Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Lapsen uskoa

12 kommenttia

Lapsena koin olevani ainutlaatuinen ja kuolematon. Askeleeni oli kevyt ja katseeni huoleton. Muisto autojen renkaiden kiillottamasta savisen tien kuumasta pinnasta paljaiden jalkojen alla ja rannetta viiltävävästä tunteesta, joka johtui sulaneesta lumesta villatumppujen suussa, palauttaa minut hetkeksi pienen pojan valloittamattomaan maahan. Mietin koska menetin tuon tuon tunteen, sillä samalla kun menetin sen, olin menettää koko elämäni.

Lapsen valloittamaton maailma alkaa jostain iäisyydestä, jota hän ei muista ja se tavoittaa iankaikkisuuden Jumalan rinnalla pelkäämättä ja arastelematta Häntä, Maailmankaikkeuden Herraa. Lapsi ymmärtää salaisuuden, joka kätkeytyy Jeesukseen. Minä ymmärsin sen ja muistan sen vielä. Muistan sen Pyhäkoulu-Veikon äänenpainoissa, jotka vakuuttivat minut siitä, että Jeesus on hyvä paimen. Muistan sen totisista aikuisista, jotka seuroissa hiljentyivät rukoilemaan juhlallisesti. Muistan sen isosta kirkosta, jonka yläparvella heitimme kuperkeikkaa kesken Jumalanpalveluksen ja muistan sen iltarukouksesta, jota ilman emme koskaan voineet mennä nukkumaan. Mutta en muista milloin menetin lähes tuon kaiken. Lapsuuden, jolloin pyysin Isältä häpeämättä kaikkea ja sain sen mitä tarvitsin.

Jossain vaiheessa kasvoin aikuiseksi ja lakkasin lähes kokonaan uskomasta omaan iankaikkisuuteeni. Samalla lakkasin pyytämästä. Lapsekkuudesta tuli lapsellisuutta ja pyytämisestä julkeaa. Avoin armollinen usko hiipui epäileväksi nöyristelyksi ja välipitämättömyydeksi. Tämä on monen lapsenuskoisen kohtalo, mutta sen ei tarvitse päättyä näin, sillä ainakin minä olen saanut kokea Jumalan uskollisuuden ja sen että hän jaksaa kyllä odottaa lapsiaan takaisin. Lapsen usko on lahja jota voi pyytää Isältä. Se on luottavaisuutta, joka on köyhien ja kaikkensa menettäneiden uskoa. Uskoa jota ei enää kukaan voi ottaa pois.

Mietin kenelle kirjoitan tätä. Tiedän, että Jumala rakastaa sinua ja hän on olemassa. Anna Jumalalle mahdollisuus ja lähde liikkeelle kohti elämää!

käsi

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

12 thoughts on “Lapsen uskoa

  1. Tykkää

  2. Ajattelin, sanoinkin, mutta en puhunut mitään. :)

    Tykkää

  3. Tapio

    Meiltä meni justiinsa sähköt tuossa vaiheessa, kun yritin laittaa Facebook-linkin Katja tyttömme Fiia tytön isämeidärukouksesta.

    Minä olen näissä vähän tumpelo, mutta yritän uudelleen nyt, saattaa olla että Facebook pitäiä olla silloin auki.

    Jos se ei tässä onnistu, niin minä laitan sen siellä Blogitaivaan profiiliin.

    Sähköt tuli just takaisin.

    Kirjoituksesi on ei lapsellisen vaan lapsenomaisen herkkä!

    Hyvää yötä!

    Liked by 1 henkilö

  4. Ei näköjään linkitys pelaa.

    Tykkää

  5. Bittimaailma on arvaamaton. Se syö sanoja! Kiitos kuitenkin! Jatketaan kulkemista.

    Tykkää

    • Olen niin paljon omahyväisen utelias, Fiian pappa kun olen, että – kävitkö kuuntelemassa Facebookin Blogimetsä-profiilissa?

      Tykkää

      • Toivottavasti sinä et tule vanhetessasi vanhuudenhöppänäksi kirjoitus/lukihäiriöineen!

        Kysymys on tietenkin Facebookin Blogitaivas-profiilista. Onneksi sentään tuossa loikoillessani ajatteluelin vielä sen verran toimi, että hälytti tarkistamaani.

        Tykkää

        • En saanut sitä linkkiä auki jostain syystä. Pitänee yrittää uudestaan paremmalla ajalla.

          Tykkää

          • Tapio

            Kirjoitat yllä:
            ”En saanut sitä linkkiä auki jostain syystä. Pitänee yrittää uudestaan paremmalla ajalla.”

            Nyt minua kiinnostaa enemmän teknisessä kuin sisältömielessä se, miksi homma ei toiminut.

            Toimenpidelista toteuttamani:

            1. Menin sivulle http://www.facebook.com
            2. Kirjoitin ”Etsi ihmisiä…-” kohtaan Blogitaivas. (Huom. pitkä kaava)
            3. Blogitaivaan sivu avautui
            4. Siellä oli äsken toisena viite kirjoitukseesi ”Lapsen usko”
            5. Jonka kommenttina oli tarkoittamani
            6. Fiian Isä Meidän rukous
            7. Joka sekä kuului että näkyi
            8. Eli. Onko nyt syy sysissä tai sepissä tai molemmissa
            9. Tai sitten onko joku tolpanväli jossain sitten ilman lankoja?

            Tykkää

  6. Kuulostipa tutulle tuo lapsuudessa koettu pyhäkouluineen, seuroineen ja urkuparvineen. Tutulle kuulosti myös, mitä on tapahtunut sen älkeen. Kiitos, kun jaoit tämän!

    Liked by 1 henkilö

  7. Tapio
    Muistanet vanhan sanonnan osittain näin ”illan torkku aamun virkku, se tapa talon elättää”. No ainakin nyt aamulla sain sen Katjan Fiia-tytön Isämeidän rukouksen tekstisi kommenttina Blogitaivaan Facebook sivulla toimimaan!

    Aurinkoista päivää – niin ulkoisesti kuin sisäisestikin!

    Tykkää

  8. Palasin sinne paljaita jalanpohjia lämmittävät tielle mielen sopukoihin. Hymyillen muistan; juuri noin kaikki kuvaamasi tuntui. Ja Isä on. Vielä enemmän kuin silloin. Koska Hän rakastaa.
    Kiitos (ehkä tietämättäsi) antamasta elämyksestä!

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s