Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Turhuuksien turhuus

27 kommenttia

Kirjoittaessani tätä, on takana raskas työviikko ja viikonloppu jonka aikana olen miettinyt omaa jaksamistani. Olen onnekas sälli, koska minulla on tämä työ, vaikka oikeastaan onnella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. En ole myöskään fatalisti eli open virka ei ole minulle kohtalo. Minulle tässä kaikessa on kysymys sekä lahjasta että kutsusta. Olen sisältä ollut monella tapaa kuin Joona. Olen paennut ja pelännyt sitä mihin Jumala on minua kutsunut.  Olen aloittanut monenlaisia asioita, joista olen sitten vetäytynyt hiljaa pois.

Kuitenkin Jumala on kasvattanut minua oman suunnitelmansa mukaan ja tehnyt minusta sen mitä nyt olen. Moni kärsimys ja kuritus on nyt arvokas kokemus, jota opettajan työssä voin käyttää.  Perjantaina kun lompsin töistä kotiin olin kuitenkin valmis heittämään hanskat tiskiin niin koulun kuin myös seurakunnan osalta. Kaikki mitä olin tehnyt tuntui turhalta. Keksin siinä raahustaessani ainakin sata hauskaa ja helpompaa työtä ja harrastusta koulun ja seurakunnan tilalle.  Kuitenkin eräs kohtaaminen pyyhki tappiomielialan kertaheitolla pois.

Vastaani tuli tuttu pikkupoika, joka jo kaukaa huusi nimeäni kun tunnisti minut. Poika suorastaan kupli iloa, joka väkisinkin tarttui minuun. Pienelle miehelle oli suurta, kun joku kuunteli ja keskittyi siihen mitä hänellä oli sanottavaa. Kun sitten lähdimme eri suuntiin hän kääntyi huutamaan aina kymmenen metrin välein ”Heippa!”. Viimeinen huuto kaikui vielä 200m päästä, josta hän vielä vilkutti ennekuin katosi kulman taakse. Pojan ilo jäi kytemään ja lämmittämään väsynyttä olemustani.

Usein meidän oma halumme on ristiriidassa sen kanssa mitä Jumala tahtoo. Uskon, että monelle tämä on kipuilun ja ahdistuksenkin paikka. Tiedämme mitä Jumala haluaa, mutta emme uskalla toimia hänen tahtonsa mukaisesti. Pakoilemme ja välttelemme, koska mielessämme on epäilys ja epäuskon siemen, emmekä halua ”uhrata” itseämme. Jumalan tahto turhentuu mielessämme. Itse vetoan usein siihen, että en jaksa. Usein väsymys painaakin päälle ja tuntuu että voimat loppuvat. Jumala kuitenkin tuntee meidät ja on valmis antamaan meille kaiken mitä tarvitsemme kun vain noudatamme hänen tahtoaan. Minut tuntien hän lähetti tielleni pojan jossa näin itseni, iloisen pienen pojan, jolle elämä ei ollut antanut kovinkaan paljon valmiuksia, mutta jolla sydän oli puhdasta kultaa ja joka pursusi iloa ja toivoa.

Hiljaisella viikkolla meillä on mahdollisuus miettiä mitä tarkoitusta varten Jumala on luonut meidät. Mitä meistä on tarkoitus tulla tässä ajassa. Jumala ei halua että elämme olisi turhaa. Voimme kulkea Jeesuksen askelissa ja etsiä itseämme samalla kun etsimme Jumalan tahtoa. Pääsiäisen sanoma on meille aarre jota ei ole tarkoitettu kätkettäväksi vaan huudettavaksi kaikkialle. Pääsiäisaamu kuplii iloa ja riemua. Se valaisee turhalta tuntuvan elämän ja antaa sille merkityksen.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

27 thoughts on “Turhuuksien turhuus

  1. Tapsa

    Koska tuolla aiemmin sanoit Tapsan tuntuvan luontevammalta kuin T.A., niin kuin onkin, niin käytän sitä.

    Kysäiset mm. ” …meillä on mahdollisuus miettiä mitä tarkoitusta varten Jumala on luonut meidät. Mitä meistä on tarkoitus tulla tässä ajassa.”

    Taitaa olla ns. ”tuhannen taalan” kysymys.

    Jos Jumala olisi jättänyt ihmisen luomatta, olisi tämä maapallonkin luonto vielä niin paratiisimainen kaikkialla, kuin mitä se enää on vain luontodokumenttien, mm. Avara luonto sarjan parhaissa otoksissa.

    Mutta silloin ei kuitenkaan kukaan olisi ihastellut Jumalan luomistyön suuruutta ja kauneutta.

    Olisiko Jumala ihmisen luodessaan siis kaivannut tekojensa ihailijaa ja lopuksi kaveria itselleen pelkkien enkelien sijaan?

    Esitin edes jotain, kun kerran kysyit!

    Tykkää

  2. Vastaisin oman ymmäryksen perusteella että Jumala loi ihmisen myös noista syistä ja varmasti syitä on muitakin. Voisi kysyä myös että olisiko Jumala voinut jättää Ihmisen luomatta?
    Jumala palvelee ihmistä ja Ihminen palvoo Jumalaa. Kuvaan kuuluu myös ylistys vaikka siitä ei Luterilaisuudessa paljoa puhuta. Mielenkiintoista on se että Jumala ei kironnut langenutta ihmistä vaan maan josta elanto piti jatkossa repiä. Valtaa tällä pallolla on ihmisen luovuttamana siirtynyt ilmavaltojen herralle eli saatanalle ja jälki on sen mukaista.

    Tykkää

  3. Tapasa

    Tahtoisin mennä jonkin verran laajemmallekin lanseeramasi aihepiiriin kuuluvassa kysymyksessä, mutta se on hieman pitkähkö – toki nälkävuotta lyhyempi. Sinä aikana kun minä sitä stilisoin, niin varmaan laitat lyhyesti, sallitko sen blogiisi eller inte!

    Tykkää

  4. Kiitos! Tulin – usko tai älä. lähes kilometrin poTKUpyörälenkiltä, joten perästä pikapuolin kuuluu.

    Tykkää

  5. Ja tässä se tulee:

    Mekö yksin täällä Universumissa

    Mutta olisiko todella näin? Nythän on niin, että me ihmiset yleensä näemme itsemme merkityksellisempänä kuin todellisuudessa olemme. Ikään kuin tämä Telluksemme olisi jotakin erikoista ja samalla me vaistomaisesti pienennämme myös Jumalan.

    Tosin tietysti ÄÄRETTÖMÄN JUMALAN mieltäminen on kyllä ihmiselle mahdotonta.

    Pidämme itseämme ainoina Jumalan luomina älyllisinä olentoina ja Tellus-planeettaa ainoana paikkana, jonne Jumala on luonut elämää.

    Seuraavassa esityksissä koetan jotenkin selvittää asiaa sekä itselleni että mahdolliselle lukijalle. Aloitan sen esittämällä tässä otteita luennosta, jonka pidin Kangasniemen seurakunnan yleisöluentotilaisuudessa 4.11.2005.

