Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Autuaita ovat

16 kommenttia

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle, istui opetuslastensa ympäröimänä ja alkoi puhua ja opettaa heitä seuraavasti.

Autuaita ovat:
Hengessään köyhät.
Murheelliset.
Kärsivälliset ja ne joilla on vanhurskauden nälkä ja jano.
Ne jotka toisia armahtavat.
Puhdassydämiset ja rauhantekijät.
Autuaita vanhurskauden tähden vainotut.
Ne joita minun tähteni vainotaan
ja joista puhutaan valheellisesti kaikkinaista pahaa.
Sillä:
Hengessään köyhien on Taivasten Valtakunta.
Murheellisten lohdutus –  ja kärsivälliset perivät maan.
Nälkäiset ja janoiset ravitaan ja toisia armahtavat armahdetaan.
Puhdassydämiset saavat Nähdä Jumalan ja rauhan tekijät saavat Jumalan Lapsen Nimen.
Vanhurskauden tähden vainotut perivät taivasten valtakunnan.
Ja kun teitä minun tähteni vainotaan, teistä valehdellaan ja teitä herjataan palkkanne on suuri Taivaissa.
Iloitkaa ja riemuitkaa siis, sillä olettehan profeettojen kaltaisia, jotka elivät ennen teitä.

Tämän tekstin sain noin 5 päivää sitten. Olen sitä siirtänyt mutta en ole saanut ajatusta pois mielestäni. Rukoilen että Jumala olisi tässä mukana ja joku ihminen jossain saisi joistain näistä sanan kohdista sen lohdun jota eniten tarvitsisi. Kysyin vielä neuvoa rakkaalta ystävältäni kirjeitse, heti kun tämä mieleeni tuli, voisinko kirjoittaa ja hän rohkaisi sanoen että häntä itseään suuresti puhuttaa ja lohduttaa tuo että murheelliset saavat lohdutuksen. Luin ilta illan perään tätä ihanaa tekstiä kokonaisuudessaan iltarukouksekseni ja se siunasi ennen kokemattomalla tavalla.

Viimeaikaisten, yhäti kovenevien uutisten vuoksi sieluni ja sydämeni kaipaa entistä useammin Sanan ääreen. Entistä tärkeämmäksi on tullut se mikä iäti kestää ja on voimassa. Minua puhuttaa ehkä nyt juuri rauha, joka on uuden elämän yksi tärkeimpiä asioita. Tärkeä opetus tästä on Roomalaiskirje 12, joka mielestäni viittaa osin/ehkä, Ilkankin viimeisimpään blogiin ja myös Mariannen? Varsinainen kehotus rauhaan on jakeessa 18.

Vielä minua siunaa Matteuksen evankeliumin 12 luvun jakeet 15 alkaen, mutta erityisesti 18-20 jotka on lausunut, Jumalan itsensä sanoina, jo Jesaja profeetta: – Katso: minun palvelijani, jonka olen valinnut, Minun Rakkaani, johon olen mieltynyt. Minä lasken Henkeni Hänen ylleen, ja Hän julistaa kansoille oikeuden. Ei Hän huuda, eikä riitele, ei kuulla Hänen ääntänsä kaduilla. Murtunutta ruokoa Hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä Hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon.”!

”Autuas, ken sydämensä antaa Herran kätehen. Suostuu Hänen mielehensä, tahtohonsa tyytyen. Ilo, onni, korkesus, murhe, köyhyys, ahdistus. Kaikki kääntyy parhaaksemme. myöskin kuolo voitoksemme.
Häilyvä on elämämme. varjo vaelluksemme. monet vaiheet päivinämme täällä aina koemme. Eivät kestä aarteet maan, tieto, arvo, valtakaan. Emme saata yhtään jatkaa, elämämme juoksun matkaa……..
Sydän nöyrä tyytyväinen, Herra, aina mulle suo. Maailma kun pettäväinen, tuskaa murhetta vain tuo. minut viimein suojassas Kanna Riemumajahas, jossa veisaa riemuissansa Uutta Virttä Herran kansa.”

(virrestä 348: 1,2 ja 6s säkeistöt vanhan käännöksen mukaisesti.)
Autuaaksijulistus omana sovituksena Matt.5:1-12

Mainokset

16 thoughts on “Autuaita ovat

  1. olla autuas
    tässä lopun ajassa
    sydän puhtaana
    kieli keskellä suuta
    arki Sanan turvassa

    vaikea laji
    olla pyhä arjessa
    elää rauhassa
    mukana silti maku
    ja värikäs elämä

    Liked by 3 people

    • Niilo! Juuri näin! Kyllä sinä osaat sanan mahdin :)
      Olin oikeastaan lepäämässä kun väsyttää, mutta tytär laittoi viestiä puhelimeen ja oli noustava lähettämään hänelle eräs s-posti ja samalla näin tämän naulan kantaan osuvan teoksesi :) taisinpa piristyä.
      Oikeasti tuo vuorisaarna loppuun asti on niin täyttä asiaa ettei täydempää, mutta sanoohan sen itse Mestarimme Jeesus.

