Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Illan päätteeksi

14 kommenttia

Innostuin illan päätteeksi lukemaan virsiä. Virpin innoittamana tuli jo aiemmin päivällä mieleeni virsi” Ei mikään niin voi virvoittaa, en muusta iloani saa, ei autuutta saa suurempaa kuin minkä Jeesus lahjoittaa.” Se kuuluu virsikirjassa otsikon ”Usko Jeesukseen” virsien alle/yhteyteen. Tässä virressä 299 on hyvät ja syvät sanat yhdeksässä säkeistössä. Kun tarkemmin aloin selailla tuon otsikon alle merkittyjä virsiä, huomasin että niissä on erityistä syvällisyyttä, niin kuin vanhoissa sanoituksissa on tyypillistä. Niissä on myös paljon kuolemaa, sanoitusta synneistä ja tuonpuoleisuuteen katsomista, jne. aika raskaita asioita. Kuitenkin tosia ja tarpeellisia edelleenkin.
Vai onko?

Ulkonaisesti ja teknisesti hurjassa kehityksessään ihminen näyttää kovasti erilaiselta tänään. Ihminen on älykäs ja kekseliäs monessa asiassa, luultavasti esi-isiään älyllisesti etevämpi. Huimaa on ollut esim. kaiken tekniikkaan liittyvän nopean muutoksen ja kehityksen tulos. Jopa niin huimaa että osataan tehdä koneista tiettyyn aikaan asti kestäviä, näin ainakin olen kuullut väitettävän. Itse en tekniikasta juuri mitään ymmärrä muuta kuin että ennen vanhaan kun lähes kaikelle annettiin 10 vuoden takuu niin nyt se on unelmaa vain. Niin että onko kehitys sittenkään kehitystä? Olen usein miettinyt niitä kaiken lajin jätekuormia joille ei millään meinaa enää löytyä paikkaa.

Myöskin arvomme, sisäinen ja ulkoinen maailmamme pyritään määrittelemään ulkoapäin niin voimakkaasti ja kovaäänisesti ettei useimmille ihmisille tunnu olevan selvää edes itselleen  kuka oman puseron alla oikeasti on.
–  Katselen pääasiassa vain kolmea ohjelmaa TV7 . Ne ovat Kämmenellä, Cafe Raamattu ja One Way. Hengellisesti terveitä, raittiita ohjelmia. Kämmenellä ohjelmassa Salme Blomster on viime aikoina haastatellut todella mielenkiintoisia henkilöitä. Nyt viimeksi SRO.n Raimo Mäkelää. Ensimmäisessä jaksossa hän puhui narsismista, josta on kirjoittanut kirjan jo muutamia vuosia sitten ja joka oli minulle omakohtaisesti koettua ja tuttua asiaa. Tässä toisessa osassa hän puhui kärsimyksestä ja lohdutuksesta. Tämä viimeisin aihe rohkaisi minua kovasti.

Miten tämä kaikki liittyy aiheeseeni eli virsiin? En ole varma :) ? Mutta ehkä koen virsissä jotain niin koeteltua ja todellista että saan niistä lohtua kerta toisensa jälkeen omissa vaiheissani. Minulla on sellainen muisto isäni äidistä että hän luki säännöllisesti virsiä joka päivä. Vähemmän kai Raamattua. Oletan siksi että heillä oli valtavan painava Raamattu, jonka sittemmin sain perinnöksenikin. Tai että Raamattua pidettiin jotenkin pyhempänä kuin virsikirjaa, sellaisena sunnuntaisin ja pyhien aikoina luettavaksi, tai kirkossa kuunneltavaksi? Sen jälkeen kun meillä matka kirkkoon piteni enkä enää pystynyt kävelemään, me äidin kanssa kuuntelimme radiosta sunnuntaisin Jumalanpalvelukset ja opin virret ulkoa. Iso-äiti siitä mainitsikin että ”ihme lapsi”. Olen sen ennenkin kertonut, mutta se lämmittää edelleenkin mieltäni ja sieltäkö lie perua rakkauteni virsiin. Illan päätteeksi virsi 319

