Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Isä, ABBA!

11 kommenttia

Koko elämäni ajan olen etsinyt itselleni hyväksyntää ja rakkautta. Rakkauden etsiminen tekee ihmisestä sokean ja joskus tyhmän. Rakkauden ja hyväksynnän nälkä on meihin sisään kirjoitettu asia. Se miten tuo nälkä tyydyttyy, määrittää sen mitä meistä kustakin tulee elämän mittaan. Yli 20 vuotta koulumaailmaa on antanut jonkinlaisen kuvan siitä mitä rakkaus ja perusturvallisuus merkitsee ihmistaimelle ja se on antanut syvyyttä myös oman elämän tarkastelulle.

Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt omasta lapsuudestani, että kaikkeen ei tainnutkaan olla rahaa. Se ei kuitenkaan näkynyt koskaan kotimme arjessa. Myöskään vanhempien työntäyteinen elämä ei koskaan haitannut onnellista lapsuutta, päinvastoin. Voin vieläkin tuntea varpaissani kostean navetankeittiön lattian, kun aamuisin hiippailin uunipadan luo lämmitelemään ja tuijottelemaan tuleen.

Missä kohtaa aloin kaivata hyväksyntää ja milloin koin että jotain puuttui? On ehkä turha miettiä sitä, sillä tärkeintä on se, että olen tajunnut sen miten kaipaus ja etsiminen ohjaa ihmistä. Tämän hyväksyminen itsessäni on avannut minussa lukkoja, jotka ovat olleet esteenä minun ja Jumalan välillä.  Kaipaukseni ei olekaan johtunut yksinäisyydestä vaan siitä, että jossain vaiheessa hukkasin yhteyden Jumalaan. On merkillistä miten yksin ihminen voi olla vaikka hänellä on lauma rakastavia ihmisiä lähellä. Yksinäisyys ei aina johdukaan ihmisistä vaan siitä, että kaiken täydelliseksi tekijä, Jumala, ei pääse vaikuttamaan elämään.

Jeesus tahtoo että huudamme yksinäisyydessämme Jumalaa apuun. Ei ole sattumaa, että hän puhui meistä lapsina ja Jumalasta Abbana, isänä. Minulle yltäkylläisyys ei olekaan tavaroita ja ruokaa, vaan Jumalan läsnäoloa. Se on kuin uunipadan liekkien lämpö joka lämmitti varpaita ja aamu-unista pojan olemusta navetankeittiössä.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

11 thoughts on “Isä, ABBA!

  1. Kylläpä sattui. Minäkin kadotin yhteyteni, tai ainakin se oheni tai harveni rajusti vuosien mittaan. Nyt, kun ahdistus on painanut, yhteys on palannut. Ja samalla yksinäisyyden tunne on selvästi helpottanut, vaikka edelleen vietän varmasti enemmän aikaa yksin kuin monikaan. Voisin kuvata tilannettani niin, että kun muut kaipaavat hiljaisuuden retriittejä, minä kaipaisin hälinän retriittiä. Ehkä minun siis pitäisi hankkiutua apuohjaajaksi jollekin leirille tahi muuta sellaista.

    Tarkoitukseni on kyllä vastakin huolehtia siitä, että saan riittävän määrän yksinäisyyttä. Kokemukseni mukaan liika sosiaalisuus rassaa minua pahasti, vaikka kovasti tykkäänkin leireistä ja sen sellaisista riennoista. Ja kyllä rukoileminenkin yksinäisyydessä on hyväksi ja mukavaakin, kunhan vain saisin oltua hiljaa mielessänikin.

    Tykkää

  2. Kaikista ihanin kirjoitus, minkä olen aikoihin lukenut ! Tämä avasi omaa ymmärrystäni, vaikka olin kuvitellut näin olevankin, avautui jotain uutta.

    Tykkää

  3. Kuinka paljon on niitä lähimmäisiä jotka ovat olleet uskossa lapsena ja sitten joutuneet harha teille ja elämään kylmässä maailmassa ja ilman toivoa ,jota monet kokivat lapsen tavoin ,yksi niistä monista olin minä ja kuitenkin Jumala antoi uuden mahdollisuden ja sain armon tulla kotiin ja saada tayttyä Pyhän Hengen voimalla ja olla taas kotona ja Herran armon suojassa ja iloita pelastuksen ihanasta ilosta ja saada olla siunaukseksi ympääriinsä ja jos mahdollista voittaa lähimmäisiä Jumalan yhteyteen Jeesuksen veren pelastavan voiton tähden ,kiitos ja kaikkea hyvää,keijo

    Liked by 1 henkilö

  4. Kyllä, näin on. Amen.

    Tykkää

  5. Tapion tekstistä tekisi mieli jatkaa pidempääkin pidemmästi, mutta sanonpa vain että oletin entisen minäni aikana että jokaisessa ihmisessä on jokin perusyksinäisyys joka vain kalvaa kalvamistaan.
    Mutta kun Jumalan virta on vettä täynnä ja se alkaa virrata sisimmässä se vaan virtaa olivatpa elämän tilanteet mitkä tahansa.
    Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö ihmiset tarvitsisi toisiaankin, niin kuin meidän ihana pastorimme minulle erääseen kirjeeseeni vastasi.

