Katselin maaliskuun ensimmäisenä päivänä YLEn uutisten viikon luetuimpien juttujen listaa.

10 kärjessä näytti tältä:

1. Lastenpsykiatri: On vaarallista ajatella, että syli on lapselle palkinto
2. Testaa, osaatko uusimpien suositusten mukaista suomea ja osaatko käyttää ajankohtaisia sanoja.
3. Paavo Arhinmäki Sotshin tapahtumista: ”No, sammuin tai väsähdin”
4. Papukaija puhui presidentti Niinistölle tuhmia
5. Istuminen pannaan Joensuussa – oppilaat hytkyvät palloilla
6. Autoilijat käyttävät pissapoikaa väärin ja pesevät autojaan liian laiskasti – kalliiksi tulee
7. Krimin tilanne kärjistyi – Yle Uutiset seuraa hetki hetkeltä
8. Todellinen yllätys yliopistolla – liito-orava lensi kuudenteen kerrokseen
9. Professori: Suomalaiset pitäisi velvoittaa elättämään omat vanhempansa
10. Ukrainalaiset pääsivät ihmettelemään presidentinpalatsin luksuselämää

Kopioin listan Facebook-seinälleni sitä mitenkään kommentoimatta. Mietiskelin, herättääkö listä minkäänlaisia kommentteja.

Herättihän se pienen keskustelun: Lukevatko ihmiset, mitä heille kirjoitetaan, vai kirjoitetaanko ihmisille sitä, mitä heidän kuvitellaan lukevan. Tai halutaan lukevan.

Tässäpä lista uudelleen jaoteltuna:

1. Ukrainan kriisiä oli kestänyt viikon verran; Krimin tilanne oli juuri alkanut. Sinne päin viittaa kaksi uutista.
2. Niiden vastineeksi kutakuinkin täyttä hömppää ovat papukaija, liito-orava ja eivätköhän pissapoika ja Arhinmäkikin aika hötöisiä ole.
3. Yksi poliittinen avaus!
4. Pari muuta asia- tai lähes asia-aihetta.
5. Ja huraa, tietenkin testi, joka tässä tapauksessa on kyllä meikäläiselle läheisestä aiheesta.

Kravatilla se maailma paranee

Top 10 -otos kertoo , mitä ihmiset ovat lukeneet – ei keltaisen lehdistön vaan – Suomen valtion Yleisradion uutissivuilta. Kyllä YLEn sivuilla muutakin luettavaa olisi ollut, mutta ihmisten klikkausten perusteella lista näytti tältä. Minulle tuli mieleen Neil Postmanin kirjan nimi vuosikymmenten takaa: Huvitamme itsemme hengiltä.

Sitten törmäsin Ulla Appelsinin blogitekstiin. Appelsin oli seurannut ministerien twiittailua samaisena päivänä, 1.3. Ulkomaanasioista perillä oleva ministeri oli kiinnostunut stadilaisesta lätkästä. Toinen ministeri harmitteli, että nytpä meni krimiläisten takia vapaailta pilalle. Yksi ministeri oli ajan tasalla; oli valinnut sini-keltaisen kravatin.

Ministerien kannanotot ovat selkeästi linjassa sen kanssa, mitä ihmiset lukevat YLEn sivuilta.

Mitä ihmiset pitävät tärkeänä? Mikä todella on tärkeää? Jos näiden kahden kysymyksen vastausten välillä ammottaa kuilu, maailma ei ole kovin tukevalla pohjalla – ei poliittisesti, hengellisesti eikä millään muullakaan mittarilla.