    (Nythän se on jo vähän vanhentunut, sillä Universumimmehan(tuo ”mmehan” on kyllä liioittelua) on jo suurempi kuin vuonna Anno Domino 1995)Hi, hi

    Ja se esitys:

    Hyvät kuulijat

    MITÄ TÄHDET KERTOVAT

    Tämä esitys on alustus aiheesta, miten me voisimme saada edes vähäisen käsityksen Jumalan luomistyön valtavuudesta ”tähtien kertomana”.

    Vähän tähtien määrittelystä.

    Tähdillä tarkoitetaan varsinaisesti ns. kiintotähtiä. Nämä loistavat omaa, ydinreaktioiden tuloksena syntyvää valoa. Oma Aurinkomme on juuri tällainen pääsarjaan kuuluva normaali tähti.
    Planeetat, kuten mm. tämä maapallomme sen sijaan kiertävät jotakin tähteä ja heijastavat sen niihin säteilemää valoa takaisin avaruuteen. Kuut ovat planeettoja nekin, ne vain kiertävät jotain isompaa planeettaa. Maapalloa kiertävän kuun nimi on Kuu, Jupiteria kiertää ainakin 16 kuuta, joista sisimmän nimi on Io.

    Sitten illan teemaan:

    Katekismuksen uskontunnustuksessa luemme:

    ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.”

    Tämä usko ankkuroituu mm. seuraaviin Raamatun kohtiin:

    Alussa loi Jumala taivaan ja maan. (1Moos.1:1)

    Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. (Ps.19:2)

    Hän loi Seulaset ja Kalevan Miekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat. (Job 9:9)

    Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle. (Job 26.7)

    Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.(Ps.147:4)

    Minun käteni on perustanut maan, minun oikea käteni on levittänyt taivaan; minä kutsun ne, ja siinä ne ovat. (Jes.48:13)

    Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, (Room.1:20)

    Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. (Hebr.11:3)

    Siirryn nyt käsittelemään aiheen materiaalista puolta.

    1. Luomisen alkuhetket

    Vuoden 1992 raamatunkäännöksen mukaan (1.Moos.1:2) Jumala sanoi ”Tulkoon valo”.Ja valo tuli.
    Nykyisin vallalla olevan käsityksen mukaan kaikki alkoi ”alussa”, jota kutsutaan alkuräjähdykseksi. Ennen sitä ei ollut ainetta, ei tilavuutta eikä aikaa!

    Tiede ei tiedä, mikä aiheutti ns. alkuräjähdyksen, mutta kun Raamatun mukaan Jumala sanoi ”Tulkoon valo”, niin valo tuli.

    Steven Weinbergin kirjassa ”Kolme ensimmäistä minuuttia” sanotaan mm. näin: ”Ensimmäisten kolmen minuutin aikana maailmankaikkeus koostui pääasiassa valosta,…”. Maailmankaikkeuden läpimitta oli tuolloin muutaman kymmenen miljoonan km:n luokkaa, eli jos senhetkisen maailmankaikkeuden keskipiste olisi Maapallon keskipisteessä, olisi maailmankaikkeuden reuna ollut nykyisen Maan ja Auringon välimatkan kolmasosan kohdilla.

    Saman kirjan mukaan on maailmankaikkeuden lämpötila ollut silloin n. 1000 miljoonaa astetta, mikä on 70 kertaa Auringon keskustan nykyistä lämpötilaa korkeampi. Lämpötila siellä on nyt n. 15 miljoonaa astetta.

    Eipä taida olla aihetta nurista viime kesän hellepäivistä!

    Alkuräjähdyksessä siis Jumala loi kaiken aineen ja tähän tarvittavan energian lähteenä oli minun uskoni mukaan Jumala itse.

    Yritän nyt selvitellä Jumalan silloin luoman aineen ja siihen tarvitun energian määriä:

    Einsteinin yhtälöstä E = mc² voidaan laskea, kuinka paljon energiaa alkuräjähdyksessä on täytynyt olla, jotta siitä saattoi syntyä tällainen meidän tuntemamme maailmankaikkeus. Virke on suora lainaus Stephen Hawkingin kirjasta Maailmankaikkeus.

    No lasketaanpa sitten:

    Maailmankaikkeuden massa on Isaac Asimovin kirjassa ”Maailmankaikkeuden mitat” esitetyn laskelman mukaan noin! 10^52,5 – 10^53,5 kg. Siis 10 potenssiin 52,5 – 53,5. Otan tähän vaihtoehdon 10^53 kg. Numeroina ilmaistuna tämä on luku, jossa ykkösen jälkeen on 53 nollaa.
    No tuollaisia lukujahan ei tajua Erkkikään, mutta lisätään löylyä, sillä tuohan on vasta ainemäärä ja jotta saataisiin selville se energiamäärä, joka sen luomiseen on tarvittu on luku kerrottava valon nopeuden neliöllä. Valon nopeushan on n. 300 000 km/s ja tätä pyöristettyä arvoa on käytännön laskuissa parasta käyttää.

    Koska massa on kilogrammoina, on nopeus otettava kilometreinä

    Valon nopeuden neliö on siis 300 000^2, eli 90 miljardia.
    Kun suoritetaan kertolasku [10^53*300 000^2], saadaan tulokseksi luku 9E+63, tämä on ns. tieteellinen esitysmuoto, potenssina vastaava luku on 9*10^63. Numeromuodossa tätä ei ole enää mielekästä esittää.

    No eihän tuosta saa tolkkua! Ursan sarjassa Tiedettä kaikille osassa Tähtitiede on ilmoitettu yhden ainegramman energia-arvoksi 25 miljoonaa kilowattituntia jolloin kilogramman vastaava arvo on 25 miljardia kilowattituntia.

    Minä ja vaimoni asumme sähkölämmitteisessä asunnossa, jossa on myös sähkösauna. Elokuussa tulleen koontisähkölaskun mukaan vuoden sähkökulutus oli hiukan yli 10 000 kWh.

    Tämän mukaan kilon ainemäärän energia-arvo vastaisi 2,5 miljoonan samankokoisen asunnon vuotuista energiakulutusta!
    EIPÄ OLE ENÄÄ MIELTÄ ruveta kertomaan tuota 25 miljardia kilowattituntia maailmankaikkeuden ainekilomäärällä!

    Nöyrästi voi vain tukeutua Jobin kirjan 26. luvun 13. jakeen sanomaan: ”Katso nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?”.

    Kaikki alkoi siis yhdessä silmänräpäystä miljoonia-miljoonia kertoja lyhyemmässä ajassa. Jumala kuitenkin loi jo tuohon hetkeen ohjeet maailmankaikkeuden rakentumiseen galakseiksi eli tähtijärjestelmiksi, tähdiksi ja planeetoiksi.

    Galakseja on nykyisen käsityksen mukaan jotain 1000 miljoonan eli miljardin luokkaa, ja niistä yhdessä, esim. Linnunradassa, johon aurinkokuntammekin kuuluu, on n. 200 miljardia tähteä.
    Osa näistä tähdistä on Auringon kaltaisia, osa kääpiö- ja osa jättiläis- tai ylijättiläistähtiä.

    Mihin tähtiä sitten tarvitaan?

