Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Onko mitään väliä…

11 kommenttia

…sillä että Jeesuksen sanoilla on merkitystä? Ikiaikojen Jumalan Sana, ihan tavallisen ihmisen kamppailuja kamppailleen nasaretilaisen elävä sana, meidän keskellämme eläneen Jeesuksen sana. ”Rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”

Meidän yhteytemme tulisi olla kuva Jumalasta, yksi todistus siitä että Hän on totta. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. ”Evidence of things not seen”, sanoi joku englanniksi. Evidence – todistusaineisto.

Miten me Jumalan lapset ollaan pärjätty? Tässä todistuaineistona olemisessa? Onko ykkösarvoissa sanankäyttö, joka ei loukkaisi, provosoisi, esittäisi väärää tai vääristelevää totuutta? Kun tuo viimeksimainittukin voi olla niin helppoa, salakavalasti toimivaa. Mitä pätevämpi sanankäyttäjä, sitä helpompaa saada muita puolelleen. Epäluuloja nousee valloilleen ja sittenpähän taas on poteroituneita joukkoja, joiden ykkösmotiivi on olla oikeassa. Inhimillinen peruskiusaus. Kuka nyt ei haluaisi olla uskottava. Mutta kun ei ole kyse pelkästään meistä, minusta, tulinko minä loukatuksi, sanoiko joku pahasti. Annas olla kun heitän takaisin, mitä ovelammin, sitä osuvammin…

En tässä kuitenkaan edes yritä olla sitä mieltä, että kaikki pitäisi niellä ajattelematta. Sehän olisi kuin pyöräilisi hyttysparvessa suu auki. Kuka sellaista oikeasti haluaa? Täytyy saada pohtia, tutkia ja miettiä. Jeesus asuu henkensä kautta sisäisesti meissä – ja meidän keskellämme. Hänen viisautensa on ulottuvilla. Voimme pyytää, etsiä ja kysyä. Jeesus haluaa auttaa, hän haluaa ohjata meitä turvallista ja siunaavaa tietä. Tietä joka kunnioittaa moninaisuutta ja yhteyden voimaa. Näin minä uskon – vaikken aina itsekään osaa elää sen mukaan, koska olen ihminen ja kovapäisyyteen taipuvainen. Mutta Jeesus haluaa silti auttaa. Ei ihminen uskollisuudellaan, uskonnollisuudellaan ja omilla hyvillä suorituksillaan ole ennenkään ilman häntä pärjännyt.

Mainokset

11 thoughts on “Onko mitään väliä…

  1. PS. Jotenkin ollut hankala olo tekstini suhteen heti jälkeenpäin. Tyrmäävä jälkikritiikki helpolla saattaa seurata omia kirjoituksia, mutta tällä kertaa oli aihettakin. En nyt enää lähde muokkailemaan, mutta 3. kappaleen kysymykset sanankäytöstä, joka ei loukkaisi tai provosoisi saattaa hyvinkin toteutua tässä juuri omassani. On sen verran ugh-tyylinen ilmaisu. En vain osannut paremmin. Taidollisuus ei ole kaikkien laji.

    Liked by 2 people

  2. Voi, Marianne! Kuinkahan monta kertaa minä olen katunut ja huolestunut omia tekstejäni. Kun nyt tässä vielä istuin ja satuin tuon kommenttisi tekstiisi lukemaan, niin lohduttakoon sinua että et ole yksin! Usein olen lohdutellut itseäni että täällä kierto on aika nopea ja pahimmat mokat poistuvat pian ainakin omaa rauhaani häiritsemästä ja uskon että niin käy muillakin. Kenellä on aikaa sen kummemmin jokaista lausetta jäädä pohtimaan, ja jos jää niin voihan kommentoida! :) Hyvää yötä, nuku hyvin Jumalan rauha kanssasi, sisko :) !

    Liked by 2 people

  3. Todella hyvä kirjoitus, vastaus rauhaan . . . Hyvää yötä,siunaaaa unta . . .

    Liked by 2 people

  4. Kiitos, Jumalan valtakunnan sisarukset. Tällaista tämä tuntuu olevan, välillä vapaata iloista liitoa, välillä räpiköintiä sumuissa ja tuiverruksissa.

    Liked by 2 people

  5. Yksinkertainen ja hyvä teksti. Minulla on taipumus vatvoa mutkikkaita ajatusrakennelmia. On huojentavaa ja virkistävää lukea joskus tällaisia konstailemattomia näkemyksiä, muistutuksia perusasioista. Kristus on se, Hän, joka on. Me täällä maailmassa ajatuksinemme olemme tilapäisiä olioita. Kuten toisaalla sanon, että en osaa aina olla uskovainen, mutta olen toivovainen. Niinpä esitän toivomuksen, että saisinpa minäkin kokea todellisemman olemassaolon Kristuksen yhteydessä nyt ja kuoleman jälkeen.

    Liked by 2 people

    • Tero

      Meneeköhän tämä nyt lälläröinniksi,? ”en osaa aina olla uskovainen”, miksi ihmeessä pitäisikään? sillä tämä ” saisinpa minäkin kokea todellisemman olemassaolon Kristuksen yhteydessä” ei sitä mielestäni tarvitse, siis sitä uskovaisuutta, joka on mielestäni omapyrkyryyttä. Mielestäni siihen riittää USKO; ilman sitä -vaisuutta. Korostan -v a i s u u t t a!

