Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kysymyksiä Kalevalanpäivä kunniaksi!

3 kommenttia

Kuuntelin eilen iltahartautta, jossa lähestyttiin evankeliumia l. ilosanomaa kerjäämisen kautta. Pohjana oli tietysti nainen, joka Raamatussa sinnikkäästi koiran tavoin kerjäsi armopaloja Jeesukselta. Olen aikoinaan kyennyt samaistunut tuohon naiseen, mutta armon saatuani ja liityttyäni Jeesuksen seuraajaksi, en jäänyt pöydän alle vikisemään. Olisko pitänyt?

Saatan yhä sanoa Jeesukselle,  että minä uskon, auta minua epäuskossani, mutta en minä uskoa Jeesukseen ole menettänyt, sillä ei hän sitä lahjaa pois ota. En vaan aina jaksa tarttua kaikkiin niihin ihmeellisiin lupauksiin, joita raamatussa annetaan. Kuitenkin eihän minun epäuskoni tee noita lupauksia tyhjiksi. En myöskään syytä ketään menestysteologiksi, jos joku älyää pyytää Jumalalta jotain ja myös saa pyytämänsä.

Mietinkin tässä sitä, että millä perusteilla voidaan sanoa, että apostolinen aika on ohi? Paavali kohtasi Jeesuksen ilmestyksen kautta ja luotamme häneen kuin vuoreen, mutta jos nykyihminen sanoo kohdanneensa Jeesuksen ilmestyksessä, lätkäistään hänen otsaansa hurmahenkisen leima. On kummallista, että uskomme Jumalan luoneen maailman ja että Jeesus syntyi neitseestä, mutta emme hyväksy ajatusta, että Jumala voisi toimia yhä nykykristityn kautta ja parantaa sairaita ihmisen seuratessaan Jeesuksen esimerkkiä.

Elämme kuulemma seurakunnan aikaa eli tarkoittaako se sitä, että meidän tulisi töröttää aloillamme ja kuunnella pappien juttuja kerran viikossa, eläen iloista elämää ja kerjäten armopaloja silloin tällöin Jeesuksen pöydästä. Eli onko näin, että ihmeiden ja profetioiden aika on ohi?

Onko kaikki mitä kyselen velvollisuuksia ja kovaa lakia. Miksi Jeesus sitten käski meitä toimimaan evankeliumin hyväksi. Kun afrikkalainen tai kiinalainen saa raamatunkäteensä, hän lukee sen ja ryhtyy oitis toteuttamaan sen opetuksia, parantamaan sairaita ja rukoilemaan ihmisten puolesta. Jopa herättämään kuolleita.  Paikalla kun ei ole yhtään suomalaista pyörittelemässä päätään. Merkillisintä on, että ihmeitä tapahtuu

Jokin tässä kaikessa, mitä me teemme Suomessa, on ristiriidassa sen kanssa mitä Paavali opettaa seurakunnasta. Häntä ei kreikkalainen tieteenfilosofia jarrutellut, vaan Paavali jakoi Jeesuksen maailmankatsomuksen surutta. Hän opetti seurakuntaa anomaan armolahjoja itselleen, jotta seurakunta eläisi ja kasvaisi. Profetointinnin lahjaa hän suorastaan käski vaatimaan.  Sitten kun joku  nykyihminen  tekee niin, on  oikeaoppisten palokunta paikalla hetkessä sammuttelemassa liiallista Hengen paloa, koska se ei  sovi länsimaiseen maailmankatsomukseen.  Miksi emme ymmärrä, että Jumalanvaltakunta ei ole yhtäkuin länsimainen maailma

Kertokkaapas minulle myös, mitä Pyhä Henki tekee meissä, jos kerran elämme seurakunnan aikaa. Jeesus lähetyskäskyssään puhui opetuslapseuttamisesta ja lupasi opetuslapsilleen, että he saavat Pyhän Hengen ja voiman tehdä samoja tekoja kuin Jeesus ja niin he tekivätkin. Tämän me hyväksymme muitta mutkitta.  Mutta kun puhumme nykyihmisestä, on opetuslapseus muuttunut kirkon jäsenyydeksi. Mihin se opetuslapseus katosi ja millä perusteella?  Mihin katosi profetointi ja kielilläpuhuminen. Mihin on mennyt Pyhän Hengen tuli, joka sai ihmiset puhumaan kielillä, vapisemaan Jumalan voimasta ja ylistämään Jumalaa.

