Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Koulu loppuu

Vielä olisi kaksi päivää koulua. Normaalisti tänään olisi kevätkirkko ja saisimme laulaa koko koulun voimalla suvivirttä.

Sen laulaminen kuvastaa oikeastaan kaikkea sitä mitä me suomalaiset olemme. Kansaa joka odottaa kesää ja sen suomaa siunausta. Lepoa, lämpöä ja rakkautta pimeän talven jälkeen. Suvivirren kannatus ihmisten keskuudessa kertoo myös siitä, että yhä jossain sielumme pohjukassa toivomme, että tuolla ylhäällä on joku, joka kuulee pienen ihmisen hätähuudon, -Isä minua pelottaa!

Suvivirren puuttuminen kertoo myös siitä miksi, Jumalan valtakunnan elämä on joukkuelaji. Uskossa kun on kyse yhteydestä. Yhteydestä ylös Jeesukseen, joka on meidän suurin esirukoilijamme ja yhteydestä toisiin Jumalan lapsiin ja ihmisiin. Suvivirttä kun on hyvä laulaa yhdessä. Seurakunnan kuuluisikin olla yhdessä ja kokea tuota yhteyden tunnetta, jota tunnemme laulaessamme virttä Luojan kunniaksi.

Jumalanpalveluksia on näytetty kaikista seurakunnista etänä eri palvelujen kautta. Niiden suosio on yllättänyt kirkonväen. Mutta miten tuon suosion saisi siirrettyä seurakunnan toimintaan. Miten voisi kehittää netin kautta tapahtuvaa toimintaa niin, että ihmiset tulisivat myös yhteen paikanpäälle? Koska etänä laulettu suvivirsi ei oikein maistu eikä tunnu miltään. Se on korviketta. Oisiko vielä hyvä opettaa ihmisiä näissä nettimessuissa. Kertoa miksi tullaan yhteen. Muuttaa messujen kaavoja ja aikatauluja. Etsiä nykyihmiselle istuvaa muotoa ja sisältöä. Nojatulikirkot kun tuntuvat maistuvan paremmalle ja kellonajatkin näyttävät merkitsevän paljon.

Ihmistä ei ole luotu kirkon messuja ja kaavoja varten vaan kaavat on tehty auttamaan ihmistä ja Jumalaa tulemaan yhteen. Ne ovat pelkkiä välineitä eikä niissä sinällään ole mitään pyhää. Pyhää on sen sijaan se, että ihminen tulee Jumalan kasvojen eteen.


8 kommenttia

Ev.lut.kirkossa ei ole kielletty…

…saarnaamasta Pyhästä Hengestä, puhumasta kielillä, opettamasta armolahjoista, rukoilemasta ihmisille terveyttä, julistamasta Jumalan valtakunnan läheisyyttä, profetoimasta, opetuslapseuttamasta ihmisiä Kristuksen seuraajiksi. Tämän sai taas kokea Lohjan keskiaikaisessa kivikirkossa ja seurakuntasaleissa Hengen Uudistuksen kesäpäivillä.

Oli hyvä olla. Sai nauraakin. Pipo ei kiristänyt, vaikka eipä helteellä pipoja näkynytkään.Ilmapiiri oli vapaa ja avoin Pyhän Hengen Tuulen puhaltaa raikkaasti. Ja Hän puhalsi. Hän puhaltaa aina siellä, minne on tervetullut.

Isossa kirkossa liikkui paljon myönteistä. Miksei media tätä näe ja kuule? No, näkeepä ne, jotka olivat paikalla ja vievät Tuulta mukanaan omiin seurakuntiinsa.

Isossa kirkossa on muuallakin raikkaita tuulahduksia. Sen verran olen kiertänyt talvella ja nyt kesälläkin eri puolilla maata, että olen kuullut Tuulen huminan. Ylistyksessä. Rukouksessa. Todistuksissa. Puheissa. Ilmapiirissä. Kahveillakin ja iltateellä.