    Luomisen alkuhetkellä syntyi astrofyysikkojen mukaan vain vetyä ja heliumia. Raskaampia alkuaineita syntyy vain tähdissä. Kun vetypolttoaine vähenee, niin silloin myös tähden energiatuotanto ja samalla sisäinen paine pienenevät – tämä paine on estänyt tähteä luhistumasta kasaan. Nyt painovoima pääsee voitolle puristamaan tähteä yhä pienempään tilaan. Tällöin ensin heliumytimet yhtyvät, jolloin syntyy heliumia raskaampia alkuaineita, mutta vain rautaan asti ”normaaleilla” tähdillä.

    Koska jo mm. alikersantti Lahtinen tiesi, että ”hiiltä ihmisessä on ja muita aineita”, joista osa on rautaa raskaampia, tarvitsi Jumala työkalun, millä hän niitä valmisti. Sellainen työkalu oli ja on jättiläistähti, jolla on niin vahva painovoima, että tähti fuusioreaktioiden päättyessä romahtaa kasaan ja räjähtää vetypommin lailla sekunnin murto-osassa ns. supernovana. Tällöin tähden säteilyteho voimistuu hetkellisesti satamiljoonakertaiseksi ja se saattaa loistaa hetken kirkkaampana kuin koko galaksi. Tällaisessa räjähdyksessä on sitten syntynyt rautaa raskaampia alkuaineita, joita Jumala on tarvinnut luodessaan muun luomakunnan, viimeiseksi ihmisen.

    Muun muassa vuonna 1054 j.Kr. havaitsivat kiinalaiset tähtitieteilijät supernovan, jonka jäänteenä taivaalla nähtävissä oleva laajeneva kaasupilvi tunnetaan nykyisin nimellä Rapusumu.

    Ensimmäisen Mooseksen Kirjan 1. luvun 16. jakeen mukaan: ”Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Ja 19. jakeen mukaan samassa yhteydessä: ”Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä.”

    Tästäkin käy ilmi, että tähtien luomista edelsi ensin Jumalan sana ”Tulkoon valo”.

    Tämän jälkeen käsittelen lyhyesti:

    Kolmen todellisin mitoin mitatun taivaankappaleen yksikkökokoa.
    Taivaankappaleiden muodostamien ryhmien kokoja.
    Avaruuden todellisia etäisyyksiä.
    Kulkemaamme vauhtia.
    Viimeiseksi yritän havainnollistaa avaruuden ja siis Jumalan luomistyön valtavuutta.

    Yksikkökokoja

    Lähdetään liikkeelle pienimmästä päästä eli Kuusta. Kuu on läpimitaltaan vajaa 3 500 km ja sen keskietäisyys Maasta on 384 000 km. Valon matka sieltä tänne ei kestä kuin 1,2 sekuntia.
    Tämä meidän maapallomme on jo sentään hieman suurempi, läpimitaltaan 12 756 km. En nyt takerru Maahan tämän enempää tässä vaiheessa.

    Aurinko on jo sentään jonkinmoinen, vaikka tavallisiin pääsarjan tähtiin vielä kuuluukin. Sen läpimitta on 1 392 000 km. Jos Maa sijoitettaisiin sen keskustaan, niin Kuun kiertorata Maan ympäri mahtuisi Auringon sisään ja matkaa siltä radalta Auringon pinnalle olisi vielä yli 300 000 km. Maan ja Auringon keskietäisyys on hieman vajaa 150 miljoonaa kilometriä. Valon matka sieltä meille kestää 8,5 minuuttia.

    Aurinko saa säteilyenergiansa ydinreaktiosta, joka sekunti Auringon keskustassa 15 miljoonan asteen kuumuudessa 654 miljoonaa tonnia vetyä muuttuu 650 miljoonaksi tonniksi heliumia. Erotus 4 miljoonaa tonnia muuttuu energiaksi.
    Tämän energian säteilyteho on 3,9*10^26 wattia ja aurinkovakio, joka ilmaiseen maapallon pinnalle saapuvan säteilyn määrää, on 1,39 kW/m² kohti. Koska maapallon pinta-ala on n. 511 biljoonaa m², saadaan tästä maapallolle tulevan kokonaisaurinkoenergian määräksi n. 710 biljoonaa kilowattia. Mitä sen työteho sitten kilowattitunneiksi muutettuna vuorokautta kohti mahtaisi olla, niin sitä en yritäkään laskea. Jonkinlaisen kuvan tästä tehosta saa siitä, että se vastaa melkein 1,5 kW:n sähkölämmitintä maapallon jokaiselle neliömetrille, meret mukaan lukien!

    Sekin on vielä syytä todeta, että Aurinkohan säteilee joka suuntaan, joten aivan valtaosa sen säteilyenergiasta menee maapallon ohi. Lasketaanpa nyt meidän saamamme osa siitä.

    Maan radan säde eli ns. tähtitieteellinen yksikkö lähes 150 miljoonaa km, joten tämän Maan ratapallon pinta-ala (ainakin minun Excelini mukaan) on 2,81*10^17 neliö km.
    Maapallon aiheuttaman ”reiän” pinta-ala Maan ratapallon pintaan puolestaan on n. 128 miljoonaa km² [1,28*10^8 km²] ja tämä taas on vain 0,000 000 000 5-osa eli 5 10-miljardisosaa Maan ratapallon pinta-alasta. Tämä riittäköön Maan ja samalla meidän osuudestamme

    Auringon energian tuotannosta!

    Jättiläistähti Betelgeuze

    Jos punainen jättiläistähti Betelgeuze sijoitettaisiin Auringon paikalle, se häthätää mahtuisi Jupiterin radan sisään. Jupiterin keskietäisyys Auringosta on 778 miljoonaa kilometriä ja valon kulku Auringosta Jupiteriin kestää 43 minuuttia.

    Betelgeuzen etäisyys Maasta puolestaan on 500 valovuotta. Meille sieltä saapuva valo on siis lähtenyt matkaan joskus keskiajalla ”Viipurin Pamauksen” aikoihin.

    Yksikköryhmiä

    Meidän oman aurinkokuntamme (kuva 1), etäisin planeetta on Pluto. Sen keskietäisyys Auringosta on vajaat 6 000 miljoonaa kilometriä ja valolta kestää sen matkan taittaminen 5,5 tuntia. Tässä yhteydessä on luontevaa mainita, että meitä lähin tähti Alfa Centauri on meistä 4,3 valovuoden päässä.

    Ryhmistä on mainittava tähtijoukot ja niistä erittäin pallomaiset joukot. Meidän ”oman” galaksimme Linnunradan ympärillä liikkuu 150 – 200 pallomaista joukkoa, joista tunnetuin on Herkuleen tähdistön M13. Tällaisissa joukoissa on tähtiä muutamasta tuhannesta jopa miljoonaan. Tällaisen joukon tiheän keskiosan läpimitta on keskimäärin muutamia kymmeniä valovuosia.

    Linnunrata
    Meidän ”kotigalaksimme” on siis Linnunrata. Se on n. 200 miljardin kiintotähden tähtijärjestelmä, jonka pituus on n. 100 000 valovuotta ja paksuus keskikohdalta n. 15 000 valovuotta.
    En käsittele Linnunrataa tässä sen enempää, koska sen koosta ei kuitenkaan saa havainnollista käsitystä. Palaan tähän mittasuhde-osassa.

