Jeesus keskellämme kulkee niin kuin usein ennenkin. Moni sydämensä sulkee, niinkö teet nyt sinäkin? Kulkee pyhä voittosaatto, tiellä taivaan vaeltaa. Nythän on jo juhlan aatto, määränpää jo kangastaa.

Päivä etsikon on tänään, kenties päivä viimeinen. Siksi kuule hänen ääntään, sullekin on armoinen. Hetki koittaa Herra sapuu, juhlaportit aukeaa. Kaikkein polvet maahan taipuu, kaikki laulaa kunniaa.

Kulkee Kuningas nyt tiellä, tervehditkö riemulla? Sydäntäsi älä kiellä. Krrunaa Hänet palmuilla. (HL 232)

Tänään on aihe vaihtunut kolmeen kertaan. Tämän vanhan hengellisen herätyslaulun sanat syntyivät monestakin tekijästä, mutta loppusilauksen tälle antoi Ilkan mainio teksti. Asiat voi todellakin sanoa niin monella eri tavalla eikä toinen ole huonompi tai parempi toista. Mutta Nyt, jos on kuulevat korvat ja oikeat kanavat, voi sanoa että kaikkialla puhutaan herätyksestä. Se on alkanut. Ainakin rukousherätys!

Siunattu varmuus: Jeesus on mun, Oi mikä riemu on pelastetun! Jumalan lapsi perillinen, verellä pesty oon Jeesuksen. Nyt oma Herran olla mä saan, sieluni kiitosta on tulvillaan. Enkelit ensin julisti sen. Sanoman rauhan rakkauden. Seurassa kuljen nyt Jeesuksen, Hänessä onnen sain taivaallisen. Riemuiten ootan tuloansa. Kätketty olen armossansa!       Tämä on laulu sydämeni. Ylistän Herraa ainaisesti. Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti! (HL 435)

Tämä laulu oli se ensimmäisen kirjoituksen aihe, enkä malta tätäkään olla tähän laittamatta. En, vaikka oletan että harva näitä jaksaa lukea ja on muutenkin henkilöitä joille tämmöinen ”julistus” ei sovi. Mutta, sydämen kyllyydestä sielu laulaa. Oikeastihan tuokaan ei noin mene, mutta haittaaks sekään.

Miksi tämä laulu?  Siksi että saimme taas tyttäreni kanssa kokea taivaitten aukeavan sunnutairukouksemme aikana. On käsittämätöntä miten hyvä ja ihmeellinen Jumala on! Tekisi mieli kertoa mitä kaikkea Hän meille antaa ilman määrää, mutta ehkä sitä eivät kaikki ymmärtäisi oikein.  Monet kyllä tietävät miten rikas on rukousten maailma. Jälleen sydämemme saivat täyttyä suuresta uskon ilosta ja Jumalan huolenpidon ja rakkauden täyteydestä. Olemme myös molemmat kokeneet sellaista ihmettä että Jumala on ennalta ilmoittanut meille asioita rukoillessamme vaikka emme ole sitä siinä hetkessä ymmärtäneet. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun Jumala vielä vahvistaa antamansa sanoman, se on myös Raamatullista.

Kolmas aiheeni olikin jo aamusta tai oikeastaan jo useamman päivän ajan sanoa armolahjoista jotain. En tiedä sopiiko se nyt tähän myllerrykseen jota käydään läpi, mutta se mikä Raamatussa on kirjoitettuna pätee kyllä kaikiin aikoihin ja vaiheisiin. Armolahjoista puhuttaessa on jotenkin surullista se, että niistä on niin palojon ennakkoluuloja! Se on suuri vahinko. En tarkoita etteikö meillä kaikilla voisi olla kokemusta niiden kuuluvimpien ja näkyvimpien armolahjojen virheellisestä ts. inhimillisen vajaasta, sielullisesta käytöstä, mutta se ei saisi olla esteenä Jumalan Armon hyville lahjoille. Me oikeasti tarvitsemme niitä ja tulemme enenevästi tarvitsemaan ja saammekin jos uskallamme vastaan ottaa. Apostolien tekojen 1 ja 2 luku ovat tässä suhteessa tärkeitä. Niin kuin ovat muutkin asiaa koskevat, kuten korinttilaiskirje (1: luvut 12,13,14 esim.) Kaikki nämä ovat Jumalan Sanaa. Näistä puhutaan myös VT:n puolella.

En ole teologi, ja onneksi en, sillä eivät olleet ensimmäiset opetuslapsetkaan ja kuitenkin he ovat kirjoittaneet meille kaiken sen minkä tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen. Kaiken sen mikä on elämän ja kuoleman kannalta tärkeintä tietää.

Kuka heitä opetti?  Jeesus, ja sitten hänen jälkeensä Pyhä Henki. Pyhä Henki opettaa edelleenkin. Omalla kohdallani voin kertoa siitä ja vain siitä jonka olen itse vuosikymmenien aikana oppinut kokemuksen kautta. En kuitenkaan opeta, sanon vain yksinkertaisesti että kun profetoimisesta puhutaan, sitä kohtaan tunnetaan suurta ennakkoluuloa, mutta koska se on arvostelun alaista sitä ei tarvitsisi pelätä. Itse saan mm. tiedon sanoja ja ne tulevat usein hyvin yksinkertaisesti ja luonnollisesti esim. rukouksen yhteydessä, niin ettei niitä aina välttämättä heti huomatakaan. Ihmeellistä siinä vaan on se että ne toteutuvat. Olen myös kokenut että näiden kaltaisissa armolahjoissa, kuten profetioissa, tiedot saattavat tulla paljon ennen kuin ne toteutuvat. Samoin on ns. näkyjen tai ilmestysten kanssa. Voi mennä useampi vuosikin. Eivät ne siis välttämättä heti huomenna tapahdu. Niin on kohdallani, en tiedä miksi. Mutta mikä on Jumalasta se toteutuu ja mikä ei se tyhjiin raukeaa. Ehkä tässä piilee joku salaisuus tai oppi. Ihminen tulee koetelluksi tässäkin. Kielillä rukoilen vain yksin tai tutussa seurassa, kirkossa olen hiljaa, sanottakoon nyt tämäkin. Nämä kaksi tässä nyt on niitä eniten ehkä ihmisiä puhuttavaa lahjaa siksi näistä.

Armolahjat ovat monet, samalla ihmisellä voi olla useampikin. Uskon jokaisen tietävän omat lahjansa tai sitten lähimmäisten näkevän ja kokevan ne, jos jollain on vaikka palvelemisen armolahja. Tai toisista välittämisen, tai lahjoittamisen jne. Nämä nyt tähän keksin. Jumalalla ei ole lahjattomia lapsia. Ja kaikki hänen lapsensa ovat hänelle veren hinta, rakkauden ja itsensä uhraamisen hinta ja uskon että siksikin Hän haluaa antaa lapsilleen rakkautensa lahjoja. Että Hänen rakkautensa tulisi esiin niin täydellisenä kuin se täällä ihmisten maailmassa on mahdollista. Jumala rakastaa meitä niin paljon, niin paljon, ei murehduteta hänen Pyhää Henkeään vaan avataan Hänelle itsemme kokonaan.

Niin pysyvät nämä kolme, usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus. Jumala rakastaa ihmistä, rakastetaan mekin, osoitetaan sitä ja kerrotaan se. Kiitos jos jaksoit tänne asti. Jumalan, Isän haltuun!