Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Ilo ja sydämen yltäkylläisyys

10 kommenttia

Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe; sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa. Sillä ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa. Elävät, elävät sinua kiittävät, niin kuin minä tänä päivänä. Isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi. Jesaja 38: 17-19

Avasin Raamattuni kuninkaiden kirjasta, kahdeksannesta luvusta. En ole oppinut enkä todellakaan pidä itseäni minään sanan selittäjänä, mutta minä rakastan Jumalan Sanaa ja sen lukeminen elähdyttää ja ilahduttaa sydäntäni. Tässä mainitussa 8 luvussa Elisa auttaa suunemilaista naista. Kokonaisuutta tähän tekstiin en hae, vain tämän minkä koin ikuiseksi sanomaksi kaikkina aikoina. Se on sama kuin tuossa Jesajan kirjan kohdassa jonka tähän myös laitoin..

Jostain syystä Elisa halusi pelastaa tämän suunemilaisen naisen jonka pojan hän oli aiemmin herättänyt henkiin. Elisa sanoi naiselle ”Nouse sinä ja perheesi, ja mene muualle asumaan, missä vain voit asua, sillä Herra on kutsunut tähän maahan nälänhädän, ja se myös tulee seitsemäksi vuodeksi. Nainen teki niin kuin käskettiin, lähti ja asui muukalaisena filistealaisten maassa sen seitsemän vuotta. Sen jälkeen hän palasi, meni kuninkaan luo ja vetosi tähän saadakseen taaksensa jättäneet talonsa ja peltonsa takaisin. Kuningas oli juuri silloin puhumassa Jumalan miehen palvelijan kanssa ja oli pyytänyt että tämä kertoisi kaiken Elisan suurista teoista. Kun nainen alkoi valittaen pyytämään taloaan ja peltoaan takaisin, Geehasi, Jumalan miehen Elisan palvelija sanoi kuninkaalle:” Herrani, kuningas, tämä on se nainen, ja tuo hänen poikansa, jonka Elisa herätti henkiin”. Kuningas tiedusteli asiaa ja nainen kertoi hänelle kaiken. Silloin kuningas lähetti hoviherransa naisen mukaan ja sanoi:” Järjestä hänelle takaisin kaikki, mikä hänelle kuuluu, ja korvaa kaikki pellon sadot siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, tähän päivään asti.”

”Järjestä hänelle takaisin kaikki, mikä hänelle kuuluu, ja korvaa kaikki pellon sadot siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, tähän päivään asti.” Raamattu todistaa että Herra on hyvä ja ettei Jumala jää kenellekään mitään velkaa. Jumala on suuri armossaan ja uskollinen, hän pitää minkä lupaa. Ihmisten elämässä tulee monenlaisia vaiheita ja meissä asuu syntiinlankeemuksen seurauksena taipumus uskottomuuteen ja usein käännymme katselemaan maailmaa ja sen tarjoamia helyjä ja maallista kunniaa, joita luulemme tarvitsevamme ja jonka luulemme tuovan jotain arvon lisää siihen mitä muuten koemme olevamme. Se on meidän luonnossamme.

Raamatun kertomukset eri muodoissaan toistavat samaa sanomaa. Sanomaa siitä että Jumalan rakkaus on ikuista, hän korvaa meille katovuodet jotka kalvajasirkka ja tuhosirkka ovat syöneet. Me saamme palata, saamme kääntää katseemme siihen käsittämättömään kirkkauteen joka Kristuksen Jeesuksen olemuksesta lähtee. Saamme palata, kukin sellaisena kuin olemme, kun palaamme sydämemme palosta ja tahdosta, kaipuusta saada olla Isän Jumalan läheisyydessä ja sillä etäisyydellä että kuulemme itsessämme hänen sydämensä sykkeen. Mikä on se etäisyys? Millä etäisyydellä kuulemme toisen ihmisen,  sydämen sykkeen? Silläkö että painamme päämme hänen sydäntänsä vasten. Että painamme päämme pienen kärsivän lapsen sydäntä vasten, kaikkien yksinäisten ja avuntarpeessa olevien sydäntä vasten ja olemme hiljaa. Kuuntelemme mitä sydän sykkii, mitä Jumala puhuu ihmisten sydänten sykkeessä. Tämä syke ja puhe on kuultavissa Kristuksen kautta. En tiedä mitään kalliimpaa, en arvokkaampaa, en suloisempaa, en korvaamattomampaa!