    Kyllä, Jumala on tarkoittanut meidät myös lähimmäisiksi toisillemme. Kaikilla vain ei ole samoja mahdollisuuksia tässä elämässä eikä tässä ajassa. Kuinka paljon onkaan yksinäisyyttä ja ihmisen kaipuuta ihmisen luo. Loppujen lopuksi kuitenkin, kun rajat tulevat vastaan turva, lohtu ja suoja on Jumalassa, Isässä jonka lapseksi on saanut syntyä. Siitä armosta voi kiittää joka tilassa.

    Tykkää

  6. Huomenta, Joukkuepelistähän tässä on kyse, mutta niinkuin Tuulikki toteaa aika että aina se ei ole mahdollista, etenkin nykymaailmassa,jossa yhteys niin Jumalaan, kuin toisiin ihmisiin on poikki. Yhä vahvemmin ovat yksinäisyyden teemat nousseet mieleeni viime aikoina. Minusta tuntuu, että siitä puhuminen olisi Jumallallekin mieleen. Ehkä enemmän kuin painonpudottaminen ja ihmeiden perässä juokseminen. Jos saisimme ihmiset näkemään toisensa voisi jotain todellista tapahtua. Nyt edelleen uskikset itse juoksevat tilaisuudesta ja seurakunnasta toiseen samalla riidellen eivätkä tavoittele uusia ihmisiä. Plääh sanon mä.. No nyt hyppäs sivuraiteelle.
    Jumala kuitenkin korjaa sitä mitä yksin olo rikkoo.
    Minäkin pidän yksin olemisesta mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Toisaalta rakastan ihmisiä. Ihastun uusiin ihmisiin ja nautin keskustelusta, hymyistä ja naurusta. Mutta jouluruuhka on minulle ahdistuksen paikka eli tasapainoton kaveri kaikenkaikkiaan :D ,

    Liked by 1 henkilö

  7. Enemmän kuin oman ”ihanan fiiliksen” jatkuva hakeminen, tarpeellista olisi todellakin olla yksinäiselle, orvolle, leskelle, vanhukselle, vammaiselle, hylätylle, kaltoin kohdellulle lapselle jne. lähimmäinen.
    Kuuntelija, myötäeläjä, ystävä, sisar, veli….

    Ikinä ei se työ tulisi valmiiksi tehdyksi, mutta aina kun tilaisuus tulisi ja kulkisi ”sydämellä näkee paremmin” asenteella, voisi ainakin yrittää.?

    Tässä kylmässä ja itsekkäässä ajassa, joka menestystä palvoo ja omaa egoaan, on todella kauniisti ja todesti sanottu: ” Jumala kuitenkin korjaa sitä mitä yksin olo rikkoo”.

    Hän, Jeesus, joka koki hylkäämisen, ystäviensä uneliaisuuden ja tuskansa yksin kantamisen, tietää mitä ihminen vastaavissa tilanteissa tarvitsee.
    HÄN Tietää, Hän tuntee, Hän on läsnä sielläkin missä ei kukaan muu ole.
    Kiitos ja kunnia Jumalalle hänen sanomattomasta armostaan ja rakkaudestaan pieniä ja heikkoja kohtaan.

    Liked by 1 henkilö

  8. Yhtyisin tässä kohden tuohon, että kirjoitus oli parhaita lukemiani tekstejä. Olen huomannut että jos yhteys Jumalaan on poikki, ei ole syventynyt hegellisiin asioihin olo on yksinäinen. Monesti kuvittelee että yksinäisyys tulee toisten ihmisten seuran puuttumisesta, mutta näin se ei ole.
    Olen seurassakin monesti yksin, sisin kaipaa Jumalaa. Kun tuo yhteys on niin muu ympärillä unohtuu ja rauhan tuoma syvä tyytyväisyys tulee sydämeen.

    Tässä kuitenkin ihmettelen Adamia kenellä oli mahdollisuuus jopa suoraan puheyhteyteen Jumalan kanssa ja silti Jumalan omasta mielestä Adam oli yksinäinen, joten olisikohan täydellinen paketti Kristillinen avioliitto ja yhteinen syventyminen hengellisiin.

    En tiedä mutta voi olla niinkin . Tämä kirjoitus oli pakko jakaa eteenpäin ja odottaa muiden kokemuksia tästä asiasta.

