Muistatko, kun istuit seurapenkissä viime kesänä ja lauloit yhdessä satojen ja tuhansien kanssa Jumalalle.
Muistako, kun juhlien messussa lausuit uskontunnustuksen ja tungeksit muiden joukossa ehtoolliselle ja palasit sieltä hyvillä mielin.
Muistatko, kun ruokajonossa nauroit ja näit muita iloisia kasvoja ympärilläsi.
Muistatko, kun kotiin ajaessa kaipaus jäi asumaan sydämeesi. Huokaisit, olisipa aina tällaista!
Muistatko, kun istuit rippileirin iltanuotiolla toisten kanssa.
Muistatko, kun yhdessä teitte leirijumalanpalvelusta yhdessä.
Muistatko, yhdessä lauloitte sitä leirin parasta laulua yhä uudestaan ja uudestaan
Muistako, miten tosissaan sanoit Jeesukselle sinäkö se olet, minä uskon!
Haikein mielin hyvästelit leirin ja huokaat yhä, voi kun sellaista olisi vielä.
Torstaina istuin Tampereen Aleksanterin kirkossa kahdeksansadan tuntemattoman ihmisen kanssa messussa. Spirit-messu ei ollut aivan tavanomainen Jumalanpalvelus vaan sitä on muokattu niin, että minä, Punaisen laulukirja perinteen kasvattama, melkein viisikymppinen mies ymmärsin ja niin tuntuivat ymmärtävän ne muutkin. Kun seurakunta lausui yhdessä uskontunnustuksen sellaisella varmuudella ja voimalla jota en ole pitkään aikaan kokenut, ymmärsin miten tämä toisilleen vieras joukko yhdistyi Pyhässä Hengessä yhdeksi. Siitä tuli Kristuksen ruumis!
Mikään maailmassa ei voi korvata tuota kokemaani yhteyden tunnetta paitsi uusi yhteinen seurakunnan kokoontuminen, jossa Pyhä Henki yhdistää ja sytyttää tulen ihmisen sisimpään. Tuli jää palamaan, jos yhteys toisiin Seurakunnan jäseniin säilyy mutta se hiipuu pois, jos yhteys katkeaa liian pitkäksi aikaa.
On hyvä rukoilla yksin ja on hyvä tutkia sanaa yksin. On hyvä samoilla metsissä ja kuulla Jumalan puhetta mutta ilman seurakuntaa tuo kaikki katoaa ja muuttuu tuhkaksi, sillä vain Jumalan sytyttämä ja ylläpitämä liekki ei kuluta. Liekin pitää yllä Pyhä Hengen yhteys Kristuksen ruumiiseen, Seurakuntaan.
Paavalin opetuksen yksi keskeisistä asioista on, miten seurakunta toimii yhdessä palvellen toisiaan armolahjoilla .
Miksi tyytyisimme vähempää, miksi emme lähtisi rakentamaan sellaista yhteisöä, jonka varjo on jäänyt muistoihimme. Varjot eivät lämmitä vaan kaiken on tultava lihaksi!
Miksi emme lähtisi tavoittamaan sitä mitä koimme riparilla ja kesäjuhlilla. Mieti miksi et lähde oman seurakuntaasi ja ryhdy tekemään jotain sellaista jota kaipaat. Syty uudelleen Jeesuksesta muiden kanssa. Lähde liikkeelle, etsi, rukoile ja rakenna omaa yhteisöäsi sillä et ole ainoa joka muistaa! Rukoile, ole rohkea ja toimi!
Blogitaivas 
31/05/2014 13:56
Oma elämäni on ollut aika lailla erämaavaellusta tyyliin israelin kansa Egyptistä luvattuun maahan. Ihmeitä olen kokenut, mutta 2miljoonan muun lisäksi se on suurimmaksi osaksi ollut vaan Mooses ja minä. Paljon ollut vaiheita, ettei elämässä ole ollut uskovia ystäviä. Mutta kun on ollut mahdollisuus tavata siskoja ja veljiä, on se ollut aina yhtä virkistävää 🙂
TykkääLiked by 2 people
31/05/2014 16:05
Erämaa on tuttu paikka ja halusin sieltä pois kun Isä kutsui ja sillä tiellä olen.
TykkääTykkää
31/05/2014 19:06
Itsellä taas on ollut, että mitä sitoutuneempi olen ollut Herraan, sen karummaksi maisemat ovat menneet. Mutta en sure. Minua johtaa pilvi päivisin ja tulisoihtu öisin. Olen oppinut jättämään asioita Isälle ihan eri tavalla kuin jos asiat olisivat olleet toisin. Olen aina kokenut vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa ja olisin aivan eri ihminen ilman elämän kokemuksiani. Kaikkea en ymmärrä, mutta tunnen Hänet, joka ymmärtää.
