Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Hiljaisuudesta, Uskollisuudesta ja Ihmeestä

7 kommenttia

Muutaman viikon olen nähnyt täysin turhaa vaivaa siksi että eräs pieni, ajankulukseni kirjoittamani, teksti erääseen lehteen palkittiin 200 eurolla. En ollut sellaista edes ajatellut, kunhan kirjoitin kun mieleni teki j aihe oli kiinnostava. Lahjakorttina tämän ”palkinnon” piti tulla, mutta se ei tullut minulle suoraan vaan meni ”johonkin” josta tuli ilmoitus että heidän kauttaan saan valita itselleni jonkin kodinkoneen, joko tuohon hintaan, tai maksamalla lisää jos tuote on kalliimpi lahjoitettua summaa. Kaikki oli tarkoin rajattua, merkki tuote jne. Olisin tarvinnut pesukoneen ja olisin ostanut sen lähiliikkeestä, jossa kone olisi ollut 100 euroa halvempi kuin siellä mihin lahjakortti oli toimitettu. Sen enempiä tästä nyt jatkamatta lopputulema on se että ajattelin lahjoittaa koko summan ja päästää itseni stressistä, mutta sekään ei onnistunut niin kuin oletin. Nyt rauhoitan tilanteen täysin, aikaa on vajaa kuukausi.

Minä pidän rutiineista, ne ovat turvallisia. Päiväni ovat aika organisoituja enkä kaipaa niihin mitään yllätyksiä. Tämän päivän olin suunnitellut toisenlaiseksi jo viikko sitten kuin tästä nyt tuli/tuleekaan. – Aamu alkoi silti hyvin ja uskon että jatkuukin samalla tavalla, sillä tarvitsen hiljaisuutta, pysähtymistä ja itseni tyhjentämistä kaikesta millä ei oikeasti ja totisesti ole väliä. Maailmassa ei ole rauhaa.

Aamuisin haluan edetä hitaasti ja kahvitellessani laitan radio Dein päälle, viikonloppuisin, koska tiedän mitä sieltä tulee :) . Tänään äärettömän kaunis, pehmeä ja hiljaista, rauhallista tunnetta täynnä oleva naisen ääni lauloi englanniksi iki-ihanaa:”On armo suuri ihmeinen, se muutti sydämen, mä kuuro sokea sain ihmeen kokea. Nyt kuulla, nähdä voin”! Se pysäytti kirjaimellisesti. Kyyneliltäni en voinut, pala kurkussa, jatkaa syömistäkään. Ajattelin kuinka turhautunut olin jostain täysin mitättömästä asiasta, ja kuinka se oli vienyt rauhan ja kaikki ajatuksenikin pois olennaisesta. Eikä yksin se, vaan vähäinen ajankäyttöni Herrani kanssa. Tunsin suurta tarvetta hiljaiselle puheelle sisimmässäni.

Ajattelin tämän tekstin otsikoksi ensin ” Kahdenlainen hiljaisuus, vai onko sitä?” Aloin lukea Raamattua aiheesta hiljaisuus. Löytyi psalmeista ja muualtakin, mutta erityisesti psalmeissa se aina liittyi jotenkin murheeseen, Herran odottamiseen tms. Itse koin nyt hiljaisuuden hyvän ja erittäin tarpeellisena rakentuakseni siihen mikä on totta ja ikuista. Laulun saattelemana ja verrattuna tuohon tapaukseen josta alussa kerron, huomasin vertaavani Jumalan rauhaa, rakkautta, ihmeellisyyttä ja totuutta siihen mitä maailma antaa. Tunsin hiljaisuuden suuren rakkauden kutsun sisimmässäni. Riemastuin ja aloin ihmetellä sitä suurta ihmettä joka Kaikkivaltiaassa on. Kuinka Hänessä on totuus joka pitää sisällään mitä lupaa. Kuinka uskollinen Hän on uskotonta kohtaan. Kuinka Hän hakee kotiin aina tuhlaajalapsensa. Hän ei hylkää ei jätä, eikä anna lupauksia jotka ensin ilahduttavat, mutta sitten ovatkin ehdollisia, ja jotka eivät ehtojen mahdottomuuksien takia toteudukaan. Herran Sana pitää, Hän itse takaa sen kalleimmalla uhrillaan tekemällä kaiken mahdolliseksi, vaatimatta lahjan saajalta mitään ansiota.