    Maailmankaikkeus
    Astrofyysikoiden laskelmien mukaan 4,7*10^17 sekuntia! sitten tapahtui se, jolloin Raamatun mukaan Jumala sanoi: ”Tulkoon valo” ja valo tuli. Tuo aikamäärä on hieman selvemmin sanottuna 15 miljardia vuotta. Tänä aikana Jumalan luoma maailmankaikkeus on laajentunut ja muotoutunut siihen kokoon ja muotoon mikä sillä nykyisen tietämyksen mukaan on, käsittäen n. 1000 miljoonaa eli miljardi sekä Linnunradan kokoista, että myös pienempää ja suurempaa galaksia ollen koko maailmankaikkeuden läpimitta 7,7 gigaparsekia (näin Isaac Asimov kirjassaan Maailmankaikkeuden mitat). Tämä puolestaan on n. 25 giga- tai miljardeina lausuttuna 25 miljardia valovuotta.

    Matkalla maailmankaikkeudessa
    Ennen kuin yritän havainnollistaa maailmankaikkeuden mittasuhteita, tutkitaan jökötämmekö me siinä paikoillamme. Kaikkihan varmaan tuntevat lausahduksen ”keitä olemme, mistä tulemme, minne menemme?”. Näihin kysymyksiin en yritä hakea vastausta, ainoastaan todeta, että kyllä me matkaamme, ihan kirjaimellisesti.

    Ajan voittamiseksi esitän kulkemisemme luettelonomaisesti:

     Maapallon pyöriessä me liikumme täällä Kangasniemen leveyspiirillä n. 27 000 km vuorokaudessa, mikä on n. 1 150 km tunnissa eli vähän yli 300 m/s. – Joku saattaa sanoa, että eihän tuo ole matkaamista vaan pyörimistä, mehän olemme vuorokauden kuluttua samassa paikassa. Asia ei ole kuitenkaan näin, sillä

     Maapallon mukana me olemme kulkeneet matkallamme Auringon ympäri tuon vuorokauden aikana 29,8 km:n sekuntinopeudella jo yli 2,5 miljoonaa km. – Taas joku saattaa sanoa, että eihän tuokaan ole varsinaista matkaamista vaan kiertämistä. Mehän olemme vuoden kuluttua taas samassa paikassa, kuten Susannan kaveri yhdessä laulussa Kalifornian kierrettyään. Asia ei ole kuitenkaan näin, sillä

     koko aurinkokunta liikkuu omana yksikkönään 18 km sekunnissa Lyyran tähdistössä olevaa pistettä kohti.

     Samalla aurinkokunta kiertää Linnunradan keskustan ympäri 250 km:n sekuntinopeudella ja

     Linnunrata puolestaan liikkuu oman paikallisen superjoukkonsa sisällä noin 1 100 km:n sekuntinopeudella poispäin tämän superjoukon keskustasta.

     Vielä on esitetty ajatus, että koko maailmankaikkeus pyörii ja

     ainakin se laajenee. Tämä laajenemisnopeus on jotain niin huimaavaa kuin 250 000 km:n luokkaa sekunnissa, mikä lähentelee jo valon nopeutta 300 000 km/s. Tässä on kuitenkin huomattava, että nyt ei ole kysymys galaksien itsenäisistä liikkeistä, vaan koko avaruuden laajenemisesta. Jonkinlaiseksi ajatuskuvaksi voisi ottaa nousevan pullataikinan, jossa rusinat (galaksit) eivät liiku itsessään, vaikka niiden välinen etäisyys kasvaakin.

     Tämän tilaisuuden ohjepituudeksi on annettu 2 tuntia minkä aikana me tulemme siis kulkemaan yli 10 miljoonaa kilometriä!

     Summa summarum. Me emme voi palata aikaan, joka hetki sitten oli, emmekä paikkaan, jossa hetki sitten olimme.

    Tämän lyhyen johdannon jälkeen pääsenkin nyt pääasiaani eli kohtaan

    2. Maailmankaikkeuden koon käsitettävyys
    Jotta maailmakaikkeuden valtavuudesta ja siis Jumalan luoman maailmankaikkeuden koosta voisi saada jonkinlaisen käsityksen, olen seuraavassa pienentänyt laskennallisesti maailmankaikkeuden mittasuhteita. Tein sen tätä esitystä varten kaksivaiheisesti. Ensimmäinen pienennysuhde on yhden suhde tuhanteen miljoonaan eli miljardiin (10^-9; nano-pienennys) ja toinen vielä edellistä miljardi kertaa pienempi eli yhden suhde triljoonaan (10^-18; atto-pienennys).

    Mielestäni nämä kaksi pienennyskertaa tarvitaan, jotta mielikuva kokonaisuudesta tulisi ymmärrettävämmäksi.
    Yritän nyt sanallisesti kuvata miten nämä pienennykset havainnollistaisivat maailmankaikkeuttamme.
    Nano-pienennyksessä lähden liikkeelle pienemmästä kohteesta suurempaan ja atto-pienennyksessä taas suuremmasta kohteesta pienempään. No, katsotaanpa nyt sitten, mitä tästä tulee.

    NANO-PIENENNYS
    Tässä mittakaavassa Maa olisi 12,8 mm:n läpimittainen pallo (Fortuna pelin kuula), jota 3,5 mm:n läpimittainen Kuu kiertäisi 38 cm:n päässä.
    Aurinko puolestaan loistelisi 1,4 m:n läpimittaisena pallona 150 m:n päässä eli tuossa osuuspankin kohdilla.

    Aurinkokuntamme uloin planeetta Pluto olisi Auringosta ja siis käytännössä myös meistä keskimäärin 6 km:n päässä eli tuolla Kaihlamäessä, josta äsken tänne lähdin.
    Lähimpään kiintotähteen Alfa Centauriin, mikä on todellisuudessa vähän yli neljän valovuoden päässä meistä, olisikin sitten matkaa jo yli 40 000 km eli käytännössä maapallon ympärysmitta.
    Tämän Linnunratamme todellisuudessa n. 100 000 valovuoden läpimitta olisi tässä mittakaavassakin vielä melkein 1000 miljoonaa eli miljardi kilometriä. Jos se asetettaisiin Auringon paikalle, olisi sen reuna jo melko lähellä Jupiter-planeettaa.

    Lähin meille täällä pohjoisella pallon puoliskolla näkyvä naapurigalaksimme on nimeltään Andromeda, josta meillä on täällä kuvakin (kuva 2). Tämä galaksi on todellisuudessa n. 2 miljoonan valovuoden päässä, mikä tässä nano-mittakaavassa olisi n. 18 miljardia kilometriä, kolme kertaa kauempana meistä kuin aurinkokuntamme etäisin planeetta Pluto.
    Maailmankaikkeuden läpimitta on nykyisen käsityksen mukaan n. 25 miljardia valovuotta. Tässä nano-mittakaavassa se olisi n. 25 valovuotta, minkä vertaaminen tähän Fortuna-kuulaan ei anna enää todellista mielikuvaa.

    Otetaan sitten tarkasteltavaksi seuraava ja viimeinen eli

    ATTO-PIENENNYS
    Tämä on siis mittasuhteiden pienentäminen triljoonas- eli miljardi-miljardisosaan.
    Tässä mittakaavassa maailmankaikkeuden läpimitta olisi n. 230 000 km, eli n. 2/3-osaa Maan ja Kuun välisestä etäisyydestä.