      Liked by 1 henkilö

      • Niin, Tuulikki. Vuorisaarnassa minäkin oikeastaan olen uskoon tullut. Ensin oli Vuorisaarna, sitten ei pitkään aikaan mitään, kunnes SE minkä ON alkoi.

        Liked by 2 people

  2. Tämä Vuorisaarnan aihe siunasi tätä kaunista kesäiltaa. Hengessään köyhyys on kohta, joka liikuttaa. Siinä on iso armo janoavalle, joka ei koe täysi olevansa.
    Kiitos Tuulikki.

    Liked by 2 people

    • Virpi. Kiitos.
      Armo janoavalle, sitähän se on.

      Jotenkin aiheuttaa surumielisyyttä se mikä meissä ihmisissä on mennyt rikki ja jää keskeneräiseksi tässä maailmassa.
      Silti Jeesus sanoo kauniita sanoja jatkossa opetuslapsilleen, kun he tulevat olemaan maan suolana ja valona tässä maailmassa. Ja siten myös meille Hänen seuraajinaan.
      Autuaaksijulistuksessa on paljon rohkaisua ja lohtua kaikkiin aikoihin kaikille ihmisille.

      En nähnyt tarpeelliseksi ruveta tässä lyhyessä blogissani omiani selittelemään kuin kirjoittaa vain olennaisen. Jokainen lukija voi tuosta Jeesuksen opetuksesta poimia sen tärkeimmän ajatuksen jota juuri nyt tarvitsee, jonka tuntee puhuttelevan eniten.

      Ennen kaikkea ajattelen ihmistä joka kokee ettei hänellä ole ketään joka hänestä välittää. Joka on täysin yksin tai jota painaa syvä murhe. Tai jotain etsivää joka ei vielä tiedä mitä etsii. Tuossa yllä Niilokin antaa oman todistuksensa mitä hänelle tapahtui Vuorisaarnan myötä. Koskaan ei voi tietää mitä kautta Jumala puhuu.

      Ja yksikin ihminen on Hänelle Jeesuksen veren hinta, kalliisti ostettu ja syvästi rakastettu.

      Liked by 1 henkilö

  3. Niin siunaavaa, kiitos Tuulikki. Vahvistavaa hengen ravintoa autuaaksijulistukset ja tuo Room 12. Liian vähän on tullut luettua Sanaa viime aikoina..

    Täällä Turussa on tällä viikolla ollut lauantaista lähtien ulkoilmatapahtumaa keskeisellä paikalla Kupittaanpuiston Paviljongin liepeillä. Muutama yksityishenkilö on lähtenyt ideoimaan ja toteuttamaan viikon kestävää rukous- ylistys – ja tanssitapahtumaa. Varsinaista seurakuntaa ei järjestäjätahona ole, mutta kullakin vastuuhenkilöllä omat seurakuntansa/hengelliset auktoriteetit. Asiat tapahtuvat kauniisti ja järjestyksessä, luovuus ja lahjakkuus kukoistaa. Olen ollut onnellinen saadessani olla heidän joukossaan. Mukana on myös kansainvälinen YWAM-tiimi Saksasta. Vastuuporukasta heijastuu, että he todella haluavat elää todeksi näitä Raamatunkohtia, joita tässä Tuulikki nostit. Sana tulee esiin ihmisten kesken ja hyvyys laajenee.

    Liked by 3 people

    • Kiitos Marianne.
      Kirjoitin pitkähkön ja monipolvisen vastauksenkin sinulle, mutta se katosi, niin kuin joskus tumpelolle käy.

      Iloitsen kaikista tuollaisista mahdollisuuksista kristittyjen yhteisiin kokoontumisiin Jumalan läsnäolon ääreen.
      Ihminen luotiin yhteyteen toistensa ja Jumalansa kanssa, kaikilla vaan ei ole yhtä onnellista mahdollisuutta ja moni saattaa tuntea surua ja yksinäisyyttä sen tähden.

      Tämä autuaaksi julistus on kohdistettu meille kaikille, mutta myös niille ihmisille jotka kokevat olevansa ulkopuolella kaikkien leirien ja juhlakokousten.
      Niille jotka eivät koe löytävänsä itselleen sopivaa paikkaa mistään ja lopulta väsyvät etsimäänkään.