    Tykkää

  9. Katri tuo oli hyvä huomio, Katson juuri ohjelmaa Islannista ja hidastusta kun Geysir purkautuu. Hidastuksessa näkyy miten pintajännitys ”hidastaa” purkausta ja vesi nousee aluksi kauniina kuplana ennenkuin pintajännityskalvo rikkoutuu. Meissä ihmisissäkin on pintajännite, on ollut ihan alusta lähtien. Se pitää minuuden kasassa mutta myös eristää sen kaikesta ulkopuolisesta, myös Jumalasta, tarvitaan jotain joka rikkoo pinnan, Jospa se olisi toinen ihminen joka siihen pystyy ja siksi tarvitaan myös seurakuntaa tai puoliso jotta yhteys Jumalaan syntyy. Ainakin jokin sisäinen paine tarvitaan, eli kurottautumista Jumalan puoleen. Tällainen miete heräsi näin aamutuimaan. Jospa joku osaisi jatkaa pohdintaa

    Liked by 1 henkilö

  10. ”Sisäinen jännite”! Kun olen vuosikymmenien aikana kuunnellut ihmisten erilaisia heräämisen/uskoontulon kertomuksia, olen huomannut miten monella tavalla Isä Jumala ihmisiä kutsuu. Itse kullekin on tullut tuo sisäinen jännite, joka on ollut niin voimakas, että sen on räjäyttänyt kuplan jossa ihminen on elänyt. Kunnia Jumalalle!

    Ihmeellistä on ihmisen herääminen ihmeeseen jota ei edes heti ymmärrä, ja riittäähän tässä ihmeessä elämistä ja opettelemista loppuumme saakka. Jotkut tulevat Jeesuksen kautta Isän luo hyviltä päiviltä, sisäisen tyhjyyden ajaman. Ovat ehkä paljonkin elämältä saaneet, mutta kaipaavat ”jotain” jota eivät osaa edes sanoa – ja tähän kaipuuseen vastaa Isä Jumala. Jotkut tulevat ahdistuksiensa paineessa ja tähänkin vastaa Abba Isä.

    Kyllähän Jumala jo alusta tiesi ettei ihmisen ole hyvä yksin, paljon kaunista tekstiä tästäkin Raamatun kirjoituksissa löytyy. Uskon että Jumalan kaunein ja ihanin suunnitelma oli juuri tuo kumppanuus, joka liiton kautta, syntyisi miehen ja naisen välillä. Perhe oli Jumalan suunnitelma.
    Tästä voi ajatusta jatkaa Jumalan lasten perheeseen ja Jeesuksen morsiameen joka on veren kautta puhdistettu ja valittu. Kaikkeen tähän tarvitaan tietoa ja ymmärrystä.

    Kun Jumala Pyhällä Hengellään ihmisen uudesti synnyttää elävään uskoon, Hän tekee sen ilman ihmisen osuutta tai ansiota. Kaikki on armoa ja ihmettä josta riittää iloa ja kiitosta kaikissa tämän maailman mukanaan tuomista vaikeuksista huolimatta, joista raskaimpia lienevät meidän ihmisten toinen toisillemme aiheuttamat moninaiset kärsimykset.

    Jumala, Isä, on sanonut että Hän vihaa hylkäämistä. Ymmärrän kuinka suurta tuskaa ja rikkinäisyyttä tässä elämässä juuri hylkäämisen erilaiset kokemukset ihmisille tuottaa. Käsittämätöntä on että Hänen rakkautensa luotujaan kohtaan oli niin suuri että Hän tuli Jeesuksessa elämään itse ihmisen osan, kärsimään, tulemaan hyljätyksi, pahoinpidellyksi ruumiillisesti ja kuolemaan. Ja kaiken tämän, mahdollistaakseen ihmisille pääsyn takaisin Isän kotiin, Iankaikkiseen Valtakuntaan, jossa kaikki entinen on mennyt ja jossa ei enää koskaan ole mitään kirousta, kyyneltä eikä tuskaa.

    Pääsiäinen lähestyy jälleen kerran. Me vietämme muistojuhlaa. Hän Jeesus, ainoasyntyinen Jumalan Poika ja Vapahtaja ei enää riipu ristillä, eikä ole käärinliinoissaan haudassa, vaan on noussut ylös ja on Abba, Isän luona ja vain odottaa koska tulee aika täyteen, voidakseen tulla hakemaan lunastamansa omat pois vaivasta ikuiseen iloon ja vapauteen.
    Siunattu Jeesus, siunattua Pääsiäisen aikaa!

    Tykkää

  11. Katri tuolla ylempänä kirjoittaa mm. ”—– joten olisikohan täydellinen paketti Kristillinen avioliitto ja yhteinen syventyminen hengellisiin.”

    Kyllä varmasti olisi, mutta kun nyt näyttää siltä, että jo lähitulevaisuudessa Suomen kirkoissa rukoillaan Jumalan siunausta mies/mies ja nais/nais parien välisille keskinäistä sukupuolista kanssakäymistä sisältäville liitoille – ja kenties vihitään heitä ”Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa” vielä avioliittoihinkin!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s