Olen kiitollinen Jumalalle kaikesta siitä mitä Hän on minulle antanut, kaikki mitä minulla on, on Jumalan lahjaa mikään ei ole lähtöisin minusta. Sen tähden tarvitsen Herraani joka hetki joka ainoana elämäni päivänä. Kiitän suurta auttajaani siitä että olen saanut syntyä tähän maahan, tähän kansaan ja että Hän on antanut rukoilevat esivanhemmat ja on pelastanut minut kuolemasta elämään ja että minä voin vapaasti viettää Jeesuksen syntymän muistojuhlaa. Sydämeni täyttää Ilo ja suru samanaikaisesti. Ilo ylös nousseesta Elävästä Jumalasta, joka rakastaa luotujaan niin paljon että tuli kuolemaan tähtemme, antaakseen meille iankaikkisen elämän täydellisessä, uudeksi luomassaan maailmassa johon Hän tulee omiaan kerran noutamaan, ei ”kauan näitten päivien jälkeen”.Ei Hän viivytä lupauksensa täyttymistä, mutta Hän on armosta rikas antaessaan monien vielä tulla tuntemaan Hänet ja voiman tulla  pysymään hänessä.

Suuri rakkaus synnyttää vastarakkautta, se ei voi olla synnyttämättä. Tätä on Jumalan maailma, tätä Hänen tahtonsa ja näissä Hänen lupauksensa. Haluatko Sinä yltäkylläisen iankaikkisen elämän? Jos haluat, kyllä Hän sen tekee, Hän antaa Elämän lahjaksi ja pitää kaikki lupauksensa voimassa. Käänny hänen puoleensa ja pyydä takaisin oikeutesi siihen taloosi ja peltoosi, jotka sinulla aikojen alussa oli ennen kuin syntiinlankeemus sen sinulta riisti.

” On rakkaus Herran niin mittaamaton, sille rantoja löydy ei. kuin virta tuo verensä ihmeinen on, minun syntini kaikki se vei. – Käy ystävä aaltoihin puhdistaviin, armovirtahan Jeesuksen. Se nostavi maasta pois taivaallisiin, syntikuormasi kirvoittaen.
Vie maailman äärihin asti viesti Golgatan rakkauden. Se kerro niin armahtavasti, että kaikki voi uskoa sen”.

Ei ole joulua ilman pääsiäistä, eikä kumpaakaan ilman Kristusta Jeesusta. Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua ja antakoon sinulle Elävän leivän nälän ja Elävän veden janon, niin ettet koskaan enää olisi nälissäsi etkä janoissasi. Sinun Herrasi Jeesus on se Leipä ja Vesi.

Mainokset

10 thoughts on “Ilo ja sydämen yltäkylläisyys

  1. Kun avasin tässä kirjoituspöydälläni olevan Raamatun mitään vielä hakematta, se aukesi tämän 2 kuninkaidenkirjan mainitusta luvusta. Intouduin sitä lukemaan ja siinä samassa myös siitä kirjoittamaan aivan spontaanin inspiraation varassa. Ehkä sen piti tulla näin? Mutta unohdin että tämä suunemilainen nainen oli tehnyt aikaisemmin palveluksen Elisalle, rakentaen omista varoistaan asunnon Jumalan miehelle. Kun nainen oli lapseton Elisa siunasi naista lupaamalla tälle lapsen joka sitten noin vuoden kuluttua syntyikin. Lapsi kuitenkin kuoli ja Elisa haettiin apuun, hän paransi pojan. Tässä kerrotaan siis laajemmin siitä kuinka tämä varakas nainen uhrasi varoistaan hyvään tarkoitukseen. Hän on sydämeltään oikeamielinen ja tästä sydämensä hyvyydestä hän rakentaa Elisalle asunnon. Tästä kaikki lähtee ja päätyy blogini aiheeksi.

    Kun kirjoitan, kirjoitan nopeasti ja juuri ne ajatukset jotka kuulen sisälläni. Illalla vielä kiinnostuin niin tästä, sinänsä tutusta kertomuksesta Elisasta, että lueskelin vielä lisää ja ihmeellisiä asioita Elisan kautta tapahtui.
    Mielenkiintoista luettavaa.
    Kannattaa avata Raamattu 🙂

    Tykkää

  2. Tuulikki! Koskettava teksti. Profetiaa maailmalle, jonka valtaosan arvoihin ei enää kuulu usko, toivo ja rakkaus.

    Kannattaa tosiaan lukea Raamattua. Siitä samatkin asiat avautuvat joskus eri lukukerroilla uusia näkökulmia avaten

    Apostoli Johanneksen päivään

    hurskas kukoistus
    versoaa ja vihannoi
    turvaa kallioilla
    elossa temppelissä
    siunaus Hengen kaste

    olemisen alku
    esikoisen leikeissä
    maan syntymä
    luominen lasta kutsui
    ymmärryksen äänellä

