Muuttotalkoiden jälkeen pitää päästä saunaan. Saunasta pitää päästä tuijottelemaan maisemaa pihlajan alle. Istahdan siis portaalle saunaoluttölkin kanssa. Maisema on niin pimeä, että ei näy kuin pihlajanmarjat ulkovalon kajossa ja naapuritalon ikkunat pellon takana.

Pihlaja on täynnä marjoja. Ihan täynnä. Miksi ihmessä närhet ja tilhet ja muut linnut eivät ole tulleet syömään marjoja? Jossain on pakko olla niin paljon paremmat sapuskat, että pihlajanmarjoja ei vielä huvita syödä.

Aiemmin syksyllä leikattiin ruusuaidat mataliksi. Paljon ruusunmarjoja meni siirtolavalle. Ruusunmarjoissa kyllä oli paljon nokanjälkiä. Hassua, että koin lintujen takia jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että puskat marjoineen raahattiin hävitettäksi.

Pihlajanmarjat on myös valokuvattava ainakin kerran viikossa. Niiden puna on vastustamatonta mustaa yötaivasta vasten. Pihlajanmarjojen kuvaaminen on kuitenkin pimeässä mahdotonta. Kamera täytyy säätää niin, että kuviin tulee hirveästi kohinaa.
Tai sitten on käytettävä niin pitkää valotusaikaa, että syystuuli piirtelee marjoilla kuvaan jännittäviä kuvioita.

Silti kamera on nytkin pakko hakea ja yrittää!
Tänäänkään kuvat eivät onnistuneet, vaikka ei edes tuullut.

Istuin vielä hetken portaalla. Mietin, että en edes tunne naapureitani tilhiä ja närhiä. Tinttien kanssa ollaan jonkun verran tuttuja, ja harakoille nauran ohimennessäni. Mutta ne muut siivekkäät ovat tuntemattomia. En tiedä edes, ovatko tilhet ja närhet näissä maisemissa vain pitäneet koko parven voimin muuttotalkoot ja siirtäneet itsensä jonnekin muualle parempien marjojen perässä.

Pitää jättää pihlajanmarjat pimeään ja palata saunaan. Kuka on ehtinyt tyhentää saunaoluttölkkini? Istun löylyssä. Muuttotalkoot tuntuvat puolimaratonilta raajoissani.