      Toivon myös että me jotka olemme ns. tunnustavia kristittyjä, jotka olemme Jumalan armosta saaneet tulla tuntemaan Jeesuksen Kristuksen sisäisesti meissä, Pyhän Hengen voimana ja viisautena, katsoisimme yli seurakuntarajojen kaikessa sovussa Häneen joka on Pää! – Jeesuksen Kristukseen niin että kukin voisi kokea olevansa vapaa toteuttamaan uskoaan niiden armolahjojen mukaisesti joita on Jumalalta saanut.

      Edelleen toivon että tämän armollisen autuaaksi julistuksen tekstin löytäisi myös joku sellainen ”joka murehtii kaukana juhlakokouksista” mutta ei välttämättä tiedä itsekään sitä, ja vaikka tietäisikin niin samalla tavalla, koskettavan häntä, rohkaisten ja lohduttaen johdattaen sen rakkauden luo joka ainoastaan voi todellisesti auttaa ja antaa ikuisen Elämän suuressa joukossa.

      – Sillä, ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

      Tykkää

      • Tuulikki, aina sitä jaksaa hämmästyä, miten Jumala osaa yllättää. Aiemmin tuo Sefanja 3:18, josta laitoit sitaatin, on ollut erityisen tärkeä ja paljon mielessä. Jae 32/38 käännöksessä jae jatkuu: ”..nehän ovat sinusta” Eli nämä ihmiset ovat Jumalasta. Ja 92 käännös: ” sinä olet heidän kotinsa… Minä otan sinun päältäsi häpeän kuorman”

        Kohdan historiallinen yhteys puhuu diasporassa elävistä israelilaisista, mutta olen ainakin itse oppinut lukemaan Raamattuani siten, että sen monikerroksisuus tekee siitä elävän tähänkin päivään. Alkuperäinen merkitys ei mitenkään haihdu pois, mutta tämän päivän kristitty voi nähdä vertauskuvallisuutta ja kokea Jumalan puhetta, rohkaisua.

        Jos jaetta soveltaa nykypäivään ja niihin, jotka kokoontuvat kaukana juhlakokouksista, niin on hyvin loogista, että ihmiselle saattaa kehittyä häpeää ja tuskaista oloa, kun yhteyden tarpeet ei täytykään. Häpeä ei saisi koskaan olla pysyvä olotila ihmisen päällä. Hetken nolostuminen on eri asia kuin musertava häpeä. Osattomuus ja porukan ulkopuolella olo nostaa eri ihmisissä erilaisia reaktioita. Ne joille on aina ollut luontevaa pysytellä yhdessä toisten kanssa, eivät ehkä pysty helpolla samaistumaan erilleen joutuneen hankaluuksiin. Olen silti kohdannut monia näitä ’joukossa luontevasti viihtyviä’, joilla on tietoinen valinta etsiä yhteyden mahdollisuuksia erillään oleviin. Kaunista palvelua ja ihmisten kohtaamista. Vielä toivoisin avarakatseisuuden ja yhteyden helpottumisen lisääntyvän. Lisää ymmärrystä ja rakkauden asennetta puolin ja toisin. Itseään tietty omantoiminnan suhteen valppaana pitäen, kuten kristillisiin tapoihin kuuluu…

        Kiitso Tuulikki, tuosta jakeesta. Ja sen edellä on maininta siitä miten Jumala omistaan riemuitsee. Riemulla riemuitsee – myös tanssi löytyy alkukielen sanojen merkityksestä. Jumala pyörii ympyrää ja riemuitsee. Voisin kuvitella isän joka pitää pientä sylissään, on ääneti ja haltioitunut. Ja välillä niin riemuissaan että pyörii. Vaikea kuvitella arvokasta kaikkivaltiasta pyörien tanssimassa. Mutta ehkä oma käsitys arvokkuudesta vaatii tarkistusta. Pääasia on kuitenkin Jumalan ilo ihmisestä. Ja miten se ulottuu näihin jakeessa 18 mainittuihin myös. Toivoa on aina, Jumala on suuri.

        Liked by 1 henkilö

        • (korjaus keskipaikkeille: murehtivat kaukana juhlakokouksista)

          Tykkää

          • Marianne.
            Jäin vielä miettimään tuota kohtaa Sefanjassa, jossa puhutaan häpeästä? Mitä se syvimmiltään voisikaan tuossa kontekstissa tarkoittaa? Sitä en osaa selittää, mutta siirsit sen tähän päivään.

            Jos ajattelen itseäni niin harvassa ovat ne kokoontumiset joihin olen päässyt. Se on herättänyt haikeaa kaipuuta, mutta ei häpeää, miksi olisi pitänyt?

            Sen sijaan on pitänyt oppia olemaan riippuvainen siitä Jumalan Hengen läsnäolosta joka on ollut saatavilla niissä olosuhteissa joissa on joutunut olemaan..
            Pyhän Hengen läsnäolo on hoitanut ja voittanut pettymyksen tunteet, ja ikävän. Sitä riippuvaisemmaksi on tullut Jeesuksesta.