    Jumalan lapsi
    ikuinen rakkaudessa
    puhdas ja pyhä
    pysyvä Kristuksessa
    mikä meistä jäävä

    seuraa Häntä
    turha katse taaksesi
    elämä edessä
    opetuslasten polku
    ristille yrttitarhaan

    Tykkää

  3. Kiitos Niilo.
    Meillä kaikilla lienee oma tehtävämme tässä Jumalan lasten joukossa, niin ainakin uskon. Tosin yhteen kirjoitukseen (puheeseen jne.) ei saa kaikkea kerralla mahtumaan, eikä liene tarpeenkaan.
    Tuota vähän, jälkeenpäin, ajattelin uskaltaako sitä evankeliumia enää julistaa tai sanoa kiittävänsä Jumalaa siitä osasta minkä on saanut (mm. syntyä tähän maahan jne) ? Mutta kun meillä täällä on kaikki niin hyvin, vieläkin, ja Jumala on yltäkylläisyydellä siunannut esi-isien työn raadannan ja rukoukset, niin miksei kiittäisi. Ja kun on mistä antaa niille joilla ei mitään ole, vaikka omasta vähästäänkin, niin miksei. Tämän koen Jumalan tahdoksi omalla kohdallani. Kultaa ja hopeaa ei minulla ole, mutta ”lesken ropo” ja ne sanat jotka voin Jumalan armosta käyttää.
    Niin kuin sinullakin, – sanat.

    Tykkää

  4. Niin, Tuulikki. Palvelemaanhan meidät kukin on kutsuttu, kukin kykyjemme mukaan. Enempää ei vaadita. Lesken rovossakin voi olla enemmän kuin kullassa ja hopeassa. Näin saimme Raamatustakin lukea.

    Tykkää

  5. ”Kukin kykyjemme mukaan. Enempää ei vaadita”. – Tästä tulee mieleeni Matteus 11: (kokonaankin, mutta etenkin) jakeet 28-30 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä”.

    Hän eli myös ihmisen osan ja otti kantaakseen kaiken mikä meitäkin kohtaa. Köyhyys, ruumiin ja sielun kivut, muukalaisuus, hyljätyksi tuleminen, kiusaukset jne. mutta myös kaikesta pahasta ja raskaasta pääsyn. Ei meillä ole sellaista ylimmäistä pappia joka ei voisi meitä ymmärtää ja auttaa. Mutta kehotettiin meitäkin kantamaan toistemme kuormia ja minusta se on jalointa mitä ihminen voi ihmiselle tehdä. Siinä täyttyy Kristuksen laki.
    Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa, vaikka se olisikin vain hiljainen läsnäolo, hyvä sana oikeaan aikaan tai- lesken ropo.

    Tykkää

  6. Matteustapa hyvinkin. Nuo ajatukset tulevat esiin kirkkovuoden aikana useamminkin. Viimeksi ”törmäsin” tähän ( Matt 19 ja 20) viimeistellessä runoa teemaan ”ansaitsematon armo”

    kukin paikallaan
    armossa yhtä hyvä
    Herran työntekijä
    viimeinen ehtii ensin
    taivaan valtakuntaan

    Tykkää

  7. Tuulikki, Sinun sanojesi inspiraatio on kuin raikas tuulahdus ja onpa mukava lukea myös teidän sananvaihtoanne.

    Minä olen ajatellut joulunpyhinä myös seimeä ja ristiä, joulua ja pääsiäistä sekä myös tyhjää hautaluolaa.

    Seimessä ikiaikojen Jumala tuli ihmiseksi. Marian, naisen kautta, syntyi käärmeen pään polkija.Paimenet ja tietäjät tunnistavat Pyhyyden auktoriteetin , aavistelivat profeettojen kertoman ajan tulleen Jeeususlapsessa. Samoin kuin myöhemmin Pyhän tunnisti Roomalainen sotilas, joka tunsi Kristuksen jumalallisen auktoriteetin ja anoi apua sairaalle palvelijalleen.

    Ristinjuurella monen usko horjui. Toinen rosvoista tosin asetti toivonsa Jeesukseen.Juuri siinä, tuskassa ja hylättynä Jeesus lunasti meille paikan takaisin Jumalan lapsiksi, juuri siinä Hän maksoi meistä ainoan mahdollisen hinnan, joka Jumalan vanhurskauden valtakunnassa pätee.

