Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Illan rauha kun maan syliin sulkee

7 kommenttia

Mitäpä maailman pölyistä harteilla kun matkallaan on nähnyt kaikki tienvarren hohtelevat lehtoniityt, ja itse lähteensilmän.
Iltarusko taivaanrannalla oli huikaiseva, hiljaisuuden vallitessa sitä jäin ihailemaan. Ajattelin jälleen kuinka kaunis maailma onkaan. Tämä päivä oli aurinkoinen ja lintujen laulua täynnä. Henkilökohtaisesti ei tapahtunut mitään mullistavaa ja kun tuli ilta tunsin rauhaa ja kiitollisuutta. Suurta kiitollisuutta. Olemme rukoilleet tyttäreni kanssa Jumalan rauhaa itsellemme ja toinen toisillemme. Voimia ja kestävyyttä kaikissa niissä projekteissa joita joudumme läpikäymään, luottaen Jeesuksen sanoihin Hänen luvatessaan meille oman rauhansa. Kuinka hoitava se onkaan ja ylitse kaiken. Iltavirret, iltarukoukset, sanan paikat, mikä siunaus.
Joku ehkä kysyy:” Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?” Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu. ….. On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin. Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se mikä kylvetään katoavana, nousee kuolemattomana. Mikä kylvetään heikkona nousee täynnä voimaa.

 

Maat metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulen, vaikene puhe huulten. Vain sydän puhua nyt saa.
Nyt ihmettelen tässä, näin Herra, elämässä, lastasi talutat: Suot
armolahjojasi ja hoidat sanallasi. Ja joka päivä armahdat.
Aamusta aamuun herään, ja ilta illan perään, käyn rauhaas nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää. Ja hyvyyttäsi kiittää. Et Herra, väsy auttamaan

(virrestä 546 ja 1 Kor.15: 35-43)

 

Advertisements

7 thoughts on “Illan rauha kun maan syliin sulkee

  1. Tätäkin virttä veisattiin ala-asteella. En olekaan muistanut sitä. Kiitos tästä, samoin kuin päättyneen päivän kauneudesta!

    Tykkää

  2. Virressä sanat: vain sydän puhua saa. Tekstissä puhuu Tuulikin sydän rauhaa.

    Tykkää

  3. Kiitos Tero ja Virpi. Tässä kaikessa, turhista asioista metelöivässä maailmassa, on hyvä rauhoittua Jumalan luomakunnan ihailussa. Palata olennaiseen.

    ”Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, soi lintujen laulusta korkea kunnas ja varjoisat veet”! Tässäkin on ihana laulu.
    Hyvää päivänjatkoa teille molemmille ja sitä rauhaa ja iloa jota vain Kaikkivaltias voi Henkensä kautta meissä vaikuttaa..

    Tykkää

  4. Ennen nukahtamistani pohdin juuri tuota turhista asioista metelöimistä. Tottahan uutisia saa olla, mutta jotenkin kaikenlainen uutistelu ja tiedottelu on karannut näpeistä. Huomio suuntautuu pikkuasioihin tai sivuseikkoihin. Ja mielestäni liian kauas omasta lähipiiristä. En voi olla kysymättä, kuinka paljon turhaa stressiä liian kiivas uutisointi tuottaa. Vaan mikä mahtaa olla riittävää, asiallista melunpitoa asioista, mikä taas liiallista ja turhaa?

    Rauhaa ja hyviä uutisia siis tähänkin päivään!

    Tykkää

  5. Kiitos Tero. Näissäkin asioissa pitäisi paastota.
    Tulisi jo lämmintä niin pakenisin metsään tuulta kuuntelemaan ja hiljaisuutta. Tosin en enää pääse sinne yksin vaan jonkun viemänä ja se ei ole sama asia kuin oli ennen tätä vaihetta, mutta kuitenkin.
    Rauhaa ja hyviä uutisia :D ! Todellakin.

    Tykkää

  6. ” Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.”
    Psalmi 84 ja nämä jakeet olivat päivän sanana tänään. Sama henki kuin tekstissäsi.

    Tykkää

  7. Voi, Virpi!
    Tuo psalmi on puhunut minulle aina, jo silloin kun en tuntenut Jeesusta niin kuin tänään tunnen. Tuo laittamasi on sydämeni harras kaipuu ja monesti ollut lähes ainoana lohtuna elämäni varrella.
    Herran alttari voi olla niinkin arkinen paikka kuin keittiön pöydän ääri. Siinä me sunnuntaisin rukoilemme Minnan kanssa pitäen toisiamme kädestä kiinni, pöydän yli. Usein koemme että ikään kuin Herra sytyttäisi ”uhritulen” siinä alttarilla kun pääsemme Hänen Hengessään Häntä ylistämään ja siunaamaan kaikkia niitä joita Pyhä Henki juuri kulloinkin kehottaa. Eikä aiheista loppua tule. Kyllä tämänkin ”taivaan” rakkaat muistutetaan.

    On aika suurta myös mitä luin juuri, tähän tullessani, Paavalin itsestään sanoneen:” Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan.” Ei se mene kenenkään kohdalla joka Herraa seuraa, kun Herra itse sitä valvoo. ”Minun sieluni ja ruumiini pyrkii riemuiten Elävää Jumalaa kohti” Halleluja!

    Kiitos Jumalalle ja kiitos sinulle ihanasta ja rohkaisevasta aamun avauksesta. Ole siunattu, ystäväni, tänäkin päivänä!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s