Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Usko,toivo ja teologia?

7 kommenttia

Heikki sai aikaan räväkällä tekstillään minussa jonkinlaisen heräämisen. Heikki sai minut heräämään omasta väsyneestä ja masentuneesta olotilastani ylös katsomaan siihen himmeään ja vanhaan kuvastimeen, josta Raamattu puhuu. Ensimmäisen Korintilaiskirjeen 13. luku puhuu rakkaudesta. Mieleeni nousut jaejakso loppuu ajatukseen uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Suurimmaksi näistä kolmesta Paavali nostaa rakkauden. Se on se voima, jota ihmiset tarvitsevat ymmärtääkseen Pyhän Hengen puhetta ja Raamattua.

Paavali esittää kirjeissään Seurakunnan yhteisöksi, joka kuvastaa Kristuksen olemusta. Koska maailmamme on rikki, kuvamme Taivaasta on vajaa ja himmeä. Kuitenkin meillä on kaikki osaset ja tieto parhaan mahdollisen seurakunnan tavoittelemiseksi. 1.Korintilaiskirje on opetusta armolahjoista, jotka on annettu seurakunnalle työkaluiksi, jotta voisimme luoda edes yrityksen heijastaa jotain siitä mitä  odotamme tulevaksi. Heijastaa uskomme mukaista toivoa ylösnousemuksesta ja siitä rakkaudesta jota Jumala meitä kohtaan tuntee.

Kristillinen teologia nousee tuosta kuvasta, Pyhän Hengen todellisuudesta, jota ohjaa Jumalan rakkaus sekä ymmärrys siitä kielestä ja maailmasta, jossa Pyhä Kirja syntyi. Se ei voi olla systemaattista ja pysähtynyttä länsimaista raamatun selitystä, joka etsii jonkilaista sisäistä harmoniaa ja filosofista otetta, vaan Raamatun taustasta nousevaa dynaamista, asioiden kokonaisuuksien ymmärtämistä, jossa etsitään samalla Jumalan valtakunnan todellisuutta. Raamattu on Jeesus-kirja ja sellaisena sitä pitää tutkia.

En ole teologi mutta kun rähmin omaa elämääni läpi tajuan, että Raamatun sanan tarkoitus ei ole painaa minua alas tai aiheuttaa minulle harmaita hiuksia kun en ymmärrä kaikkea. Mutta se kyllä vie minut rotkon reunalle, josta minulla ei ole paluuta. Jos haluan selvitä eteenpäin, täytyy minun tarttua raamatussa minulle ojennettuun toivoon. Mikään minussa itsessäni oleva ei voi minua auttaa eteenpäin, mitkään omat tekoni eivät kanna minua tuon edessä ammmottavan tyhjyyden yli. Ei edes mikään, mitä olen Jumalalta tähän mennessä saanut ole minulle avuksi. Ainoastaan se, että turvaan elämässäni kokonaan Jumalaan, voi antaa toivon siivet ja kantaa minua eteenpäin. Yksin Kristuksen tähden ja yksin armosta.

Vain tällainen teologia voi kantaa kirkkoja ja seurakuntia tulevan maailman ajan yli ja antaa kotkan siivet ja leijonan rohkeus rakastaa ja siunata ihmisiä Jeesukselle.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Usko,toivo ja teologia?

  1. Teologia on omassa uskonelämässäni niin monipiippuinen juttu, eiiä siinä on usko ja toivokin mennyt välillä sekaisin. Neljätoista vuotta kirjoitin raamatusta kirkkovuoden runoja – jopa niin että raamatusta oli tulla epäjumala. Raamattua tuli siinä tutkittua monelta kantilta Jeesuksen opetusten ja Paavalin kristinopin mukaan. Lopulta valkeni, ettei raamattu ole napanuora Jeesukseen, vaan Jeesus tulee suoraan tästä ajasta ja omasta elämästä niin, että se öljy lamppuun löytyy omasta elämästä. Se on vain etsittävä siitä. Eli joskus on parasta uskoa ilman teologiaa – esimerkiksi vuorisaarnaa.