    Ja sitten tyhjä hauta, ylösnouseen Kristuksen kohtaaminen ja Pyhän Hengen vuodattaminen. Ja sitä kautta me saamme jo eläessämme täällä olla osallisisa Jumalan lapseudesta tällä ihmeellisellä tavalla, jonka Niilo sanoitti näin ”Palvelemaanhan meidät kukin on kutsuttu, kukin kykyjemme mukaan. Enempää ei vaadita. Lesken rovossakin voi olla enemmän kuin kullassa ja hopeassa. ”

    Tykkää

  8. Virpi. Minusta tuo Jesajan kohta, jota lainaan, on aivan mykistävä. Se on ollut yksi lempikohtiani vuosikymmeniä sitten ja on edelleen. Kun tytär palasi ”maailmasta”, nyt jo n. 8 vuotta sitten, takaisin Jumalan yhteyteen, hänkin löysi tuon kohdan omia aikojaan ja se on myös hänelle erittäin tärkeä sanan kohta. Ja näin on:” Elävät, elävät sinua kiittävät, niin kuin minäkin tänä päivänä. Isä ilmoittaa lapsille sinun totuutesi.”
    Ja vain näin se tapahtuu, Jumalan armosta ja Jeesuksen syntymän ja ristinkuoleman ansiosta.

    Olen paljon joutunut ajattelemaan viime päivinä, kuka ja millainen Jeesus nyt on ja millaisena hänet maailmalle kuvaamme ja kerromme. Minusta se, kuinka hänet esittelemme ja millaisena, on elämän ja kuoleman kysymys. Senkin tähden että ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”, onneksi tässä lauseessa on hyvä loppu, – sellaiselle joka sen sydämessään vastaan ottaa.

    Minusta tuo talo ja pelto, sen menettäminen, vihollisen maassa muukalaisena eläminen, takaisin paluu ja asemansa ja omaisuutensa takaisin saaminen, kuvaa mitä suurenmoisimmin siitä(kin) mikä on asemamme tämän muukalaisuutemme ajan jälkeen. – Ja miksi suunemilainen sai takaisin kaiken, siksi että oli tehnyt palveluksen Jumalan miehen kautta Herralle itselleen. Kaikki minkä teemme tai jätämme tekemättä, koskettaa myös Jeesusta! Ja ennen kaikkea Häntä. Meille, pienille ja itsessämme avuttomille ihmisille, on uskottu suuri tehtävä, minua sen ajatteleminen murtaa.

    Kiitos kun ehdit tulla kommentoimaan. Siunausta tulevalle vuodelle sinulle, ja kaikille lähelläsi ja kaukana oleville ihmisillesi joita kohtaat. Olet valona ja toivona olemuksellasi tälle maailmalle, Jeesuksessa Kristuksessa, Vapahtajassamme 🙂

    Tykkää

  9. Voi kuinka viisaasti sanot” Kaikki minkä teemme tai jätämme tekemättä, koskettaa myös Jeesusta! Ja ennen kaikkea Häntä. Meille, pienille ja itsessämme avuttomille ihmisille, on uskottu suuri tehtävä, minua sen ajatteleminen murtaa.”

    Käynpä tänään lukemassa tuon Kuningasten kirjan kohdan.

    Tykkää

  10. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin omana tulkintanani juuri noin kuin sen sain, siis tuon blogin sanoman. Kun en ole teologi, voin olla vapaa kuuntelemaan sitä puhetta joka sisimmässäni on.
    Jatkan vielä tästä aiheesta. Silloin, noin lähes 30 vuoden ajan jolloin olin pakotettu salaamaan uskoni, minulle toi suurta lohtua Jooelin 2 luvun jae 25. ”Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni jonka minä lähetin teitä vastaan”!
    Varmaan tuntuu hullulta ,mutta olen mieluummin Jumalan hullu kuin tämän maailman viisas. Kun jatkaa tuon luvun jakeita eteenpäin saa lukea ja uskoa suuria.

    Näin on nyt käynyt. Jumala on korvannut katovuodet suurenmoisella tavallaan! Voiko olla suurempaa iloa, äidiksi tulleelle, että hänen lapsensa pelastuu maailmasta, vihollisen maasta, palaa kotiin Herran luokse ja alkaa ”julistaa” koko olemuksellaan Elävästä ihmeitä tekevästä Herrastaan, ja siitä ”talosta ja pellosta” joka odottaa siinä Valtakunnassa josta ei loppua tule 🙂

    Kun Raamattu on todellakin ihmeitten ja totuuksien kirja, siellä toistuvat eri tavoin, niin kuin kaikki kirjaa lukevat tietävät, samankaltaiset tapahtumat eri aikoina, eri ihmisille ja eri tavoin, mutta Lähde on sama. ”Ja jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu… Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niin kuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.” (vaihteeksi käännös v.1938 koska on minulle rakas ja puhki luettu, ”vankeuteni” vuosina)

    Ehkäpä sinuakin Virpi, inspiroi tuon suunemilaisen naisen tarina:)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s