikkea. Mutta se kyllä vie minut rotkon reunalle, josta minulla ei ole paluuta. Jos haluan selvitä eteenpäin, täytyy minun tarttua raamatussa minulle ojennettuun toivoon. Mikään minussa itsessäni oleva ei voi minua auttaa eteenpäin, mitkään omat tekoni eivät kanna minua tuon edessä ammmottavan tyhjyyden yli. Ei edes mikään, mitä olen Jumalalta tähän mennessä saanut ole minulle avuksi. Ainoastaan se, että turvaan elämässäni kokonaan Jumalaan, voi antaa toivon siivet ja kantaa minua eteenpäin. Yksin Kristuksen tähden ja yksin armosta.

Vain tällainen teologia voi kantaa kirkkoja ja seurakuntia tulevan maailman ajan yli ja antaa kotkan siivet ja leijonan rohkeus rakastaa ja siunata ihmisiä Jeesukselle.

Mainokset


1 kommentti

Usko

Millähän sitä uskoa mittaisi? Mistä saisi suuren uskon? Miten kasvaisi uskon jättiläiseksi?

Äänen voimakkuudella, sanojen määrällä ja liikkeiden kauneudella ei ole paljon, jos yhtään tekemistä uskon kanssa. Katsopa vaikka Jeesuksen rukouksia: sana, lyhyt käsky, kosketus ja ihminen sai avun, vapautui, parani, eheytyi.

Apostolit pyysivät Jeesukselta vahvempaa uskoa ja Jeesus tarjosi heille sinapinsiemenen kokoista uskoa. Olipas se vastaus! Tähän liittyi
lupaus nostaa uskolla puita ylös juurineen. Ohhoh!

Salaisuus: siemen on pieni, mutta elävä ja se kasvaa suureksi niin kuin sinapinsiemen. Jos usko on suuri, mutta kuollut, on siinä suuren raadon haju. Jos usko pieni, mutta elävä ja kasvava, kantaa se satoa ja tuottaa iloa.

Elävä usko on kiinni Pyhän Hengen vaikutuksesta ja Jumala- suhteessa on sen kasvun salaisuus. Mitä enemmän olemme Herran seurassa, sitä paremmin pääsee usko kasvamaan luonnollisella tavalla tekemään yliluonnollisia asioita. Seura tekee kaltaisekseen. Jos siis tahdot uskosi kasvavan, vietä aikaa rukouksessa ja Raamatun ääressä sekä myös uskon ihmisten seurassa.

Usko on silloin myös lepoa Jumalan voimien ja lupausten varassa. Jeesus nukkui myrskyssä. Usko lepää siinä varmuudessa, että Herra on kanssani. Levollinen usko antaa voimia olla aktiivinen ja hypätä toimintaan, kun on sen aika. Se osaa olla myös itsepäinen, eikä anna periksi pelolle, levollisen härkäpäisesti takertuu kiinni Jumalan lupauksiin, odottaa niiden toteutumista.

Tällainen usko vie seikkailuun, uskaltaa ottaa riskejä ja kotkan tavoin hyödyntää vastaisetkin tuulet.

Elämän seikkailuissa usko saa tilaisuuden kasvaa. Keinutuolissa ei liikkeestä huolimatta päästä eteenpäin. Heprealaiskirjeen luvusta 11 löydät niitä ihmisiä, joille usko oli liikkeelle paneva voima. Niiden völjyyn kannattaa hypätä. Toivo ja rakkaus liittyvät mielellään samaan kyytiin.