    Andromedan galaksi olisi n. 19 km:n päässä meistä, siis jossain Joutsan ja Kangasniemen rajamailla.

    Linnunrata puolestaan olisi vajaan kilometrin pituinen ja n. 150 metriä paksu syksyisen järven yläpuolella leijuvan sumuvyöhykkeen tapainen muodostelma, missä sumupisarat kuvaisivat tähtiä.

    Näitä olisi, kuten jo mainittu jotain n. 200 miljardia ja niistä meitä lähin Alfa Centauri 40 millimetrin päässä meistä.

    Nyt kysymys kuuluukin, että mistä meistä? No aurinkokunnastammepa tietenkin ensi-sijassa. Se olisikin valtava! 12 mikrometriä eli 12 tuhannesosa millimetriä laidasta laitaan, siis Pluton radan jostain pisteestä sen Auringon vastakkaisella puolella olevaan pisteeseen. Ihmisen maksasolun koko on saman verran.

    Maan radan halkaisija, eli matka radan jostain pisteestä Auringon toisella puolella olevaan pisteeseen olisi 300 nanometriä (nano tulee kreikan kielen kääpiötä tarkoittavasta sanasta nanos) eli sama kuin pienimpien tunnettujen bakteerien ns. PPLO-eliöiden läpimitta, niinikään siis 300 nm.
    Tässä on syytä todeta, että TV:stä tuttu ”satunnainen matkailija” ei enää näkisi Aurinko-Maa muodostelmaa edes tavallisella mikroskoopilla, sillä sen erotuskyky ulottuu vain 380 nanometriin!

    Entäpä Aurinko sitten, no se olisi Maasta 150 nm:n päässä oleva 1,4 nm:n läpimittainen pallo eli puolitoista kertaa suurempi kuin tavallisen ruokosokerin molekyyli.
    No nyt vihdoin tulemme Maahan, jossa me nytkin parhaillaan olemme. Tämä Fortuna-pallo olisi nyt kutistunut 13 pikometrin (pm) läpimittaiseksi palloksi. Tämä on vain kahdeksasosa pienimpien atomien (vety, hiili, typpi ja happi) läpimitasta suunnilleen 100 pikometristä.

    Lopetan tämän esitykseni lainauksiin eräästä runosta ja Raamatusta sekä omaan mottooni.
    Runo:
    ”Tuhansien linnunratojen joukossa on yksi tavallinen linnunrata — ei suurempi eikä pienempi muita.
    Sen linnunradan miljoonien tähtien keskellä on yksi tavallinen tähti.
    Sen tavallisen tähden kiertolaisten joukossa
    on yksi piskuinen, kieppuva kiertolainen.
    Ja sen kieppuvan kiertolaisen pinnalla niin kuin pisteitä
    kummajaisia kaupunkeja…
    Ja kummajaisissa kaupungeissa niin kuin hämähäkinseittiä —
    katuja. Pienen kadun viidennen talon kolmannen ikkunarivin
    kuudennesta ikkunasta katselee kauas vakavaotsainen nuori
    mies.
    Hän keskustelee Luojansa kanssa asiantuntevasti, miten
    tämän maailman järjestäisi.”
    Kullervo Rainio

    Raamattu:
    Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: (Ps.8:4-7)

    Motto:
    Onko se loppujen lopuksi niin tärkeää, vaikka asu olisikin vähän nuhruisempi kuin naapurilla?

    Ja nyt se loppukysymys tämän blogin mahdollisille lukijoille:
    Olisiko Jumala tosiaan luonut elämää VAIN TÄLLE PLANEETALLE?

    Minun mielestäni ei.
    ”Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” (1. Moos. 6:4)

    =================

    Tämän Tapsan blogin nimi on turhuuksien turhuus.

    Tuossa edellä on nyt sitten turhuuksien turhuuden kirjoittama näkemys kaikesta!

    Tykkää

    • Ensinnäkin kiitos, nimittäin tässä on hurja määrä tietoa jota voin käyttää tämänviikon fysiikan jaksossa jossa aiheena on maailmankaikkeus. Pakko paljastaa että olen Skifi friikki ja kouluaikana 80 luvulla luin kaikki merkittävät ja vähemmänkin merkittävät skifi kirjat mitä suomeksi on tehtyu ja siinä samalla Ursan lehdet ja julkaisut. Kun koulu oli muuten hankalaa niin tämä lukuharrastus luultavasti oli yksi pelastava tekijä.. no se minusta.
      Maailmankaikkeus näyttäytyy meille käsittämättömän suurena ja Jumala on jotain vielä suurempaa. Kun tähän rinnalle asetetaan sitten turhuus nimetä ihminen on kontrasti melkoinen. Mutta onko tuo kontrasti tarkoituksellista Jumalalta. Onko pienuuden tajuaminen jostain syystä merkityksellistä meille. Olla samalla pieni mutta samalla jotain Jumalalle niin tärkeää. Jos Luonnonlakien mukaan on jotain syntyäkseen muilla planeetoilla niin mikäpä siinä, Mutta olen itse tullut yhä kriittisemmäksi kaiken sen suhteen mitä olemme yrittäneet kuvata vaikkapa maailman synnystä. Täällä Pyhäjärvellä mahdollisesti tulevaisuudessa raotetaan jotain maailman synnystä jos ja kun hiukastutkimus rantautuu tänne Laguna hanke on ehkä merkittävin hanke tällä alueella ikinä…http://www.cupp.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=5&Itemid=37&lang=fi
      Tuo jättiläiskohta raamatussa on kiehtova ja olen usein miettinyt sitä ja odotan jännityksellä mitä se tarkoittaa, sillä uskon että ymmärämme aikanamme kaiken.

      Tykkää

  6. Noissa samanlaisissa väsymyksen ja tarkoituksen kyselemisen tunnelmissa, joita kai tähän ihmiseloon kuuluu ( ehkä siksi,että Herra saa niissä ilmestyä meille, kuten sinulle tuossa pienessä ihmisessä) minua on puhutellut ja takaisin tarkoituksiin johdatellut Raamatun kehotus: ole pienessä uskollinen. Se ilo, että taivaallinen Isä näkee ne asiat, mitä salassa eli siellä tuikitavallisessa arjessa teemme ja noin juuri salassa myös ihanasti palkitsee.
    Kiitos, kun jaoit tämän arjen kokemuksen ja sen siunauksenkin.Kohta opekin saa laskeutua pääsiäiseen ja ladata akkuja kevään koitoksiin.

    Tykkää

  7. Tapahtukoon Sinun tahtosi… ja kutsumus… tapahtukoon minun tahtoni… tai voisipa minun tahtoni olla sama kuin Sinun tai vielä mielummin päin vastoin. Olen useammin kuin kerran jupissut, että miksi minut on pitänyt suorastaan kirota omalla tahdolla ja vieläpä ankarilla mieliteoilla (isompi moottoripyörä, helppohoitoisempi vene, vielä parempi kitara [parempia ei ole, on vain erilaisia]).