Sä kuljet seurassa Jeesuksen, sen kertoo katseesi riemuinen, sen kertoo laulusi helkkyvä myös murheen kyynelten keskellä.
Ei tunne rauhaasi maailma. ei huomaa tielläsi kukkia, se aallon leikkeihin kiintyen ei tiedä helmistä syvyyden.
Vaan helmen sait sinä kalleimman, se aarre on veri karitsan. Hän kuoli puolesta syntisten, nyt kuljet vaatteissa autuuden.
Jo täällä riemusi Jeesus on, maan päällä, laaksossa ahdingon. Kun matka vaikea uuvuttaa, hän armolähteellä virvoittaa.
Se lähde auki on kaikille, vaan monet kulkevat ohitse. Ei maista korskea maailma sen voimaa, rauhaa ja riemua.
Vaan kylmä, synkeä erämaa tuon virran partailla virkoaa, se valkoliljoiksi puhjeten jo loistaa riemua autuuden.
virtain varsilla kulkijat näin toinen toistansa auttavat: Oi, nosta pääsi ja kultaisiin taas katso taivasten kunnaisiin.
Siis riennä, ystävä, riemuiten ja kasva armossa Jeesuksen. Saat kerran porteista Siionin hääriemuun astua sinäkin!
Aamen
Siunausta alkavaan viikkoosi ja uuteen vuoteesi.

Advertisements

14 thoughts on “Illan päätteeksi

  1. Minustakin virsien sanoissa on usein juuri jotakin niin koeteltua ja todellista, sanahelinät on jäänyt pois ja olennaisin on .
    Usein virren sanat sanoittavat minulle jonkin sellaisen,mitä en osaa itse sanoittaa.
    Minulle virsi Nyt kulkee halki korpimaan on ollut aina tällainen lyhyt sielunhoitoterapia :), kompaktisti koko evankeliumi ja realistisesti ihmisen elämänkaari.

    Liked by 3 people

    • Virpi.
      On aina yllätys nämä palautteet! Yllätti tämä näinkin runsas palaute, varsinkin kun ajattelin että olen jo täysin kärryiltä pudonnut ja vanhanaikainen näine virsineni :)!
      Voi kun on hyvä mieli ja tuo laittamasi yksinkertaisen jotenkin lapsenomaisen virren sanat taas niin totta!
      Kun rakastan noita taivaanlintuja, jotka talviaikaani tuovat niin suurta iloa ja vaihtelua, niin laitanpa tähän virtesi viimeisen säkeistön muillekin luettavaksi :) Kiitos!

      ”Lämmössä armon auringon jo linnut visertää, vaan sitten suvi aina on, kun matka taakse jää.”

      Tänä aamuna olikin linnuilla kova työ saada rasvapalleroista ravintoa irti, onneksi on muutakin einettä tarjolla :) .

      Liked by 1 henkilö

  2. Suunnilleen valistusajasta, 1700-luvulta, lähtenyt kehitys on tosiaan tuonut mukanaan melkoisen teknisen mullistuksen. Monet valistuksen henkeen perustuvan ajattelun hedelmät ovat päällisin puolin hyviä. Osaamme parantaa sairauksia, jotka ennen tappoivat. Osaamme valmistaa laitteita, jotka helpottavat työtä. Voimme liikkua menneisiin sukupolviin nähden hurjalla nopeudella. Voimme viihdyttää itseämme tavoilla, joista ei edes minun lapsuudessani 1970-luvulla haaveiltu.