Nyt kun olemme kirkollistaneet maamme, ulkoistaneet Jumalanpalveluksen papeille ja seurakuntien hallinto keskittyy tekemään seurakunnista palvelulaitoksia, olemme tilanteessa, jossa tavallinen kansa on vieraantunut kristillisestä uskosta lähes kokonaan. Ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedä mitään raamatusta. He luovat käsityksensä sen pohjalta mitä he näkevät ja kuulevat median kautta. Jos sen perusteella minun pitäisi lähteä nyt mukaan seurakuntaan kiertäisin sen kaukaa. Omassa elämässäni on ristiriitoja jo ihan tarpeeksi omastakin takaa.

Länsimainen maailmankatsomus järkeistänyt uskon lasilliseksi haaleaa maitoa. Vahvempaa evästä ei ole tarjolla.   Maljat jäävät vajaiksi vaikka niiden piti olla ylitsevuotavia niin, että muutkin saavat juodakseen elämän lähteestä. Pyrimme selittämään Raamatun ihmeet ihmisjärjellä vaikka Pyhässä hengessä meidän tulisi nähdä koko elämänkirjo Jumalan ihmeenä. Järkemme tulisi olla Pyhän Hengen kyllästämä.

Nykyinen sukupolvi etsii jotain. Koska kirkko ei näytä ulospäin tarjoavan mitään yhteyttä elävään Jumalaan, niin ihmiset hakeutuivat uudelleen shamaanien,druidien, enkelipiirien ja jopa kalevalaisten jumalien pariin.  Usko Jeesukseen sen sijaan varastoituu uskovien omiin pippaloihin ja bunkkereihin. Väinämöinen sanoikin Kalevalan lopussa, että minä tulen takaisin. En olisi uskonut että näin tulisi vielä käymään.

Iltahartaudessa voimme toki puhua kristityille armon kerjäämisestä ja pietistisen perinteen tuntevalle asia avautuu hoitavana sanana mutta jollain tavalla tuntuu siltä, että Jumalan lapsen identiteetti on jotain paljon enemmän. Olisiko meillä vihdoin oikeus ottaa se vastaan ja elää sitä todeksi Jumalan, Isän kasvojen edessä ja luottaa että hän johdattaa ja pitää meistä huolta kun levitämme ilosanomaa, evankeliumia  meitä ympäröivään maailman.

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

3 thoughts on “Kysymyksiä Kalevalanpäivä kunniaksi!

  1. Hyvä Kalevalan päivää sinulle myös. Postiluukusta tipahti eilen Hengen uudistuksen uusin lehti Kädenojennus. Kansilehdessä Luukas 12:49 ja sen alapuolella hu:n näky:” Tukea ja rakentaa Pyhän Hengen voimassa eläviä yhteisöjä ja lähettää niiden jäseniä maailmaan.” Ja vielä lause: Hengenuudistus julistaa evankeliumia tämän ajan ihmisille tämän ajan keinoin pitäen Sanasta kiinni.

    Tekstisi herätti paljon ajatuksia ja tuossa hu:n lehden otsikoissa oli tavallaan vastauksia.
    Raamatun kertomuksissa ihmeet, Pyhän hengen voimasta, tulivat niihin ”erämaihin”, joissa niille oli huutava jano ja jossa oltiin jo niin pitkällä hengellisessä lapseudessa, että kunnia oltiin valmiita antamaan Jumalalle. ihmeet tulivat tavallaan sinne, missä oltiin tavallaan valmiita ottamaan ne vastaan.
    Ajattelen elottomista seurakunnista, että onko niin, että ei pyydetä tai ehkä pelätään, että Jumalan ihmeet saisivat aikaan hämminkiä, sillä niin kuitenkin on,että joissakin srk:ssa on ihmisiä, jotka kaipaisivat palvella armolahjoin, mutta tilaa sille ei ole, jotta ei vain syntyisi opillisia hämminkejä.

    Tuossa hu:n lehden otsikossa on tuo sana eläviä yhteisöjä. Joskus seurakunta on kooltaan iso ja käsitteenä niin byrokraattinen, että moni hyvä hengellinen idea, Jumalan hyvän tahdon mukainen hanke, jää jalkoihin. Olen miettinyt usein näitä Raamatun naisia, joista yksi auttoi ihan itsekseen leskiä ommellen heille vaatteita ja ollen merkittävä tuki omalle yhteisölleen. Joku varakkaampi palveli tarjoten kiinteistönsä yhteisiin kokoontumisiin. Apostoleilla oli yhteisönsä tuki takana, mutta itse evankeliointi ja parantamiset olivat parityötä tai yksinäistä puuhaa. Ehkä meidän jokaisen, jumalan tulen kantajan, tulisi vain lähteä palvelemaan siinä,missä olemme, pitämättä sitä kynttilää vakan alla, jonka Herra on meille uskonut. Jospa vain ”sisäistäisimme” sen, mikä laitostumisen myötä on ulkoistunut. Alkaisimme, vaikka kukaan ei luonut rakenteita ja verkostoja.

