Minun rakkaustarinani alkaa  telkun alta kun olin kolmevuotias. Ensimmäinen muistoni on tuosta tilanteesta. Muistan miten äitini oli kieltänyt syömästä lattialta mitään. Telkun alla oli matosta karvoja jotka olivat sinisiä ja punaisia. puhtaita ja kirkkaita lankoja. Keräilin niitä suuhuni ja ihmettelin miksi ihmeessä en saisi niitä syödä. Äitini torui minua mutta ei ollut vihainen.

Telkku oli mustavalkotelkkari,  Lieneekö ollut kylän ensimmäinen. Telkkariin liittyy myös toinenkin muisto. Äitini ja isäni olivat pienen ruokatavarakaupan omistajia ja pienviljelijöitä. Kaupan pitoon liittyi se että joskus piti mainostaa. Kuusikymmenluvun lopussa mainokset piti jakaa itse ja mainokset olivat sinikopioita. Tavallisesti isä jakoi niitä iltamyöhään navettatöiden jälkeen. Mutta jossain erään kerran, en muista miksi, vanhempani päättivät jakaa mainokset yhdessä ja jäimme isonveljen kanssa katsomaan elokuvaa kahdestaan vanhan puutalomme pirttiin. Kun vanhempamme palasivat löysivät he meidät nukkumasta lattialta haarukat kädessä. Nuo haarukat olivat ainoat aseet jotka olimme keksineet turvaksemme kun viilenevä ilta ja tuuli narisutti vanhan talon nurkkia ja ikkunoita. yksin olo oli laittanut mielikuvituksemme liikkeelle ja nostanut pelon pintaan.

En muista kovinkaan paljon paljoa lapsuudestani. Kuitenkin se oli työntäyteistä aikaa koko perheelle. Kauppa ja maatila piti vanhempani liikkeessä ja työn touhussa ja tietysti me lapset osallistuimme omalla panoksellamme työhön. Liekö isän kiire ja tarmokkuus ollut yhdistelmä että elämäni ensimmäinen sankari oli juuri oma isä. Äidin rakastava ja hellä kasvatus piti yllä perusturvallisuutta jota isä tuki omalla järkähtämättömällä oikeudenmukaisuudellaan. Nämä ensimmäisen viiden ikävuoden muistot kertovat miten pienessä pojassa heräsi ajatus siitä on olemassa rakkautta ja turvallisuutta joka on tavoittelemisen arvoista.

Nuoruuteni ajan etsin ja aina välillä kuvittelinkin löytäneeni rakkautta mutta kovin kivikkoista taival oli. Rakkauden etsiminen oli vaikeaa, sillä aika nopeasti nuoruuden hurma ja eros peittävät alleen todellisen rakkauden josta kumpuaa luottamus ja turvallisuus. Miten usein me rakastummekin siihen ensirakkauden tunteeseen joka itse asiassa kohdistuukin meihin itseemme ja hakee tyydytystä omiin tarpeisiimme.

Nuorena olisin tarvinnut ohjausta siitä mitä rakkaus todella on, koska en osannut kohdistaa kaipaustani oikein ja loukkasin ihmisiä kun petyin itseeni ja heihin. Rakastin enemmän itseäni.

Me ihmiset puhumme usein kohtalosta joka tarttuu meihin ja kuljettaa elämäämme mielin määrin. Emme joko osaa tai uskalla irtautua tuosta ajattelusta vaan jäämme omien mielihalujemme ja kuvitelmiemme vangeiksi.

Rakkautta ei ole omien mielihalujen ja  tarpeiden tyydyttäminen.  Rakastuminen ei ole rakkautta vaan se on tunne ja rakettipolttoainetta jolla ihminen pääsee irti omasta itsekeskeisyydestään ja matkalle kohti todellista rakkautta, joka kasvaa ja muuttuu pitkin matkaa saavuttamatta koskaan täydellisyyttään tässä ajassa.  Rakastumiseen tarkoitettua polttoainetta ei pitäsi tuhlata vaan se pitää polttaa loppuun saakka jotta vauhti riittää siihen että päästään mahdollisimman korkealle kiertoradalle suhteessa itseenä.

Itse aikanaan tuhlasin tuota rakastumisbensiiniä niin että olin polttaa sieluni karrelle ja silmäni sokeiksi. Sokean on vaikea löytää enää mitään.

Tahto on polttoainetta itse rakkaudelle ja tekee rakkaudesta kaksi suuntaista. Pyyteetöntä ja turvallista. Se synnyttää luottamuksen ilmapiirin, joka kestää elämän merellä eteen tulevat karikot. Tällainen rakkaus tyynnyttää myrskyjä ja auttaa navigoimaan.