TykkääLiked by 1 henkilö
02/06/2014 07:53
Jaan kanssasi saman kokemuksen. Ilmaisitpa rohkaisevasti ja viisaasti.
TykkääTykkää
31/05/2014 14:38
Mietin kotvan kommentoinko, mutta muistin muutaman sanonnan, ”se ei pelaa joka pelkää”, ”yrittänyttä ei laiteta” ja on kai niitä vastaavia muitakin.
Mutta nyt yritän ihan vakavissani.
MUISTAN – mutta syttymisen aiheuttaja oli kyllä Homo Sapiens sukuun tai lajiko olisi oikeampi ilmaus, kuuluva vastakkaista sukupuolta oleva yksilö tai yksilöitä.
No, aika on kyllä jo sammuttanut sen/ne roihut. Kiintymys yhteen on kyllä jäljellä.
Mutta teemaan.
Minä uskon, muutamaa yksityiskohtaa ehkä lukuun ottamatta, joista jumalanpalveluksissa lausuttavan uskontunnustuskaavan mukaan ainakin yhden yksityiskohdan voin ilmaista näin:
Olen ymmärtänyt niin, että Paavali ei ollut siinä käsityksessä, että Jeesus olisi ollut Pyhän Hengen siittämä!
Ja perustelen sitä kuvaannollisesti seuraavasti:
Jos Paavali olisi vielä keskuudessamme ihan perusjumalanpalveluksessa vaikkapa Kangasniemen kirkossa, niin meidän hyvin ulkoa osaamamme uskontunnustusliturgian Paavali minun ymmärtääkseni juuri tuon kirjoittamansa tai todennäköisemmin sanelemansa aihekohdassa mainitun perusteella saattaisi sanoa näin:
Minä uskon Jumalaan isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan ,ja Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme, joka
”on syntynyt Daavidin siemenestä”(Room.1:3), syntyi”Mariasta”, ”pyhyyden hengen puolesta kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan pojaksi voimassa”(Room. 11:4) …..ja loppu taas vakiokaavan mukaan.
Mutta minä uskon h e h k u m a t t a ja hehkuttamatta.
Eli minä uskon kylmästi.
Nuo joukkokokouksissa tapahtuvat ilmiöt, joihin mm. tulevan Herzog-tapahtumaankin liittyen on täälläkin mainittu, ovat mielestäni joukkohypnoosia ellei peräti joukkohysteriaa.
No, kukin taaplaa tyylillään.
Toivon, että loppupeleissä ihmisen kohtalo riippuu siitä, uskooko hän Jeesukseen Kristukseen ja vain Hänen Golgatan ristillä suorittamansa ihmiskunnan syntien rangaistuksen kärsimisen kautta tulevaan pelastukseen ilman ”syttymisiäkin”.
Vai sanotaanko tällaiselle ihmiselle erästä kuulemani jutun mukaan palopaikalle liian myöhään saapunutta palomestaria lainatakseni – ”väärin uskottu, painu helvettiin siitä”!?
TykkääTykkää
31/05/2014 16:04
Loppupeleissä, joo mutta minä puhun samalla siitä miten evankelioimme seurakuntana ja koemme sen mitä on Kristuksen ruumis. Siinä ei paina Amerikan herkut eikä omat kivat tai tuntemukset. Me olemme erilaisia ihmisinä, mutta kaikkea on tarkasteltava lähetyskäskyn läpi ja sen että Jeesus sanoi että Jumalan valtakunta on tullut minussa lähelle. Sinä Toivo voit varmasti luottaa pelastukseesi, kyse ei ole siitä laisinkaan vaan siitä pelastuuko naapurin Matti ja Maija.
TykkääTykkää
01/06/2014 12:29
kirje Roomalaisille 1:3-4 (1992) Inhimillisen syntyperänsä puolelta Hän oli Daavidin jälkeläinen, pyhyyden Hengen puolelta Hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu.
Pitää muistaa, että odotettiin messiasta, joka tulee Daavidin suvusta. Jeesuksen syntymä Marialle ja Joosefille täytti tämän profetian. Mutta kyllä tuossa minusta tunnustetaan myös Jeesuksen jumaluus. Pitää kuitenkin muistaa, että luemme kirjeitä ja Paavali vastaa omissaan johonkin kysymykseen tai väitteeseen, mitä emme nyt tiedä. Itse uskon, että Paavali tunsi evankeliumit hyvin ja Pyhän Hengen ohjauksessa myös Jeesuksen alkuperä oli varmasti tiedossa.
TykkääTykkää
31/05/2014 15:05
Todempaa ei voisi olla, et olisi Tapio voinut paremmin kirjoittaa! Näin se juuri on. –
On tuskaa olla seurakuntayhteydestä pois! Maailman murheet kasvavat vuorta korkeammiksi ja huolet painavat uskon maanrakoon. Vaan aina ei ole oma vika että joutuu olemaan näinkin ”ulkopuolella leirin”. Mutta ei se ole myöskään ainoastaan suurten joukkojen lahja voidakseen kokea todellisen kirkastusvuorikokemuksen.
