Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Aarteita pimeyden kätköistä

8 kommenttia

Kävin Ilkan blogin innoittamana penkomaan kirjahyllyn alimmaista kaappia johon olen säilönyt mm. sellaista hengellistä kirjallisuutta josta en ole raaskinut luopua. Siirtelin monta kirjaa ja olin jo varma etten enää etsimääni löydä, lopulta se löytyi. Sen päällä oli pieni ja ohkainen kirja jossa oli himmeä kansikuva. Kristus piikkikruunu päässään ja silmät kiinni. Hänet oli kuvattu kauniiksi, ei sellaiseksi kuin pahoinpidelty on.

Kirjan nimi on ”Tie karitsan askelissa” painettu Lappeenrannassa 1969 ja kirjoittaja on ollut G. Steinberger. Kuuluisa professori Hallesby Norjasta, kirjoittaa takakannessa seuraavaa: ”Hartauskirjoista en tiedä ainoatakaan, jonka olisin lukenut niin monta kertaa. Se on harvinaisessa määrässä kyllästetty iankaikkisen elämän Sanalla. Vuosia kestäneiden, vaikeiden kärsimysten kautta on kirjoittaja oppinut näkemään Vapahtajan Karitsan-muodon ja vaeltamaan tiellä Karitsan askelissa”. Kirjan luettuaan on täysin samaa mieltä, hiljaiseksi vetävä, ydinsanomaltaan Pyhää on teksti.

Mutta itse tarinaan.
70 luvulla oli se todellinen Pyhän Hengen herätys, josta on paljon puhuttu ja kirjoitettu. Silloin olin itsekin kokenut ihmeen ja sain armon johdattaa muutamia perheenäitejä samaan kokemukseen. Eräs äiti oli kiinnostunut uskon asioista mutta kovin vastahankainen. Ei minulla ollut mitään omaa tarvetta hänen suhteensa, mutta kerta toisensa jälkeen hän tuli puheilleni. Kunnes Jumalan Voima kosketti häntä. Ei hänenkään tiensä ollut alussakaan helppo eikä ole ollut myöhemminkään, niin kuin ei monen muunkaan. Koska ev.lut. kirkko eli silloin ulkopuolella herätyksen emme saaneet sieltä vastakaikua ja johdatuimme helluntaiherätyksen piiriin. Se oli hyvää aikaa meille ja saimme kasvaa väkevässä opetuksessa. Opimme rukoilemisen ja Raamatun lukemisen tärkeyden. Toisin kuin minun kävi, hänen koko perheensä tuli uskoon. Hänellä oli vanhin poika au lapsi ja kaksi muuta poikaa, aviolapsia.

Kävi kuitenkin niin että vanhin poika n. 16v. iässä sortui huumeisiin ja rikoksiin, kaksi nuorimmaista olivat seuranneet vanhempiensa jäljessä seurakuntaan. Aikaa kului, tuskaa tunnettiin ja ahkerasti rukoiltiin, kunnes useamman vuoden päästä tuhlaajapoika otettiin Jumalan taholta kiinni. Hän suoritti rikoksensa ja alkoi elää uutta elämää. Meni Vapaa kirkon pitämään oppilaitokseen opiskelemaan papiksi ja sitä työtä hän on tehnyt koko tähänastisen elämänsä. Hän on nyt, ehkä viidenkymmenenneljän vuoden ikäinen. En ihan tarkkaan muista.

Miksi kerron tämän? Siksi että hän oli joltain ihmiseltä saanut vankilaan ”Tie karitsan Askelissa” kirjan. Se oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen, hän oli itkien sitä lukenut, se oli hänen aarteensa. Meni vuosia ja erään kerran kun tapasimme, hän oli jo muuttanut syntymämaisemiinsa pohjanmaalle silloin, hän oli päättänyt tuoda kirjansa minulle. Olinhan hänelle ikään kuin hengellinen isoäiti, vaikka ei meillä ikäeroa niin paljoa ollut, mutta kun äitinsä oli saanut ”herätä” minun kauttani hän koki niin. En olisi raaskinut ottaa häneltä tuota aarretta, olihan se tuonut hänen pimeyteensä Valon jonka vertaista ei toista ole. Mutta hän lempeästi pakotti minut ottamaan sen ”muistona” hänestä.