    Oma kokemukseni on se, että juuri tällaisesta pienestä yhteisöstä on löytynyt se oma palveluspaikka, sillä pienen yhteisön antama hengellinen tuki on mutkatonta/sisarellista ja johdettavissa ja palveluun lähteminen ja siihen välineiden hankkiminen yhteisön vähien varojen vuoksi ei voi perustua oikein muun varaan kuin luottamukseen sitä,että Jeesus antaa sen, mitä tarvitaan sekä aineellisesti että hengellisesti. Ja on antanut.

    Tuli tosi pitkä kommentti, mutta pohdintasi Kalevalan päivänä laittoi aivoni ajattelemahan. :)

    Tykkää

  2. Tapio. Kun luin tekstiäsi niin minullekin, kuten Virpille, tuli paljon sanottavaa mutta yritän lyhyesti?
    Ensin kiitän Virpiä, hyvin hyvää asiaa, moneen sanon aamenen.

    Itselleni tuli mieleen Jeremian 29 luku jakeet 10-13, korostaen 13 jaetta. Tietysti tässä puhutaan ennen kaikkea juutalaisille/Israelilaisille, tai miten sen sanoisi, mutta koska Raamattu on yksi kokonaisuus voimme omistaa tämänkin lupauksen myös itsellemme ja alkaa uskoa ja toimia tämän(kin) mukaan. Uskon että kaikki ne jotka todella tahtovat löytää, tulevat tuntemaan elävän Jumalan ja lähtevät seuraamaan Jeesusta levittäen ilosanomaa uusina ihmisinä. Niinhän mekin olemme tehneet.

    Olen koko päivän kuunnellut radio Dein ohjelmaa Kallion kirkosta ja saanut voimaa/iloa muutamista erittäin antoisista puheenvuoroista. – Ehkä me nykyisenajan hengen ja valtavan kielteisen median vuoksi näemme asiat liiankin synkkinä mutta unohdamme että meitä, jotka tahdomme seurata Herraa kukin paikallamme ja oman yhteisömme parhaaksi, on kuitenkin paljon! Ja ennen kaikkea Jumala On.

    Ei ajateltaisi niin paljon ihmisiä, vaan oltaisiin uskollisia siinä missä Jumala meitä voi ja tahtoo käyttää, vaikka se olisi kuinka pientä tai omasta mielestämme mitätöntäkin. Rohkaistaan toinen toistamme, rukoillaan ja tehdään se mikä voidaan. Luotetaan kylväessämme ja kastellessamme että Jumala antaa kasvun, vaikka emme sitä näkisikään.
    Muistaa ja hyväksyä täytyy sekin että oikeasti elämme lopun aikoja joiden mukana ajan merkit alkavat täyttyä, onhan tätä aikaa eletty jo runsaat 2000 vuotta.

    Itselläni on jälleen iso taistelu käynnissä, enkä voi muuta kuin jättää asiani Jumalan varaan. Sain kuitenkin eräänä aamuna vahvistusta vuoteellani. Jeesus oli kysynyt jo paljon aikaisemmin minulta luottamusta (kirjoitinkin siitä täällä) ja hän antoi jälleen ymmärtää kysyvänsä ”Luotatko, vaikka et ymmärtäisi miksi joudut taisteluun, luotatko siihen että olen?” Se rakkaus mikä tässä hetkessä oli on täysin sanoin kuvaamatonta! Se mursi sydäntäni ja minä ajattelin että kestän mitä vain vaikka en ymmärtäisi ja vaikka en saisi koskaan tietää mikä tarkoitus tällä taistelulla on. Silti ei ole helppoa olla ihminen, mutta minä tiedän Lunastajani elävän!!!

    Joosua 1:9 ”Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra sinun Jumalasi on sinun kanssasi m i s s ä i k i n ä kuljetkin!”

    Rakkaat Tapio ja Virpi, Jumala siunatkoon teitä! Kiitos kaikesta mitä olette olleet ja olette!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s