    Kaikella tällä on kääntöpuolensa. Emme olekaan niin fiksuja kuin luulemme. Emme ole tutkineet keksintöjämme tarpeeksi, ja tämän lyhytjänteisyyden seurauksena olemme vaikeuksissa. Liikkumisemme saastuttaa pahasti. Se, mikä nyt tehdään tietokoneella, tehtiin ennen käsin. Työ ei loppunut, koska jonkun pitää pitää tietokoneet kunnossa ja lisäksi tietokoneisiin perustuvat järjestelmät ovat haavoittuvaisia. Olemme oppineet parantamaan sairauksia ja hetken uskoimme, että kaikki vaaralliset sairaudet on voitettu. AIDS lopetti sen uskon, vaikka nykyään HI-tartuntaakin osataan hoitaa niin, että ne, jotka hoitoa tässä maailmassa saavat, voivat elää kauemmin kuin esimerkiksi aikuisiän diabetekseen sairastuneet. Ja voimme viihdyttää itsemme hengiltä, tai ainakin järjiltämme. TV- ja internetviihteen vaikutuksia ei liene edes tutkittu kunnolla. On vain esitetty arvailuja ja mielipiteitä ja tehty niistä politiikkaakin. Moni on toki osannut kysyä ja ehkä yliopistoilla olisi antaa vastauksia. Niitä tieteenaloja, jotka voisivat tutkia viihteen seurauksia, tavataan pitää akateemisena huuhaana. Minäkin edustan niitä. Saastumisen ongelmaa toki tutkii ei-huuhaa-tieteilijät, mutta hekään eivät tule kysyneeksi, että miksi saastutamme.

    Virret ovat maailman myllerrysten koettelemaa viisautta. Ne kertovat asioista, joita jokainen elämässään kohtaa. Kerronnan tapa voi olla vähän koruton, mutta niin ovat elämä ja kuolemakin. Noin vuosi sitten olin mukana eräällä saarella elvyttämässä sydänkohtauksen saanutta purjehtijaa. Helikopteri toi defibrillaattorin noin puolen tunnin kuluttua siitä kun soitin hätäkeskukseen. Paikalla sattui olemaan lääkäri, joka johti elvytystä ammattitaidolla. Potilas kuoli käsiimme. Vierassatamaan jäi sureva poika ja outo, tyhjä hiljaisuus muihin veneisiin. Traaginen musiikki ei soinut. Ei kyynelehditty eikä ulvottu tuskasta. Siniset valot eivät vilkkuneet. Helikopteri lensi pois ja merivartijat tulivat veneellään, pakkasivat vainajan mustaan säkkiin ja veivät pois. Vainajan poika sai jostakin muusta veneestä kaverin purjehtiakseen isänsä veneen kotisatamaan.

    Onko näistä meidän kuoliaaksi viihdyttävistä ja epärealistisista lauluista avuksi hädän hetkellä? Kun joku kuolee, etsitäänkö lohtua räppäämällä, että oi beibi, tykkään susta oikein kovasti; miksi ihmeessä isäsi on rovasti? Eivätköhän ne, jotka osaa, veisaa vaikka virttä 555 ”Oi Herra luoksein jää, jo ilta on.”

    Polyesteristä tehty elämämme murenee. Me tarvitsemme tueksemme ja iloksemme lauluja, joiden ajatukset ovat terästä. Jotakin sellaista, joka kulkee muistissa mukanamme ja joka ei vaadi tekniikkaa ollakseen läsnä. Olennaista on sekin, että virsiä lauletaan itse. Ennen osattiin laulaa ja lauluilta odotettiin sujuvaa melodiaa. Melodian myötä sanat olivat helpompi muistaa. Kuunnelkaapa aikamme pop-lauluja. Melodia voi koostua tahdin pätkästä, jota toistetaan ja toistetaan, ja jossa saattaa olla taukoja kesken säkeen. Eihän se pop-laulua pop-lauluna huononna, mutta moista on melkoisen tylsä laulaa.

    Tulipa tästä aika saarna. Aihehan on minulle läheinen. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea. Nyt petiin, kohta pitää herätä ja lähteä töihin. Työ on sitä elämän kovaa ydintä, joka pysyy, josta pitäisi saada elantonsa ja josta lauletaan myös virsiä.

    Liked by 3 people

    • Joo-o, minusta hyvä linjanveto Terolta ainakin mitä tulee sanoituksiin. Vähemmän helinää helskettä, enemmän merki(tyksse)llisyyksiä.

      Tässä kaverin vähäsanainen laulu, joka ei ehkä täytä virren kriteerejä. Liekö sitten liian viihteellinen?

      Tykkää

      • :) Juha, pieni on kaunista, totta tämäkin! Hieno nimi kappaleella ja musiikki elää, sopii minua nuoremmille varmasti paremmin kuin hyvin. Aika aikaa kutakin :) Kiitos!

        Tykkää

    • Kiitos Tero! Löysit ytimen! Hienoa, oletin ettei ketään kiinnosta :) ?!

