Kävin Ilkan blogin innoittamana penkomaan kirjahyllyn alimmaista kaappia johon olen säilönyt mm. sellaista hengellistä kirjallisuutta josta en ole raaskinut luopua. Siirtelin monta kirjaa ja olin jo varma etten enää etsimääni löydä, lopulta se löytyi. Sen päällä oli pieni ja ohkainen kirja jossa oli himmeä kansikuva. Kristus piikkikruunu päässään ja silmät kiinni. Hänet oli kuvattu kauniiksi, ei sellaiseksi kuin pahoinpidelty on.

Kirjan nimi on ”Tie karitsan askelissa” painettu Lappeenrannassa 1969 ja kirjoittaja on ollut G. Steinberger. Kuuluisa professori Hallesby Norjasta, kirjoittaa takakannessa seuraavaa: ”Hartauskirjoista en tiedä ainoatakaan, jonka olisin lukenut niin monta kertaa. Se on harvinaisessa määrässä kyllästetty iankaikkisen elämän Sanalla. Vuosia kestäneiden, vaikeiden kärsimysten kautta on kirjoittaja oppinut näkemään Vapahtajan Karitsan-muodon ja vaeltamaan tiellä Karitsan askelissa”. Kirjan luettuaan on täysin samaa mieltä, hiljaiseksi vetävä, ydinsanomaltaan Pyhää on teksti.

Mutta itse tarinaan.
70 luvulla oli se todellinen Pyhän Hengen herätys, josta on paljon puhuttu ja kirjoitettu. Silloin olin itsekin kokenut ihmeen ja sain armon johdattaa muutamia perheenäitejä samaan kokemukseen. Eräs äiti oli kiinnostunut uskon asioista mutta kovin vastahankainen. Ei minulla ollut mitään omaa tarvetta hänen suhteensa, mutta kerta toisensa jälkeen hän tuli puheilleni. Kunnes Jumalan Voima kosketti häntä. Ei hänenkään tiensä ollut alussakaan helppo eikä ole ollut myöhemminkään, niin kuin ei monen muunkaan. Koska ev.lut. kirkko eli silloin ulkopuolella herätyksen emme saaneet sieltä vastakaikua ja johdatuimme helluntaiherätyksen piiriin. Se oli hyvää aikaa meille ja saimme kasvaa väkevässä opetuksessa. Opimme rukoilemisen ja Raamatun lukemisen tärkeyden. Toisin kuin minun kävi, hänen koko perheensä tuli uskoon. Hänellä oli vanhin poika au lapsi ja kaksi muuta poikaa, aviolapsia.

Kävi kuitenkin niin että vanhin poika n. 16v. iässä sortui huumeisiin ja rikoksiin, kaksi nuorimmaista olivat seuranneet vanhempiensa jäljessä seurakuntaan. Aikaa kului, tuskaa tunnettiin ja ahkerasti rukoiltiin, kunnes useamman vuoden päästä tuhlaajapoika otettiin Jumalan taholta kiinni. Hän suoritti rikoksensa ja alkoi elää uutta elämää. Meni Vapaa kirkon pitämään oppilaitokseen opiskelemaan papiksi ja sitä työtä hän on tehnyt koko tähänastisen elämänsä. Hän on nyt, ehkä viidenkymmenenneljän vuoden ikäinen. En ihan tarkkaan muista.

Miksi kerron tämän? Siksi että hän oli joltain ihmiseltä saanut vankilaan ”Tie karitsan Askelissa” kirjan. Se oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen, hän oli itkien sitä lukenut, se oli hänen aarteensa. Meni vuosia ja erään kerran kun tapasimme, hän oli jo muuttanut syntymämaisemiinsa pohjanmaalle silloin, hän oli päättänyt tuoda kirjansa minulle. Olinhan hänelle ikään kuin hengellinen isoäiti, vaikka ei meillä ikäeroa niin paljoa ollut, mutta kun äitinsä oli saanut ”herätä” minun kauttani hän koki niin. En olisi raaskinut ottaa häneltä tuota aarretta, olihan se tuonut hänen pimeyteensä Valon jonka vertaista ei toista ole. Mutta hän lempeästi pakotti minut ottamaan sen ”muistona” hänestä.

Tosiasia on etten voi itkemättä kirjaa lukea. En voi niin paljoa lainata kirjan tekstiä kuin haluaisin, mutta muutama ote: ”Ei ole kylliksi se, että minä sain kokea pelastuksen. Minun on myös vaellettava sitä tietä, jolla uskossa omistamani pelastus voidaan toteuttaa. Se on kuuliaisuuden tie.” Sitten hän kirjoittaa kärsimyksien pimeydestä johon Karitsan seuraajat joutuvat kun tahtovat tehdä totta vaelluksestaan, ja tuo esiin monia Raamatun jakeita. Hän kertoo uskon sankareista ja heidän vastoinkäymisistään ja siitä mikä on niiden hedelmä. Hän kertoo ristinryöväristä:”Tiedätkö, minkätähden kääntymtymykseen tullut ryöväri on niin miellyttävä olento, ja miksi hän on tullut tien näyttäjäksi valoon ja rauhaan monille tuhansille? Sen tähden, että hän uskoi ja juuri tuona hetkenä, jolloin hänen Jumalansa ympärillä oli pimeää”……..
…. Älä sen tähden ole epätoivoinen, kun pimeys ympäröi sinua, sillä Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässäkin (1.Kun. 8: 12) Kunnioita Jumalaa siten että luotat häneen”.

”Hän tulee niin kuin kirkas aamutähti, hiljaa, ilman että nukkuva maailma sitä huomaa. Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo” (1.Tess. 5:6,8)

Maranata! Tule Herra Jeesus