      Tykkää

  6. Kiitos Marianne evankeliumista :).

    Kristuksen kirkko on todellakin yhteisö,ei yksilösuoritus, eikä edes mikään suoritus tai näyttö, vaan yhteinen tukeutuminen Herraan. Yhteinen elämä Herrassa.

    Minua näissä uutukaisimmissa tuulissa huolettaa se, että joku sisar tai veli, Krituksen ruumiin jäsen, saattaa alkaa kokea itsensä huonoksi, jos ei yllä kauneuteen, riemuun ja rohkeuteen, jota niin paljon korostetaan. Tuossa korostamisessa on se harmi, että syntyy vääristynyt kuva Kristuksen ruumiin jäsenistä, joista jotkut ikäänkuin olisivat jonkun sellaisen levelin saavuttaneita, että jaksavat armolahjoitettuina ihmeitä aina ja jotkut taas ovat jonkin väärän asenteen tms. vuoksi alati alemmalle levelille jämähtäneitä autettavia vakavamielisiä ja niinhän ei kuitenkaan ole, sillä Herra viisaudessaan tietää, että jokaisella on toiselleen jotakin annettavanaan tässä ajassa, jossa ihmisten elämäntilanteet ja olosuhteet vaihtelevat. Vatsa taivaassa ei tuota vaihteen varjoa ole. Kristuksen ruumiin jäsenillä, siskoilla ja veljillä ei ole leveleitä. He ovat keskenään erilaisia, mutta yhtä armahdettuja ja salattu Jumala toimii heidän kauttaan kuten tahtoo.

    ”Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee”,lauletaan laulussa. Matomatkamiesmaan saattaa joskus tarvita menestyskristityn tsemppiäkykyä ja menestyneempi josku matomatkamiesmaan kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Kristuksen kirkko ei Sanankaan mukaan rakennu millään tavalla täydellisistä ihmisistä vaan ihmisistä, joita Jumala armahtaa ja rakastaa. Uskossa Raamatun mukaan on kuitenkin aina siitä kysymys,että ihminen pienenee ja Jumala suurenee. Se on ainoa ”leveli”, jonka minä Raamatusta löydän :).

    Jumalan ihanaa viisautta ja rakkautta on se, että keskinäinen yhteys on seurakuntaelämän yksi syvä tarkoitus. Ja hyvässä keskinäisessä yhteydessä aitous on paras rakennuselementti.

    Liked by 2 people

  7. ystävät yö on tulossa ja illan varjot pitnevät ja onhan raamattuun kirjoitettu että uskon elämä kylmentyy ja siihen liittyy mös rakkaus Jumala sanaa nja jolemme käyneet niin väsyneiksi pitkän matkan jälkeen ,että monet ei jaksa perehtyä Jumalan sanan iloon ja sen riikkan annin siunauksista vaan muut asiat on tullut tärkeämmäksi ja vienyt näyn hyvästä taivaan kodista jonnekka meidät pian viedään täältä ,kiitos ja siunausta,keijo

    Liked by 2 people

  8. Kiitos Keijo, siunausta vastavuoroisesti, runsain mitoin kaikille siskoille ja veljille.

    Totta Virpi, keskinäisessä yhteydessä aitous on siunaus, vaikka se joskus voi haastaa ymmärryksen rajoja. Totuudellisuus, armo ja rauha auttaa näkemään suopeasti ja siunaavasti.

    Tero, luin jo eilen kommenttisi, mutten päässyt näppäimille kuin vasta nyt. Kallisarvoista Jeesuksen läsnäolon rauhaa todella sinulle rukoilin. Itselle se on useasti ollut häilyvää todellisuutta. Turvattomuus, huolet ja näköalattomuus on tutumpaa. Jumalan uskollisuus ei silti ole hylännyt. Janoan Jeesuksen läsnäoloa ja uskon että se tässä matkan varrella kokoajan lisääntyy. Niin monelle meistä. Uskon että Hän kyllä opettaa, miten sisäiset silmät oppivat lepäämään Jeesuksen kauneudessa, kun vain muistaa pyytää eikä lannistu vastoinkäymisistä. Ja lannistuneenkin Hän nostaa.

    Liked by 2 people

  9. Tämä oli kyllä pohdinnan arvoinen kirjoitus sopivaan aikaan.

    Kurottautumista sitä kohti mikä ei nyt ole nähtävissä, kuin uskon silmin.

    Mitä se merkitsee. Koko luomakunta julistaa hänen kunniaansa ja kättensä töitä ja
    meidän pitäisi nähdä valtavia ihmeitä lisäksi jatkuvasti ennenkuin uskomme.
    Näistä ihmeistä löytyy kirjastollisen verran kirjoja, mutta kun etsit kirjoja hengen hedelmistä.
    Hakutulos löytää jos löytää jokusen pienoisen opuksen aiheesta ja seurakuntayhteydet rakoilee.

    Suomessa on nyt jotenkin menossa tällainen uskon meklarit ry. Ei malteta odottaa Jumalan aikatauluja herätyksen suhteen, vaan tarvitaan pilvipatsas kulkemaan edessä ja tulipensas takana merkiksi meille siitä, että tässä menee suomen siion.

    Se on pelottava ilmiö. Tämä joukko halkaisee meren ja hitaat hukkuvat tai jäävät jalkoihin.

    Ei hyvä sanon minä. Mutta se olen vain minä. Ihan vain minä itse.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s