Oli vain pieni, parin rivin ilmoitus seurakuntalehdessä kappelillamme olevasta ekumeenisesta kirkkohetkestä helatorstaina mutta huomasin sen.. Paljoa emme osanneet odottaa, mutta menimme silti. Enemmän kuin paljon saimme ja meitä oli vain ehkä parisen kymmentä paikalla.
Aistimme välittömästi kirkkotilaan asuessamme voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon. Tilaisuus oli kaksikielinen mutta sitä mahtavampi oli yhteishenki, Jumalan Henki. Tytär istui vieressäni ja itki kokoajan.
En ole aikoihin kokenut mitään samaa, tytärkin sanoi että tuli ihan lapsuus mieleen. Silloin kun yhdessä lauloimme Jeesus lauluja ja koimme suurta iloa kaikissa vaikeuksissamme.
Kirkastusvuori, mikä ihana paikka se onkaan!!! Mutta sieltä tullaan alas, tämän maailman todellisuuteen. Täällä odottivat ne samat ratkeamattomat ongelmat, joihin olemme pyytäneet, uskoneet ja rukoilleet vastausta. Kuinka suuri se ero onkaan ja kuinka kipeä. Kuinka paljon sitä tahtoisikaan että saisi aina ja koko ajan olla siinä samassa Hengessä ja samoin kokevien hoitavassa läsnäolossa, aivan niin kuin kirjoitat Tapio. Tämä teksti sattuu sydämeen.
Eilen kuitenkin sama Henki, Jumalan ihmeellinen PYHÄ HENKI tarttui meihin uudella/samalla voimalla kun tytär tuli käymään. Saimme vain kiittää ja ylistää Jumalaa, eivätkä sanat riittäneet. Minulla on pala kurkussa nytkin kun ajattelen kuinka Hyvä Jumala on! Vaikka hän antaa kärsimystä, huolta, murhetta ja moni asia tuntuu jäävän paikoilleen ilman ratkaisua, NIIN Hän antaa Pyhän Henkensä lohduttajaksi! Ja yli ymmärryksen käyvän rauhansa. – Lohduttajaksi!
Ylistetty olkoon Isä, Poika ja Pyhä Henki iankaikkisesti!
Kiitos Tapio! Me totisesti tarvitsemme toisiamme, Herramme, ja Luojamme itse on niin tarkoittanut. – Että me yhtä olisimme, muistetaan rukouksin!
Ja jos mahdollista, muistetaan ja pidetään yhteyttä yllä.
TykkääLiked by 1 henkilö
31/05/2014 17:30
Ja vastaus kysymykseen muistatko kun sytyit? Kuka voisi unohtaa ensirakkautensa ajan!? Niin vanhaksi ei tulekaan ja tarkoitan sitä ikuista rakkautta jonka Jeesus sytytti! Sen voimalla ainoastaan on mielekästä elää.
TykkääLiked by 1 henkilö
31/05/2014 17:59
Tapio
Voisitko tarkoittaa tätä?
Pitää ottaa kantaa.
” Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” (Ilm.3:15-16)
Ja siihen kai liittyy silloin se, että pitäisi patistaa ihmiset ottamaan kantaa!
TykkääTykkää
02/06/2014 12:49
Minä sytyin hitaasti, viisaasti Jeesus saarsi rakkaudellaan tällaisen Nikodemuksen kaltaisen.
Yhteys on valtava siunaus,vaikka Elsin tavoin jaan kokemuksen siitä, että mitä sitoutuneempi olen, sitä karunkauniimpaa ovat näkymät. Mutta kertaakaan en ole ollut yhteden hetkessä, en arkisessa, juhlavassa, suuressa tai pienessä, jossa en olisi jollakin tapaa virvoittunut tai syttynyt jostakin. Joskus se on opetus, josku laulu, josku Raamatun kohta, joskus rukoushetki ja ehtoollinen on aina ihme erämaissani.
TykkääLiked by 1 henkilö
02/06/2014 15:32
Virpi. Mielestäni juuri näin koettuna, kuin kirjoitat ”Henki yhdessä todistaa meidän Henkemme kanssa että olemme Jumalan lapsia”! Olemme syttyneet, mutta ihmisinä usein kuormien ja huolien alla, mutta sitten Herra siunaa milloin mitenkin ja ”Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan”! 🙂
TykkääTykkää
02/06/2014 16:13
Mietin tässä tätä syttymistä. Minusta se on aivan samaa kuin ”Sanan muuttuminen lihaksi”. Näin sen voi kohdata myös yksin omassa kammiossaan Raamattua lukiessaan. Syttymismuistoja tästä voi löytää esimerkiksi jostakin runostaan
TykkääTykkää