Pieni tapaus, suuret vaikutukset. Psalmissa 62:2 ” Jumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa minulle avun” ja 6 jae ”Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon” jae 9:” Luottakaa aina Jumalaan tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme (ja 10 :) ) Ihmisiin ei ole luottamista, he ovat kuin tuulen henkäys. Vaakakupissa he eivät paljon paina, kaikki he ovat tyhjää ilmaa.”
No, parempi psalmi on heti seuraava eli 63 ” Sinun armosi on suurempi kuin elämä”! Ihana, kaunis lohdullinen psalmi ja niin tosi.

Kahdenlainen hiljaisuus? Vaikka sielussa on joskus hiljaisuutta, se voi olla sekä pahan vaikutuksesta että hyvästä. Kun käännän katseeni Jumalani puoleen saan kuulla tuulen hyminän, nähdä todellisen elämän värit ja kuulla sanat uskollisuudesta. Minun sisäisen huoneeni, joka on pyhitetty Jumalan Hengelle täyttää Herran kirkkaus, sieluni täyttyy Hänen läsnäolostaan, rakkaudestaan ja ihmeestään. Hänen Sanoistaan, uskollisuudestaan ja rauhastaan joka häivyttää maailman hälinän ja se mikä ei mitään ole joutuu pakenemaan olennaisen, todellisen kirkkauden edestä.

Minun sieluni suuresti ylistää Herraa.
”On siellä juhla voittajain ja päivä kestää ain. Kun vuosituhannen soi laulu pyhien, se alkusoitto vain”!

Mainokset

7 thoughts on “Hiljaisuudesta, Uskollisuudesta ja Ihmeestä

  1. Minusta tuntuu, että radiosta saa kuulla paljon hyvää.
    Tänäänkin monet ovat saaneep radiolta paljon.
    Radio on myös terveellisempi kuin jotkut kilpailijansa: se ei pysähdytä sohvalle.

    Liked by 3 people

  2. :) Juha. Onneksi on sentään jotain jäljellä ”menneestä maailmasta”! Sellaista helppoa jonka käytön osaamiseen ei tarvita teknikkoa ja insinööriä.
    ”Tänäänkin” kyllä!

    Liked by 1 henkilö

  3. Jeesuksellakin oli kahdenlaista hiljaisuutta. Välillä hän vetäytyi Jumalan kanssa keskustelemaan rukouksin yksinäisyyteen. Kun häntä kuulusteltiin hän taas oli ihan eri syistä hljaa. Silloin siitä syystä, että Jumalan pyhä tahto hänessä tapahtuisi.

    Hänenkin kuolemansa sai lisäksi rahallisen palkinnon kun hänen vaatteistaan heitettiin arpaa.

    Taas tuli se sama virsi mieleen missä kuvataan, että hiljaisuudessa luojan sydän lyö.
    Silloin kuulemme Jumalan asioita tarkemmin ja uppoudumme miettimään hengen johdattamana.
    Hyvä kirjoitus. Jeesuskin jätti huutokauppatavaran sikseen ja siirtyi isän oikealle puolelle
    kuuntelemaan hänen ajatuksiaan ja suunnitelmiaan. Varmasti rikkaampi elämä. Siunausta ja rauhaa.

    Liked by 2 people

    • Kiitos Katri!
      Olennaiset ensin ja sitten kaikki muu jos on tarpeen. ”Moninaisista sinä huolehdit”… Vain yksi on tarpeen! Hyvän/parhaan osan ymmärtäminen.