    Hetken tässä jo nautin luopumisen ilosta, kuten täällä kirjoitinkin. Siitä, että saan katsoa, mitä elämä tuo, mihin minut johdatetaan. Nyt sekin on taas mennyttä. Enkä edes tiedä, mitä on olla pienessä uskollinen, kuten Virpi muistuttaa. Pääni nimittäin halkeilee suurista ajatuksista. Pitäisi muka väitöskirjaa ja ansiotyötä ja ja ja ja… jospa nyt huomenna selviäisin maalikauppaan ja paattirantaan, koska olen luvannut erään tuttavani venhettä remontoida ja kevät kuluu jo huimaa vauhtia. Omaakaan venettä ei olisi fiksua päästää ainakaan rapistumaan. Joltakin muulta sekin on pois lopulta.

    Menen kohta keskelle toria seisomaan ja odotan ja katson mitä tapahtuu. Vaikka tiedänhän minä. Jos en joudu pahoinpidellyksi, poliisi tulee ja vie. Paljonko meidän pitää raataa ja tuskailla, jotta kutsumus tai tehtävämme löytyy? Paljonko voimme hölmöillä tietoisesti, että se vesittyy? Aamen?

    Tykkää

  8. Tapsa

    Kieltämättä tuntui hyvältä lukea, että voisit käyttää tuota teelmääni opetustyössäsi.

    Todella mielenkiintoinen myös tuo Laguna hanke, jonka tuosta linkistäsi luin.
    Kuten varmaan huomasitkin, niin minä pyrin kuitenkin linkittämään nuo huikeat mittasuhteet aina Jumalaan ja näin, koska Luoja on aina luomaansa suurempi, jotenkin havainnollistamaan havainnollistamatonta Jumalaa Hänen tekojensa kautta.

    Minä en ole sellainen hartaususkovainen, että viihtyisin hartaus- tai ylistyskokouksissa heiluttamassa käsiäni. Muutaman kerran olen ollut seuraamassa, joten tiedän mistä puhun.

    Minä uskon Jumalaan ja Hänen pelastustekoonsa Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristillä suorittaman sovitustyön kautta, mutta en ole kokenut mitään sellaista, mitä mm. monet tällekin blogialustalle kirjoittavat kertovat kokeneensa/kokevansa.

    Minä uskon ”kylmästi” ja jätän Jumalan haltuun sen päättämisen, riittääkö se loppupeleissä, vai sanotaanko minulle ”STOP takaisin – väärin uskottu”!

    ”———– oi, jospa olisit kylmä tai palava!” (Ilm. 3:15 loppulause)

    Tykkää

    • Minusta on vaikea määritellä uskoa. Suun tunnustuksella pelastuu, siinä on varmaan se mihin tiivistäisin koko tarinan jos pitää lyhyesti asia sanoa. Kokemuksia en vähättele koska meille on annettu tunteet ja olen aika vilkas ja tunteellinen ihminen. Olen kokenut asioita osa on varmasti omien hormonien tuotantoa ja vatsanväänteitä, mutta osa on sellaista jota en voi määritellä muuksi kuin Jumalan toiminnaksi. Itse haliuan rohkaista ihmisiä elämään omaa uskoaan todeksi mutta sillä tavalla kuin se on itselleen luonteen omaista. Jos kerran lätkämatsissa on hyvä hillua niin miksei sitten ylistäessä. Daavid oli kova poika ylistämään. Mutta Suomi on suomalaisten maa ja täällä ylistys hoituu hyvin myös jäyhemmilläkin menetelmillä, vaikkapa kirjoittamalla niinkuin koen sinun tekevän :)

      Tykkää

  9. Vähässä uskollinen ”pääsee” paljon vartijaksi. Pääsee, ei joudu.

    Ihminen saa väsyä, saa levätä ja saa nauttia työnsä hedelmistä, noista ”pienistä” iloista joilla Jumala ihmistä ilahduttaa. Tässäkin pienen pojan tapauksessa ilo tuli yrittämättä, yllätyksenä ja lahjana. Lapset eivät ponnistele, eivät mieti ollenkaan elämänsä suurta tarkoitusta, pienet riittää ja – lasten kaltaisten ON… Ilo.

    Itse olen kova murehtimaan ja olemaan huolissani, mutta sanoisin puolustuksekseni että se kulkee suvussa.

    Meillä oli pienikokoiseksi jäänyt kissa jolla oli ollut vaikeaa ennen kuin sen pelastimme. Se oli luultavasti nähnyt mm. nälkää koko pienen elämänsä ajan. Sen masu oli herkästi vähän kipeä. Sen katseessa ja olemuksessa näkyi useimmiten huoli ja se kaipasi kovasti hellyyttä. Kun minulla on näitä murheen, huolen ja väsymyksen aikoja tyttäreni sanoo niitä äidin” Helmi päiviksi” – kissamme nimi oli Helmi.

    Tuon sanonnan herttaisuus ja muisto tuosta pienestä lemmikistä, joka oli niin riippuvainen ihmisen huolenpidosta ja rakkaudesta, asettaa taas kaiken oikeisiin mittasuhteisiinsa, jos ei heti niin ainakin kohta :) .

    Olen usein ajatellut sanontaa ”osata iloita pienistä asioista”, eiväthän ne enää ole pieniä kun niistä iloitaan. Jonkun ulkopuolisen mielestä asia voi olla mitätön mutta ei sen joka saa lahjaksi ilon!

    Tämän kertomuksen pieni poika sai hetken olla Tapio, enkelisi! Jumala rakastaa isoja ja pieniä poikiaan :) kiitos Herralle.

    Tykkää

  10. Ensimmäisessä kirjoituksessa olin vielä kärryillä ja olen samaa itsekin ihmetellyt, miksi tämä välivaihe on päästetty syntymään meidänkin riesaksi välillä ja silti kukaan ei siitä haluaisi luopuakkaan. Onko taidokkaampi esitys muissa planeetoilla eläville, että pieni tomuhiukkanen pystyy osoittamaan Jumalan olevan oikeassa eikä hänen vastustajansa, ellei sitä mahdollisuutta olisi annettu ja ihminen olisi tuhottu heti, kysymys olisi jäänyt auki ja vierestä seuraajia vaivaamaan, olisiko saatana pystynyt olemaan Jumalan vertainen. Kaikkea sitä ihmislapsen pienessä päässä pyöriikin.

    Seuraavassa kirjoituksessa huomasin miten paljon olen pinnannut Fysiikan tunneilta, mutta luin sitkeästi ja puolivälissä ihmettelin, mikä on ihminen että pidät hänestä huolen. Lopussa sitä ihmetteli kirjoittaja itsekin ja olin hyvilläni että olin ymmärtänyt ilmeisesti kirjoituksen sanoman.

    Samanlainen hämmennys Jumalan rakennelmista tulee kun kuvittelee minkälainen on Uusi Jerusalem. Vaivaiset setsemän kalleinta timanttia perustuksissa, kultaa, kallisarvoisia helmiä ja joidenkin tavaksi on tullut olla osallistumatta tämän rikkaan isän kutsuihin, jos saisivat kutsun linnanjuhliin, niin kuinka siitä tietäisi koko ystäväpiiri tai harva vastaisi etten nyt ehdi kun on vähän muutakin tekemistä ja väsyttää.

