– Muistelkaa seuraavan hetken aikana vainajasta jokin muisto, kehotti pappi.

*  *  *

I

Olin varmaan alle kymmenen, kun olin kummitädin mökillä. Oltiin retkeilty metsässä koko iltapäivä. Illansuussa kummitäti halusi näyttää minulle vielä yhden jännän paikan, viikinkihaudan. Pelotti pelkkä ajatuskin.

Kauhuksi pelko muuttui, kun tultiin kiviröykkiölle. Kummitäti halusi, että seison haudan edessä, kun hän ottaa pätkän kaitafilmiä. Enhän minä uskaltanut vastustaakaan aikuista ihmistä. Kummitäti filmasi minua ja hautaa äärettömän kaukana minusta, ainakin viiden metrin päässä. Seisoin paikallani äärettömän pitkän ajan, ainakin kymmenen sekuntia.

Koko ajan pelkäsi kuollakseni, että haudasta kömpii sarvipäinen viikinki miekkoineen ja tekee minusta hakkelusta.

 

II

Olin melkein kolmenkymmenen, kun kummitäti pyysi minua rakentamaan huoneen ullakolle. Minut, joka oli viimeksi rakentanut yhtään mitään vasta neljännes vuosisata aikaisemmin, laudoittanut mökin seinää Mäntyharjulla viisivuotiaana.

No meninhän minä. Hommana oli tehdä yhdestä vintinnurkasta vähän käyttökelpoisempi tila. Ostettiin lautaa ja nauloja. Muovimattoa hankittiin, jottei lattiasta iskeydy tikkuja varpaisiin. Muutaman päivän minä huonetta rakensin. Aamuisin syötiin kummitädin kanssa pitkiä aamiaisia, ja iltaisin syötiin iltapalaa ja siinä välissä syötiin muutama kerta. Oli leppoisaa.

Huone valmistui. Kummitäti oli tyytyväinen. Sanoisin, että ainakin hinta – laatu -suhde oli kelvollinen.

 

III

Olin jo yli viidenkymmenen, kun näin kummitädin viimeksi. Hän oli potenut parkinsonin tautia jo ennätysmäisen pitkän ajan. Hän toivoi jo pääsevänsä pois. Kesäisenä päivänä työntelin kummitätiä pyörätuolissa Katariinanlaaksossa. Tie oli monttuinen, mutta mukavaa oli kävellä tammimetsässä. Välillä pysähdyttiin ottamaan valokuvia. Loppumatkasta tuijoteltiin Pitkällesalmelle. Aurinko hehkui laineissa.

Kaunis muisto.

*  *  *

Tänään kuulin, että Katariinanlaakso ja Pitkäsalmi olivat kummitädin ulkoilumaastoja jo nuorena. Siellä hän oli hiihdellyt ja melonut. Viimeisellä kerralla tavatessamme hän ulkoili pyörätuolissa.

Kummitäti siunattiin tänään.

Tietenkin jäin sitten miettimään, mitähän ihmiset aikanaan ajattelevat minun hautajaisissani, jos pappi oivaltaa laittaa väen muistelemishommiin.

*  *  *

IV

Eräänä päivänä kummitäti oli ollut polkemassa kohti kirkonkylää. Tietä pitkin oli juossut tosi suuri koira. Hetken se oli jolkotellut siinä kummitädin lähellä ja pinkaissut sitten metsään.

Seuraavana päivänä kummitäti kuuli, että niillä main oli havaittu susi.