Levoton mieleni ja sokea itseni rakastaminen aiheutti sen että en kyennyt ymmärtämään mitä on Jumalan rakkaus. Puhe siitä miten Jeesus on rakkaus, jäi ilmaisuksi joka ei oikeasti avautunut minulle lainkaan. Uskoin Jumalaan mutta tahto ojentautua Jumalan kasvojen eteen puuttui. En oikeasti tuntenut kuka Jumala on!

Meidän suomalaisten Jumala kuva on usein hyvin pinnallinen ja ohut. Itse asiassa moni palvelee tai uskoo aivan eri Jumalaan kuin mitä Raamattu ilmoittaa. Minunkin Jumalani oli etäinen kaiken alulle saattaja ja Jeesuksen persoona jäi tuntemattomaksi, korkeintaan ehkä  suloiseksi seimen lapseksi tai kuvaksi pyhäkoulu open kirjassa.

Rakkauden kaipuu on monella omien tarpeiden mukaan suuntautuvaa ja se ei tavoita koskaan täyttymystään ellei kaipaus muutu kaksisuuntaiseksi. Rakkaus ei ole sidoksissa tarpeisiin vaan siihen että suhde, joka rakkauteen kuuluu rakentuu kolmesta asiasta. Luottamuksesta, turvallisuudesta ja tahdosta.

Kun oivalsin vihdoin kuka Jumala on, tajusin myös sen mitä tarkoitaa Jumalan rakkaus tai mitä rakkaus ylipäätään on. Ryhdyin rukoilemaan ja lukemaan raamattua. Ensimmäinen asia jonka löysin sieltä oli Seurakunta ja toiset ihmiset. Sitten löytyi se kaikkein suurin asian. Löysin  Raamatusta Isän joka kuuntel ja kommunikoi. Löysin sen saman tunteen ja kunnioituksen, jota pienenä poikana tunsin omaa isääni kohtaan ja sen saman turvallisuuden joka vallitsi aina kotona! Samalla tajusin mitä on Rakkaus.

Rakkaus on kaksisuuntainen suhde jossa ei omien tarpeiden tyydyttäminen ole päällimmäinen asia. Tarpeet ovat olemassa mutta ne eivät ole suhteen kantavia asioita. Sitä vastoin antaminen ja välittäminen luovat suhteen perustan. Turvallisuus ja luottamus sekä tahto olla suhteessa, huolehtivat siitä, että Rakkaus kokee täyttymyksensä.

Valittettavasti me ihmiset olemme heikkoja ja usein rikkinäisiä. Emme kykene pitämään  kasassa suhdettamme Jumalaan emmekä aina edes toisiimme. Mutta emmehän aina lapsinakaan osanneet luottaa ja toimia oikein. Vaikka nukummekin haarukka kädessä turvattomina, vanhemmat eivät silti suuttu tai hätkähdä  moisesta vaan kantavat  meidät sankarit vuoteeseen hymyssä suin. Tai jos suuhun menee väärää evästä Ei äiti huuda pää punaisena vaan nuhtelee hellästi. Samoin  tekee Jumala. Taivaallinen Isä ei hylkää meitä vaan peittelee meidät luottamuksen ja rakkauden peittoonsa vaikka emme sitä edes aina huomaa.Jos teemme väärin Hänen Pyhä Henkensä nuhtelee meitä rakkaudellisesti.

Jumala jonka olen oppinut tuntemaan on paljon suurempi ja vahvempi kuin olin kuvitellut. Hänen olemassa olonsa ei ole ollut kiinni siitä mitä minä haluan. Hän on selkeästi tiennyt mitä minä tarvitsen ja antanut sen mukaan. Suurin lahjoista on ollut Pyhä Henki ja Lapsen usko. Tunteet jotka usein rakkauteen liittyvät eivät määrää tätä suhdetta vaikka ne sitä vahvistavatkin. Sydän on rakkauden koti ja sielä asuu myös Pyhä Henki. Jeesus ei ole enää pelkkä kuva vaan lihaa ja verta. Hän tulee vastaan toisissa ihmisissä, Seurakunnassa, kaduilla ja kujilla. Mutta hän on myös Jumalan, yhteisen isämme luona ja puolustaa minua.

En osaa ihmisenä ehkä rakastaa täällä maailmassa oikein, mutta tiedän että Jumala Abba, rakastaa minua. Oloni on turvallinen ja luottavainen ja tiedän minne olen menossa ja minä rakastan häntä kuin sankaria.