      Vaikka itselleni tulee helmikuussa taas vuosi ikää lisää alkaa se silti vielä, ja onneksi 6 numerolla! Silti tähänkin asti on ollut jo uskomaton matka kun vertaa millaisia mullistuksia ajassa on tapahtunut ja mistä ja millaisista oloista itse olen lähtenyt. Tämä aika ei vaan minua miellytä enkä oikein osaa pysyä perässäkään kaikessa tässä tekniikan riemusaatossa.
      Virret todellakin lohduttavat ja antavat voimaa ja näköalaa suurempiin ja todellisempiin elämän arvoihin jopa iankaikkisuuteen asti.
      Tero, Jumala sinua siunatkoon, niin kuin Hän tekeekin, olen siitä aivan varma!

      Tykkää

  3. Kävin kopiomassa tuon virren kahdesta syystä. Olen ehdotommasti virsifani.
    Toiseksi juuri tässä virressä on koko kristinusko neljään minuuttiin.

    Liked by 1 henkilö

  4. Katri, kuuntelin tuon sinänsä kauniin ja koskettavan virren.

    Yksi häiritsevä tekijä siinä kyllä oli.
    Nimittäin tämä teksti kuvan alaosassa alttarin kohdalla:
    -50%:n alennus kaikista Hobby Hallin tuotteista…!

    Kuuntelin uudelleen.

    Esim. kohtaa ”ainoa synnin sovitus…”
    häiritsi, ainakin minua – nyt Becel-margariinin mainos samassa kohdassa.

    Tykkää

  5. Toivo! Keskity olennaiseen, älä lillukan varsiin! Kaunis virsi ja kaunis alttaritaulu, jos joku häiritsee anna olla, ei ole kivaa tuo pilkun viilaaminen milloin mistäkin. Katri laittaa erinomaista musiikkia tänne ja hyviä kommentteja!
    Rauhaa Toivo.
    Siunausta Katri! Ja kiitos!

    Tykkää

  6. Olipa helmi tuo virsi 319. Niin hienot sanat, että piti ihan tarkistaa onko sellainen ihan oikeasti virsikirjassa vai laittoiko Tuulikki omiaan : )

    Kiitos illan päätöksestä ja vuoden viimeisen viikon avauksesta.

    Liked by 2 people

    • Ilkka. :) eikö vaan ollutkin. Aivan mahtavat sanat kun niihin keskittyy! En aivan noin taitava sentään ole, kuten täällä on nähty, että tuollaisia osaisin rustata! :) Onneksi joku on osannut!
      Kiitos Ilkka!

      Tykkää

  7. Noinhan se Tuulikki on. Saahan ne mainokset toki pois äksää klikkaamalla, mutta se nyt kai on sitä nykyaikaa, että kaupallisuus tunkee joka paikkaan.

    Tai onko se nyt niin nykyaikaakaan, jos netti olisi ollut käytössä jotain vähän yli 500 vuotta sitten, niin kai siinä olisikin silloin mainostettu Becelin sijasta aneita!

    Tykkää

  8. Olen miettinyt virsien kohdalla sitä, että miksi ihmeessä eivät rakkaatkaan virret tunnu minusta miltään, kun laulan niitä vieraalla kielellä (jota sattuneesta syystä joudun tekemään). Esimerkiksi ”Oi Herra luoksein jää” tuntuu lohduttavan valtavasti, mutta ”Bleib bei mir, Herr” jättää kylmäksi, vaikka tuttu sävel alussa sykähdyttääkin. Lauloimme aikoinaan kyläkoulussani paljon virsiä, ja ehkä koin jo silloin saavani teksteistä turvaa, ja se muistuu nyt isona jotain etsiessä ja hakiessa muistuu mieleen.

    Tykkää

  9. Päivi :)? Kiitos kommentistasi. Ehkä on vaan niin että lapsuus, olkoon se millainen ja missä hyvänsä, on kaikkein mieleen jäävintä aikaa meillä kaikilla. Sanotaanhan niinkin että aika kultaa muistot ja se taitaa useimmiten pitää myös paikkansa. Kiva kun pidät virsistä :) !

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s