Tosiasia on etten voi itkemättä kirjaa lukea. En voi niin paljoa lainata kirjan tekstiä kuin haluaisin, mutta muutama ote: ”Ei ole kylliksi se, että minä sain kokea pelastuksen. Minun on myös vaellettava sitä tietä, jolla uskossa omistamani pelastus voidaan toteuttaa. Se on kuuliaisuuden tie.” Sitten hän kirjoittaa kärsimyksien pimeydestä johon Karitsan seuraajat joutuvat kun tahtovat tehdä totta vaelluksestaan, ja tuo esiin monia Raamatun jakeita. Hän kertoo uskon sankareista ja heidän vastoinkäymisistään ja siitä mikä on niiden hedelmä. Hän kertoo ristinryöväristä:”Tiedätkö, minkätähden kääntymtymykseen tullut ryöväri on niin miellyttävä olento, ja miksi hän on tullut tien näyttäjäksi valoon ja rauhaan monille tuhansille? Sen tähden, että hän uskoi ja juuri tuona hetkenä, jolloin hänen Jumalansa ympärillä oli pimeää”……..
…. Älä sen tähden ole epätoivoinen, kun pimeys ympäröi sinua, sillä Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässäkin (1.Kun. 8: 12) Kunnioita Jumalaa siten että luotat häneen”.

Hän tulee niin kuin kirkas aamutähti, hiljaa, ilman että nukkuva maailma sitä huomaa. Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo” (1.Tess. 5:6,8)

Maranata! Tule Herra Jeesus

 

Mainokset

8 thoughts on “Aarteita pimeyden kätköistä

  1. Kiitos että kirjoitit tämän! Kosketti paljon, todellisen evankeliumin voima on ihmeellinen. Pysäytävä aamun sana..

    Liked by 3 people

  2. Kiitos Lissu.
    Ajattelin kaikkien lukijoiden pitävän blogitekstiä aikansa eläneenä/vanhanaikaisena, sitä suurempi on ilo kommentistasi. Kirjassa on paljon kaunista, armollista ja syvällistä sanomaa, mutta otettuani selvää tekijästä ja hänen mahdollisista muista kirjoistaan, niin ei ainakaan suomeksi löytynyt kuin yksi toinen kirja. Eikä tätäkään näytä olevan saatavissa enää? Erikoista.
    Siunausta alkaneeseen viikkoosi!

    Liked by 2 people

  3. Kiitos blogistasi.Omistan tuon saman kirjan ja nyt aion etsiä sen kirjahyllystäni ja ottaa yöpöyöpöydälleni luettavaksi uudelleen.

    Liked by 1 henkilö

  4. Marja-Liisa :) olipa iloinen yllätys että jollain vielä on tämä kirja.

    Kuuntelin ja katselin eilen Tapani Suonnon profetaallisen puheen tästä ja tulevista ajoista. Se oli todella pysäyttävä ja ennen kaikkea vahvisti näkemystäni siitä että Jumalan Sana, joka meille on ilmoitettu Raamatussa, ei koskaan muutu. Sieltä se on luettava, uskottava ja löydettävä.
    On myös tiedostettava mitä aikaa elämme ja otettava tosissaan sanoma siitä että vääriä ”jeesuksia” tulee ja ne tekevät suuria ihmetekoja joihin ihmiset sortuvat – ”Herra, Herra emmekö me sinun nimessäsi…”? Eikä Jeesus tunne heitä.

    Edelleen siis tulee valvoa ja uskoa täydesti kaikki mitä Jumala Sanassaan ilmoittaa.
    Mielestäni nämä vanhat kirjat eivät vielä ole ketään harhaan johtamassa vaan palauttamassa uskovia ytimeen, alkujuurille puhtaaseen ja kirkkaaseen evankeliumiin!
    Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä kaikkia Tiessä, Totuudessa ja Elämässä- Jeesuksessa Kristuksessa, Herrassamme ja Vapahtajassamme, totisesti.

    Kiitos kommentistasi! Siunausta elämääsi!