    Suurta kunnioitusta herättävä kirjoituskokonaisuus, joten kerran minut on kutsuttu hänen järjestämiin juhliin saavun kiireen vilkkaan.

    Tykkää

  11. Mutta palaan vielä iohmisen merkitykseen tässä ajassa. Jumala tarvitsee meitä jaloiksi ja käsiksi. Paavalin kuvaus seurakuntaruumista on nerokas lajissaa. Minä olen usein suuna mutta myös kynänä. Pääni läpi suodattuu usein ajatuksia joita en muista sinne laittaneeni. Mutta kysynpäs että löydättekö armolahjaluettelosta evankelistan lahjaa?

    Liked by 1 henkilö

    • Tapio. Voisiko ajatella pelkästään jo Jeesuksen käskyä mennä kaikkeen maailmaan kertomaan hänestä ja opettamaan ihmisiä, evankelistan lahjaksi? Eikö tuo jollakin tavalla kosketa meitä kaikkia? En ole vielä ehtinyt lukea tuota armolahjaluetteloa tänä aamuna kun avustajani lähti pyörätuolia huollattamaan ja minä kiirehdin tänne :) . Tärkeysjärjestys tänä aamuna tämä. Illaksi raamattupiiriin, viimeinen tällä erää tänä keväänä, kuuluu Minnani päättäneen :) .
      Mielenkiintoista keskustelua olet saanut aikaiseksi! Kiitos.

      Tykkää

      • Armolahjoissa ei mainita erikseen evankelistan lahjaa vaan lahjat ovat kaikkien evankelistojen käytössä ;) Eli kun seurakunnassa on lahjojen perusteella erilaisia tehtäviä niin kuitenkin jokainen voi olla evankelista ja viedä hyvää sanomaa eteenpäin ja silloin kaikki armolahjat ovat mahdollisia kaikille. Niin kuin maailmankaikkeus on omanrajallisuutensa lisäksi laajeneva ja rajaton on myös Opetuslapset eli me toisaalta rajallisia mutta rajattomia ;)

        Liked by 1 henkilö

        • Kun aletaan puhua armolahjoista, sytyn, en voi sille mitään!! Harva meistä uskaltaa ajatella olevansa evankelistan virassa, mutta jokainen voi olla ja on todistaja! Me todistamme niin kuin apostolitkin, kohtaamastamme ihmeestä Jeesuksesta :) mikä ihana osa.

          Luin sitten 1 Kor. 12-13 ja 14 puoleen väliin. Minusta luku 12 on ihana, ihana! Kaiken näissä luvuissa koen todeksi ja omallakin kohdallani toimiviksi neuvoineen kaikkineen, oi että maistuu hyvälle. –
          Jos rohkenisin, tahtoisin kirjoittaa noista neuvoista esim. kielillä puhumisen ja siihen olennaisesti liittyvien seikkojen suhteen. Paavali kuitenkin sanoo tuossa ihan kaiken, joten voihan sen lukea suoraan Raamatustaankin, tulisihan oikealta auktoriteetilta! Olen vaan niin onnellinen siitä että Jumalan Sana toteutuu tässä(kin) maailmassa Pyhän Hengen kautta juuri niin kuin on kirjoitettu. Syttyköön tuli!

          Tykkää

  12. Mutta rohkaisemisen lahja sielllä on ja kymästäsi tulee rohkaisua, koska se tulee omien inhimillisten kokememustesi kautta ja on siksi aitoa ja uskottavaa.

    Liked by 1 henkilö

    • Näin aamutuimaan tulee mieleen ainoastaan että ” armolahjat ovat monimaiset”. Eikö kaikki mitä meillä on ole lahjaa. Ja kun lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme.

      Huomasin illalla kirjoittaessani että samoin kuin tuon pienen pojan aseman voisi sanoa olleen enkelin, niin samoin enkeli oli myös opettaja Tapio tuolle pienelle pojalle, aivan selkeästi. Jeesus kanssamme tänäänkin.
      Tapio on ainakin minulle ollut usein sielunveli, kiitos siitä.
      Niin kuin on Virpikin sieluni sisko. :)

      Liked by 1 henkilö

  13. Siis moninaiset!

    Tykkää

  14. Minä koen tuon ”vähässä olet ollut uskollinen” lauseen ennenkaikkea rohkaisuna ja lupauksena Luojalta, sellaisena tsemppinä,että kyllä sinä osaat ja onnistut, kun uskallat heittäytyä minun Herrasi kanssa sinulle uskottuihin tehtäviin.
    Tuo kohta on lohduttanut minua, kun välillä yksinäisessä vanhemmuudessa koin, että minä en riitä.Lohdutti kuulla Raamatun sanat: vähässä olet ollut uskollinen eli jotenkin koin, että Luoja rohkaisi, että olen ihan oikealla paikalla tässä arjessa, näissä olosuhteissa ja näillä resursseilla ja se riittää ja tulee olemaan riittävää ja Hän sen siunaa.
    Jumala, joka on uskollinen jakaa meille jokaiselle jotakin lahjoja/taitoja/ ehkä aineellisiakin asioita sen mukaan, minkä viisaudessaan näkee hyväksi ja ilmeisesti Hän haastaa meitä niitä myös käyttämään näitä asioita.Raamattu antaa osviittaa siitä, mitä nuo tehtävät voisivat olla, sillä armolahjat ovat moninaiset, mutta uskon,että juuri niissä tuo vähässä uskollinen on pitkälti suostumista antamaan, olemaan vieraanvarainen, palvelemaan tms, ilman, että kukaan muu kuin Jumala saa sitä tietää. Jollekin tehtävät ovat näkyviä:heistä tulee tunnettuja evankelistoja tai merkittäviä taloudellisia lahjoittajia tms., mutta uskon,että he ovat kulkeneet omanlaisensa itsessään kuolemisen polun ja ovat varustetut jo melkoisen vahvan Jumalan sota-asun kantajiksi, sillä siellä, missä on Jumalan valtakuntaa edistetäään isosti, on varmasti vastustus uhoajana paikalla.

    jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata, 2. Tim. 2:13

    Liked by 1 henkilö

    • Lapsuuteni haave oli tulla opettajaksi, mutta en sitten tullut. Toinen myöhempi haaveeni oli tulla toimittajaksi, en siksikään tullut, vaikka senkaltaisia töitä olenkin saanut tehdä. Mutta sinusta Virpi, kuuluu ja näkyy että olet omalla alallasi. Kuinka hyvin aina selitätkään, kaiken puutteellisenkin. Ylläoleva tekstisi on täydellinen ja tuo raamatunlause lopussa kruunaa, ikuisella totuudellaan, koko tekstisi.
      Mitä helmiä/jalokiviä (kun niistäkin on tässä ollut puhetta) Raamattu sisältääkään, kun ja jos, osaa ne yksinkertaisen hyvin selittää.
      Kiitos!

      Tykkää

  15. Saamieni kommenttien vastauskooste:

    Tuo kirjoitukseni on tavanomaista blogikirjoitusta paljonkin pitempi, eikä se muodollisoikeudellisesti ottaen ole edes blogikirjoitus, koska en kuulu tämän alustan vakio kirjoittajien joukkoon, vaan se kuuluu kommenttiosioon.