      Oikeasti koin uudelleen sen kuinka suuri Jumala on ja kuinka ihmeellistä ja kaiken voittavaa se, että on saanut Armon tulla Jeesuksessa Hänet tuntemaan, ja edes jollain tasolla ymmärtämään mitä kaikkea tämä ”sisäinen tunteminen” vaikuttaakaan.
      Ihmettä se on.
      Hiljaisuus on hyvää ja hoitavaa silloin kun Herran Henki saa vaikuttaa ihmisen sisimmässä. Jeesus, todellakin, myös tarvitsi hiljaisuutta puhellakseen Isänsä kanssa, monin verroin enemmän me.

      Hienosti kirjoitat! Olenkin kaivannut sinun kommenttejasi! Ihmettelen missä kaikki sisaret ovat kun ei ole Virpistäkään kuulunut (nyt en ole vielä aamulla katsonut joko näkyisi). Katselin jonkin matkaa taaksepäin näitä blogeja ja huomasin että vain joka viides tai kuudes blogi on ollut jonkun meistä sisarista tekstiä, veljet ovat enemmän ahkeroineet. Minun mielestäni sinulla on vankka ja terve usko ja voisit ihan hyvin olla vaikka blogistien joukossa?
      Siunattua jatkoa, sinulle Katri, tällekin viikolle!

      Liked by 1 henkilö

  4. Kiitos Tuulikki Rohkaisusta.
    Armo ja Jumalan rauha tosiaankin lisääntyy meissä vain Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta sielujemme autuudeksi.
    Meidän sisartenkaan ei tosiaankaan pitäisi pitää Kristuksen armoa salattuna,
    vaan antaa sen kynttilänä loistaa Blogitaivaan seuraajille.

    Täältä armo heille vapaasti saa kaikua ja osoittaa voimansa kaikille lukijoille.

    Liked by 2 people

  5. Kiitos Tuulikki arvokkaasta hiljaisuuden pohdinnasta. Minä olen viettänyt yhdenlaista nettipaastoa jos nyt niin voi edes sanoa :).
    Voi kuinka sielu oiken kaipaakaan välillä hiljaisuuteen:kuulemaan kaiken kohinan keskeltä, mitä itselleni kuuluu ja vallankin suhteessa Sanan sanomaan. Tavallaan se on sellaista hiljaista oman tilan tarkastelua Sanan ja rukouksen valossa.
    Rauhallinen ja kiireinen aamu on kyllä ihana. Sellainen, jolloin ehtii rukoilla ja lukea;varustua ennen lähtemisiä.

    Liked by 2 people

  6. Nettipaastokin on joskus oikeasti tarpeellinen. Kyllä tästäkin tarvitaan lepoa ja viisas on, joka siihen pystyy ja sen toteuttaa.
    Vaikeaa nykyihmiselle on osata olla hiljaa, on konetta ja vempelettä vaikka minkälaista, mikä milläkin tavalla piippaa ja tärisee. Parasta on panna välillä kiinni kaikki, ottaa Raamattu esiin, vaikka se tuntuisi kuinka työläältä, ja pakottaa itsensä keskittymään. Itselleni hiljaisuus oli ennen välttämättömyys ja siunaus, ei vaikea asia, päinvastoin, mutta nyt olen itsekin tässä oravanpyörässä joka tahtoo viedä rauhan ja keskittymiskyvyn.
    On otettava aikaa itselle ja Jumalalle, niin kuin tässä sisaret toteatte. Kiitos Katri ja Virpi.

    Kaiken pitäisi olla tasapainossa, kaikella on aikansa, niin kuin saarnaajakin toteaa :). Luen muuten juuri Pekka Eskelisen kirjaa nimeltä ”Kaikella on aikansa”. Siinä on hienoja oivalluksia Eskeliseltä :) kun vaan jäisi vielä muistiin!

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s