    Tykkää

  2. Mielenkiintoinen kielikuva tuo napanuora. Itse olen mieltynyt ajatukseen jonka evankelista Johannes tuo esille. Alussa oli Sana… Tuotakin on tulkittu monella tavalla. Itselleni se merkitsee sitä että Jeesus on tuo Sana, Raamattu. Asiaa voisi yrittää selittää vaikka miten ja käyttää hienoja termejä mutta yksinkertaisesti Jeesus on kanssani kun luen Raamattua. Pitkään vähättelin Raamatun merkitystä ja ajattelin että kyllä se Jeesus kulkee minun matkassani muutenkin. Mutta vähitellen olen tajunnut että tapani uskoa alkoi muuttua enemmän minun näköisekseni kuin sen mitä se alkujaan ollut. Omatuntoni ei ollut sidoksissa Jumalaan ja Raamattuun. En tiedä miten etäällle sitä voi liukua huomaamattaan ennen kuin huomaa että ei kykene enää palaamaan ensirakkautensa luo, siihen jtilanteeseen jonka takia lähti seuraamaan Jeesusta. En osaa arvioida toisten tapaa uskoa koska hengellinen kieli on lopultakin aika henkilökohtaista.

    Itse olen pyrkinyt ymmärtämään sitä kenelle ja millaisilla kielikuvilla Jeesus kulloinkin puhui. Suomen kieli on niin supppeaa ja raamatun käännökset ovat siloitelleet Jeesuksesta melkoisen kiiltokuva-jeesuksen. Todellinen Jeesus on ollut erittäin tahditon ja julkea puheissaan ja käyttänyt melko karkeaakin kieltä ojentaessaan fariseuksia. Taas tavalliselle kadun miehille, portoille ja ihmisten hyljeksimille hän puhuu lempeästi eikä kaihda sitä että rikkoo kaikkia mahdollisia tabuja joita hänen aikansa yhteiskunnassaan oli. En edes uskalla ajatella keiden kanssa Jeesus kaveeraisi meidän ajassamme. Emme varmasti hyväksyisi hänen toimintaansa.

    Teologiaa tarvitaan mutta sen lähtökohta ei voi olla vain tieteellinen. En ole missään nimessä tiedettä vastaan. Mutta Raamatun tutkimus on nykyään niin kiinni saksalaisissa juurissaan ettei seemiläisyys ja sen taustat pääse avautumaan tarpeeksi. Jos Qumranin kääröt olisivat jäänet löytymättä esim osaa Vanhan testamentin kirjoja pidettäisiin yhä paljon nuorempina ja jopa väärennöksinä. On hämmästyttävää miten vähän tekstit ovat muuttuneet vuosituhasien aikana tehdyistä kopioista huolimatta.

    Jeesus kirjalla viittaan koko pelastushistoriaan, joka alkaa jo syntiinlankemuksesta.

    Tykkää

  3. Tuo napanuora ei ole kirosana. Se voi olla joidenkin uskolle erittäin tarpeellinen, koska monet asiat voivat jäsentyä sen kautta. Alussa oli omassakin uskossani Jeesus. Raamattua ja sen kulttuurihostoriaa olin lukenut jo ennen Ristin tielle tuloani. Jeesus löytyi aikanaan elämäni korkeimmaksi voimaksi, mutta Raamatun merkitys ei silloinkaan kasvanut.

    Tuon napanuoran ohella ajattelin silloin, että Jeesus on Raamatussa kuin keisari ilman vaatteita. Ja tätä kuvaa yritetään kolminaisuusopilla ja ”pyhällä hengellä” kiillottamaan. Kulta ja mirhami meni tässä yhteydessä kirkolliskokoustenkin päätöksillä Paavin kirkolle, ”jolle taru Kristuksesta oli tuottanut paljon rahaa”.

    Eihän teologiassa sinänsä mitään pahaa ole, mutta siitä voi tulla ”vaarallista”, jos se sotkee uskon ja toivon. Itse keskustelin aiheesta parisenkymmentä vuotta sitten Paavalin sivuilla. Jotkut oppineet pitivät käsityksiäni mielenkiintoisina, mutta kun en kyennyt niitä tieteellisesti perustelemaan, niillä ei kuulema ollut mitään merkitystä.

    Kun kukaan ei ole siinä ”ainoassa oikeassa uskossa”, Jeesus saattaa puhua seuraajilleen hyvinkin eri tavoin. Joillekin se ”ainoa oikea tapa” on luettavissa vain Raamatusta ja kaikki muu on vääräuskoisuutta. Tämä tapa kulkee sitä napanuoraa, kun esim. Heikki Hilvon ”räjähdykset” menevät monilta överiksi. Hengellinen kieli on tosiaan hyvin henkilökohtaista ja tulee usein väärinymmärretyksi.

    Syntiinlankeemuksestahan paljon alkaa, mutta monet synnit ovat sen jälkeen tulleet anteeksiannetuiksi. Tätä anteeksiantamusta eivät kirkotkaan aina hyväksy.