    Pitkä se on ja laaja-alainen, mutta koko maailmankaikkeuden edes jotenkin käsitettävässä olevaksi puristaminen ei muutamalla virkkeellä ja niiden sisältämillä lauseilla onnistu!
    —–
    Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessään:

    ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.””(Room. 10:9-11)…..
    ja T A Laakso kommentissaan: ”—— täällä ylistys hoituu hyvin myös jäyhemmilläkin menetelmillä, vaikkapa kirjoittamalla niinkuin koen sinun tekevän :)”

    Tuossa Tapsa on osannut kirjoittaa tarkoitukseni selvemmin, kuin olen itsekään osannut sitä tuoda esille ja liittyy juuri tuohon Paavalin kirjoittamaan.
    ————-
    Tuulikki kirkoittaa mm.” Meillä oli pienikokoiseksi jäänyt kissa….. Sen katseessa ja olemuksessa näkyi useimmiten huoli ja se kaipasi kovasti hellyyttä.”

    Tähän jotenkin liittyen: Tyttäremme perhe tuli lauantaina 13.8.11käymään mummolassa ja mummo lähti illalla viemään Moonaa ja Lempiä (mopsit) pissareissulle.

    Vähän ennen heidän kotipihaan kääntymistään takaa tuli henkilöauto, jota Lempi lähti tavoittamaan sillä seurauksella, että jäi auton takapyörän alle kuollen heti.
    Kun katselin Lempiä siinä pihanurmikolla, tyttöni itkiessä lohduttomasti, niin minuakin ahdisti monin verroin enemmän kuin uutiset Norjan ampumistapauksesta tai Afrikassa nälkään kuolevista.

    Oikein tai väärin – en tiedä, mutta näin vain on.
    ————–
    Katri kirjoittaa mm. ” Samanlainen hämmennys Jumalan rakennelmista tulee kun kuvittelee minkälainen on Uusi Jerusalem. Vaivaiset setsemän kalleinta timanttia perustuksissa, kultaa, kallisarvoisia helmiä…”

    Ei se muuten se Uusi Jerusalem ole mikä tahansa kyhäelmä sekään.

    Koska tässä alla lienee vielä tilaa, niin laitan tähän laskelmieni tulosta siitäkin, niin tulee myös muutakin kuin vain jo olemassa olevaa ikään kuin ennakolta hahmotelluksi. Tämän olen kirjoittanut aikanani Kotimaahan, ennen kuin meidät tavikset potkaistiin sieltä ulos.

    ”Elämme nyt vuosilukua 2010 jälkeen vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymän. Ilmaisu vuosilukua siksi, että ihan tarkkaa Jeesuksen syntymävuottahan tuohon vuosilukujoukkoon sijoitettuna ei tiedetä.

    Tänään on Pitkäperjantai,” (18.11.2014) ”jota vietetään Jeesuksen ristiin naulitsemisen muistoksi. Ylihuomista, Pääsiäistä taas vietetään Jeesuksen kuolleista nouseminen muistojuhlana. Sitä seuraa Helatorstai, jota vietetään Jeesuksen taivaaseen astumisen muistojuhlana.

    Todennäköisesti viimeistään tässä vaiheessa mahdollinen lukija kysyy, miksi ihmeessä se noita itsestään selvyyksiä luettelee?

    No siksi, että noita vietetään jo tapahtuneiden asioiden vuoksi, mutta tulossa on Jeesuksen tulojuhla.
    Siitä tulosta otan tähän vain yhden Raamatun kohdan:
    ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh.14:1-3)

    Lihavoinnit ovat minun tekemiäni, eivät Raamatusta. Ne ovat siksi, että käsittelen nyt paikkaa, mihin Jeesus meni.

    Se paikka lienee minun käsitykseni mukaan uusi Jerusalem.

    ”Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.” (Ilm.3:12)
    ”Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,” (Ilm.21:10)

    ”Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.” (Ilm.21:15-16)

    Tutkitaan sitten kaupunkia matemaattisesti.

    Vakomitta = stadion = 192 metriä ja 12 000 stadionia on 2 304 000 m eli 2304 km.

    Eli jos tämän uuden Jerusalemin yksi nurkka olisi Jerusalemin nykyisen temppelin paikalla ja yksi sivu suuntautuisi Helsinkiä kohti, olisi yksi nurkka 944 km:n päässä Helsingistä. (Jerusalemin ja Helsingin välimatka on netistä katsotun mukaan 3248 km.)

    Kaupungin pohjapinta ala olisi 5 308 416 neliökilometriä, eli suunnilleen Yhdysvaltojen pinta-ala ilman Alaskaa.

    Tämän uuden Jerusalemin tilavuus Raamatun ilmoittamin mitoin laskettuna on 12 230 590 464 km³ eli 12 230 590 464 000 kuutiohehtaaria! Sanoin lausuttuna uudessa Jerusalemissa on 12 biljoonaa 230 miljardia 590 miljoonaa 464 tuhatta sijaa, joista jokaisen pituus, leveys ja korkeus on 100 metriä.

    Näin ollen niillä, jotka sinne pääsevät, koska he eivät ole enää maallisen painovoiman kahlitsemia, on todella hulppeat ”sijat” ts. jokaisella ajatuksellinen ”huone”, joka olisi 100 m suuntaansa.

    Olisi oma rauha vaikka naapuri vähän joskus ”juhlisikin”!
    Ja tuskin ne nyt kovin paljon juhlisivatkaan, sillä… ”Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” (Ilm.21:27)”

    HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

    Tykkää

  16. Toivo. Ensimmäiseksi otan osaa lemmikkinne kuoleman aiheuttamaan suruun ja mielipahaan! Jumalan luomia ne ovat eläimetkin, samasta luomisen ilosta kuin mekin joten surra saa! Meillä on omille kissoillemme hautausmaa mökin takana, mutta emme niitä palvo tietenkään.

    Juhlimisesta taivaassa/uudessa Jerusalemissa. Siellähän todellakin juhlitaan, juhla ei lopu koskaan. Siellä lauletaan maailman kaikkeuden kauneinta ylistyslaulua, siellä me rammatkin karkeloimme niin kuin ei koskaan täällä. Kuurot kuulevat ja sokeat näkevät. Nekin jotka eivät ole saaneet syntyä aborttien tähden siellä lienevät. Olkoon lohduksi äideille.

    Tykkää

  17. Mä sanosin tähän että Toivon ajatus sopii kuin nakutettu minun hengellisyyteeni eli tulojuhlaa minä odotan, minulle ei niinkään nuo muistojuhlat iske vaikka ne tärkeitä ovatkin. Menneisyys kyllä leimaa minua mutta ei ratkaise sitä mihin olen menossa. Nyt on se hetki kun asiat ratkeavat ja kaikki muu on sen hetken odottamista. Jumalan aikamuoto on preesens. Mites se Löytty lauloikaan…”Taas on tänään, taas on tänään, vaikka huomista niin jo odotin”

    Tykkää

  18. Tapsa

    Uskallanko syyllistymättä omahyväisyyteen, liteyttää sanomaasi vieläkin tiiviimmäksi. Esiinnyn nyt siis sinuna:

    Toivon ajatus on myös toivon ajatus.

    Liked by 1 henkilö

  19. Ja tietenkin. Lue: l = k

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s