    Tykkää

  5. Kiitos Tuulikki että jaoit tiedon tuosta kirjasta. Sanoit että et voi sitä itkemättä lukea – eikä ihme, sillä jo se mitä luen sinun siitä kirjoittavan koskettaa syvältä.
    Se mitä Hallesby on kirjasta sanonut kertoo siitä paljon – hän itse kun on myöskin ollut ja on niitä todellisia aarteita.
    Meitä on niin monta, jotka jakavat huolen, epätoivon ja raskaat virheet, joita ei saa tekemättömiksi – mutta jotka kuitenkin voidaan yhtäkkiä pyyhkiä aivan ihmeellisesti kokonaan pois! Pestä ja hangata ja vanuttaa, mutta ottaa kuorma pois! Pilvimuurista valo välähtää! Se loistaa ja paistaa ja valaisee kaiken! Tänään!
    Kun vain jaksaisi ja oppisi uskomaan ja luottamaan pysyvästi. Osaisi jättäytyä kokonaan käsiin, jotka varmasti kantavat.
    Juuri niin kuin siteeraat: ”Minun on myös vaellettava sitä tietä, jolla uskossa omistamani pelastus voidaan toteuttaa. Se on kuuliaisuuden tie.”
    <3

    Liked by 1 henkilö

  6. Mitä sinulle ”Kristallitien” kallis kulkija voisinkaan sanoa. Ajattelen edelleen kaikkea mitä illalla tapahtui. Mutta tähän viimeiseen kappaleeseesi vastaan hiljaa ja nöyränä että Sanan mukaan Jumala, meissä vaikuttaa tekemisen ja tahtomisen. Kiitos Hänelle siitä, emme ole omien voimiemme emmekä mahdollisuuksiemme varassa, niin kuin sinäkin niin perinpohjaisesti olet joutunut kokemaan.

    Kärsimyksessäkin Kristusruumiin jäsenet ovat yhtä, ainakin niin pitäisi ja uskonkin. Ainoastaan se joka on itse käynyt läpi kärsimysten ”koulua” voi ymmärtää toista saman alaista. Siksi on hyvä tuntea ja tietää sisar tai veli muutenkin kuin ulkomuodon ja näön mukaan. On meillä sekin lohtu silloin kun emme tule oikein ymmärretyksi, että Jumala näkee ja tietää kaiken, aivan kaiken meidän todellisesta maan päällisestä elämästämme.

    Tuo kirja on vaatimaton ulkonaisesti mutta sisällä siellä on aarre. Se on lukemisen arvoinen ja on hienoa jos sitä vielä jostain on saatavissa ja hienoa että joillakin se vielä on. Kärsimys ei tästä maailmasta katoa, mutta meillä on taivastoivo, kiitos Jumalan ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän kalliin Vapahtajamme ja pelastajamme!
    Ole siunattu ystäväni!

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos Tuulikki!
      Ihan ”pakko” siteerata päivän tekstiä rukouspiirimme kirjasta:
      ”Haluan opettaa sinulle kiitollisuutta. Aloita tunnustamalla, että kaikki, mitä olet tai omistat, kuuluu minulle. Jokainen uusi päivä on lahja minulta. Älä ota sitä itsestäänselvyytenä. Luomakunta pursuaa siiunauksiani ja todistaa läsnäolostani. Jos hiljennät vauhtia, voit nähdä minut kaikessa.
      Jotkut rakkaimmista lapsistani on siirretty sivuun sairasvuoteelle tai vankilan selliin. Jotkut ovat vapaaehtoisesti päättäneet vetäytyä yksinäisyyteen viettääkseen aikaa kanssani. Kiitollisuuden salaisuus on siinä, että oppii näkemään kaiken minun näkökulmastani. Maailmani on koulusi. Sanani on jalkojesi lamppu ja valkeus tielläsi.”
      Kuule mitä teksti sanoo! Jotkut rakkaimmista lapsistani… Juuri tästähän Minnakin puhui eilen! Ja niin paljosta muusta. Hänen maailmansa on totta tosiaan koulumme!
      Siunattua yötä!

      Liked by 1 henkilö

  7. Hieno todistus siitä mihin kaikkeen Jumala pystyy, kun me vin avaamme oven.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s