    Tykkää

  4. Paha mennä sanomaan mitään kenenkään uskon taipaleesta. Raamatun historiaan tuntuu olevan monenlaisia lähestymistapoja. Itse seuraan kyllä mm argeologian kehittymistä alueella mutta Junkkaalaa mukaellen ajattelen ettei historiantutkimus ja tiede ylipäätään todista yhtään mitään. Voimme aika hyvin todentaa Jeesuksenkin toimintaa historiallisesti aina ristille saakka. Uskon ytimenssä on tyhjä hauta. Uskoja ja uskontoja on paljon mutta on vain yksi ylösnoussut Jeeesus ja vain yksi hetki jolloin koko maailman synnit sovitettiin. Tarkoittaa myös huomisen syntejä!

    Liked by 1 henkilö

  5. Oman uskoni ytimessä ovat Jeesus ja Hänen opetuksensa (myös Tuomaan evankeliumissa, joka on paavinkirkon toimin otettu Raamatusta pois). Tätä toimintaa voi toki todentaa Raamatusta ( sitä napanuoraa pitkin ), mutta paljon siitä on jätetty paavinkirkon manipuloimissa kirolliskokouksissa pois. Joskus on tuntunut siltäkin, että Paavali on ollut näissä kokouksissa tärkeämpi kuin Jeesus.

    Samaa mieltä olen, ettei historiantutkimus ja tiede todista juuri mitään Jeesuksesta. Yhtä vähän siitä todistaa Raamattukin. Sitäkin olen joskus aprikoinut, miksi Herodes piti Jeesusta niin vaarallisena, että kaikki sen ikäiset poikalapset piti tappaa, mutta Pontius Pilatus ei nähnyt Hänessä mitään vaaraa, mutta juutalaiset saivat hänet toiminnastaan ristiinnailituksi.

    Tutkimattomat ovat Herran tiet- Jokainen voi tulla autuaaksi uskollaan erilaisiltakin ”ristinteiltä”. Seurakunnatkin ovat erilaisia Pietarin ja Paavalin seurakuntia. Jeesus itse asetti kirkkonsa pääksi Pietarin ja paavit asetti joku muu (ei kuitenkaan Paavali).

    Tuota pelastusta olen pohtinut useassakin yhteydessä. Edesmenneen Lauri Levannon kanssa tulimme joskus siihen tulokseen, että ken ei eläessään ole taivaaseen kelvollinen, ei ole sitä kuoltuaankaan. Tähän sopii ajatus, että kaikki synnit, niin entiset kuin tulevatkin, ovat anteeksi annetut.

    Oma pohdintansa olisi, miten elää Jeesuksessa tänään, tässä ja nyt tässä lopunasan maailmassa Kristuksen kirkossa. Eikä vain samoin uskovien kuppikunnissa.

    Tykkää

  6. Kiireessä!
    Kyllä mekin kauan uskossa olleet tarvitsemme herätystä!!! Ainakin minä.
    Meille tyttäreni kanssa on rukous tullut elämän voimaksi Raamatun ja Jeesuksen ohella. Jeesus lupauksensa mukaan lähetti ”omilleen”- kaikille jotka häneen uskovat, Pyhän Henkensä kanssamme olemaan, Häntä ja Isää edustamaan.

    Pyhä Henki on samoin kuin Kristus Jeesus rakkauden Henki, meissä ei olisi tippaakaan rakkautta ilman Pyhää Henkeä. Meissä ei olisi ilman häntä Elämää sellaisena kuin Jumala tahtoo.
    Me todellakin tarvitsemme myös herätystä! Joka päivä!
    On maailma niin rankassa vaiheessa.

    ”Anna sydän avara, anna sieluun tuulla! Silmille suo valoa, anna korvat kuulla. Että ihmisissä hiljaa kärsivissä Sinut näkisin! Anna sydän avara, anna sieluun tuulla. Silmille suo valoa, anna korvat kuulla. Että ihmisissä kaikkein lähimmissä Sinut näkisin” !!!

    Jumala On Rakkaus. Jeesus Vapahtajamme ja Pyhä Henki opastajamme ja puolestamme väsymätön, rukoilija!

    Kiitos Tapio tekstistäsi jälleen!
    Mikään vaihe elämässämme ei sittenkään mene hukkaan vaikka miltä tuntuisi tai näyttäisi. Ympärillämme saattaa olla ystäviä jotka rukoilevat puolestamme ja läheistemmekin puolesta! Sinullakin! Ja varsinkin sinulla.
    Jumalan armoa ja rauhaa, siunaten!

    Tykkää

Kommentoi

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.