Tätä on tulossa lisää. Sellainen kutina on mielessä. Hienoa on se, kun fokus on Jeesuksessa, joka on Jumalan täydellinen armo. Toki synnistäkin puhutaan ja tehdään parannusta, jos nyt joku pelkää, että ihan kevyeksi menee tämä hengellisyys. Keveys ei merkitse tärkeitten ja vaikeittenkin asioitten unohtamista, vaan iloa siitä, mitä Jumala on ja mitä Hän tekee ja miten Hänen hyvyytensä muuttaa ihmistä. Sitten muuttuneet ihmiset alkavat muuttaa yhteiskuntaa. Rakkauden voimalla. Ei tulikivillä ja rikinkatkulla. Keskittyminen pahaan saa Pahan vallat riemuitsemaan, saavathan ne huomion osakseen. Keskittyminen Jeesukseen, totuuteen ja valoon Hänessä riisuu pahan aseista. Valo voittaa aina pimeyden.

Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin Paavali sanoo, iloitkaa! Ilossa on väkevyys. Sellaisella kirkolla, joka saarnaa Jeesusta on tulevaisuus.


5 kommenttia

Paavin ja Paavalin patistukset

Paavin patistus kirkon uudistumisesta ylitti uutiskynnyksen. Hyvä niin. Kirkon uudistus kuulostaa hyvältä ajatukselta. Mitähän sillä sitten tarkoitetaan! Paavin ajatuksia ei media ole vielä sen selvemmin levitellyt. Niinpä en voikaan tässä lähteä repostelemaan ajatuksia, joita en tiedä.

Mutta sen sijaan voin pureskella ajatusta kirkon uudistumisesta. Sitähän aina välillä Suomessakin toivotaan.

Sehän voi tarkoittaa liturgista uudistusta eli käsikirja, virsikirja ja nuottien pisteet uusiksi. Näitä tulee je menee. Osa tykkää niistä, osa ei. Suurta herätystä ne eivät ole kuitenkaan saaneet aikaan.

Se voi tarkoittaa opillista liberalismia, vapaamielisyyttä, tilaa kaikille kukille ja yrteille kukkia. Vaatimuksia on ilmassa erityisesti saada samaa sukupuolta oleville parisuhteille kirkollinen siunaaminen. En jaksa uskoa, että tuo askel liiemmin uudistaisi kansallista kirkkoamme niin, että ihmiset jonottaisivat pyhäaamun messuihin. Mielipiteitä se jakaa jyrkästi ja sen mahdollinen toteutuminen saattaakin johtaa syviin selkkauksiin.

Paavali, ei siis mikään Rooman paavi Paavali, vaan Roomalaiskirjeen kirjoittanut Paavali kirjoitti juuri roomalaisille: ” Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2)

Tässä uudistumisen periaate: uudistua mieleltä! Hienosti voidaan puhua vaikka paradigman muutoksesta, ajatusmaailman ja ajatuskuvioiden uudistumisesta. Muutosvoimana ja kriteerinä ei ole maailma ja sen vaatimustoiveet, vaan Jumala ja hänen tahtonsa, jonka löydämme Hänen sanastaan ja jonka ymmärtämiseen Pyhä Henki antaa viisautta.

Jos me todella haluamme uudistua ja uudistaa kirkkoamme, niin me palaamme rukoukseen ja Raamattuun. Kaikki kokouksemme, aina kirkolliskokouksesta paikallisseurakuntien pienimpiin kokouksiin tarvitsevat rukousta ja Raamattua. Silloin ollaan Jumalan edessä tutkimassa, mikä on Hänen hyvä tahtonsa ja miten Hän haluaa uudistaa kirkkoaan. Siinä saattaa mennä liturgiat uusiksi, tulla uutta musiikkia ja uutta saarnatyyliä, rukouselämä taitaa vilkastua, Raamatussa mainitut armolahjat otetaan käyttöön, Pyhä Henki pääsee pöllyttämään vanhoja kaavoja ja rakennelmia.

Ja ennen kaikkea: Jeesus Kristus saa sen paikan, joka Hänelle seurakunnan päänä kuuluukin. Hänesta tulee julistuksemme ja elämämme keskipiste, fokus.

” Kun joku on lähellä Jeesusta, hän ihmettä katselee, ja se mitä maailma, sen rinnalla kalpenee.”