            Häpeän tunteet ovat olleet minulle aika harvinaisia, toisin kuin syyllisyyden. Toki silloin kun todella heräsin uskomaan häpesin tehtyjä syntejäni, vaikka olin aina ollutkin ns. ”siivosyntinen”… Mutta syntinen kuitenkin.

            Syyllisyys on painanut eniten siksi että äidilleni oli liian raskas taakka sairastumiseni. Se teki minusta ”kiltin”. Tuo kiltteys kesti suhteessamme hänen kuolemaansa asti, kuten myös syyllistäminen hänen taholtaan.

            Ymmärsin aikuistuttuani että hänen katkeruutensa oli aikaan saaneet liian suuret kärsimykset. Ymmärrys mahdollisti anteeksiantamisen, se vapautti ja aloin kasvaa ulos syyllisyyden tunteistani.

            42 vuotta Elävän Jeesuksen hoidossa on tasapainottanut elämäni. Ei ole tarpeen enää muista noita surullisia aikoja. Sisimpäni täyttää aina vaan enenevä ilo ja syvä kiitollisuus Jumalan armosta ja hänen uutta luovasta Hengestään, meitä kaikkia ihmisiä kohtaan.
            Tämäkin jälkikirjoitus liittyy tuohon ihanaan autuaaksijulistukseen.

            Tykkää

            • Tuulikki, pahoittelut tästä viivästyksestä, mutta yritän jotain vastata. En tiedä syntyykö mitään viisasta, mutta laitan jotain mihin oma pohdiskelu riittää.

              Ehkä Sefanjan kohdan historiallinen konteksti liittyy omasta yhteisöstään erilleen joutumisen häpeään, diasporajuutalaisiin, jotka eivät kyenneet käymään Jerusalemin temppelissä uhraamassa. Oli aikoja jolloin se oli kokonaan tuhottu, mutta myös aikoja, jolloin muut israelilaiset kävivät temppelissä kuten hyviin juutalaisiin tapoihin kuului. Temppelissä uhraaminen oli myös syvällisen Jumalan kohtaamisen paikka. Olla jossain muualla ilman mahdollisuutta matkustaa paikan päälle oli varmastikin kipeää todellisuutta. Tosin varmasti monet löysivät korvaavia käytäntöjä. (muistaakseni jossain psalmissa kerrotaan miten pakkosiirtolaisuuteen siirretyt lauloivat babylonin virtojen äärellä juutalaisia lauluja) Yhteisöllisyys oli ehkä tuolloin paljon korkeammassa kurssissa kuin nykyään. Tai nykyään se on kovin monimuotoisempaa ja sirpaleista… Tuolloin käytännössä konkreettisempaa ja selkeämmin elämään vaikuttavaa, kuulua omiensa joukkoon. Toki tuo kohta voi myös viitata yhteisönsä sisällä hyljeksittyihin, muihinkin kuin diasporajuutalaisiin.

              Ehkä toimin hieman laveasti, kun vedin häpeäteemaa tähän päivään, sillä asia ei ole kovin selkeästi selitettävissä. Tarkoitan, ettei minulla ole päässä mitään erityistä tietopankkia, josta näppärästi ammentaa. Sen olen ymmärtänyt että häpeä on yksi primääritunteista, joka syntyy hylkäämisen kokemuksissa. Mutta mitä tulee asioiden parantumiseen ja ennalleen asettumiseen, voi ihminen kokea iloa ja eheyttä ilman että jokaista ’kiveä kääntäisi’ Tarkoitan, että aina ei välttämättä ole tarpeen analysoida ja kyetä nimeämään pikkutarkasti. No, en tiedä eksyinkö taas aiheestani.

              Joka tapauksessa oli kovin rohkaisevaa kuulla, Tuulikki, miten sait ymmärrystä, armoa ja anteeksiantoa. Kantaa lapsuudesta saakka syyllisyyttä, on koko elämää leimaamaavaa, mutta hienoa kuulla, että sait sydämeesi sovinnon ja vapauden. Olla elävän Jeesuksen hoidossa, kuten sanoit, on jotain ihmeellistä. Kiitos kun kerroit. Anteeksianto vapauttaa.

              Tykkää

              • Marianne, hyvin selitetty, noin sen ajattelin, mutta ei voi aina olla varma kun ei ole mikään teologi :) ! Nykyaikaan tai pikemminkin tulevaan, niin osan tuosta voi sovittaa kyllä meihinkin, mutta ei kaikkea. Minusta Jumalan sana onkin siitä niin ihmeellinen että se sopii kaikkiin aikoihin, eikä vanhene koskaan.

                Kun ja jos ajattelen elämääni, niin voisin tosiaan olla kovin kompleksinen/rikkinäinen, mutta olen uskonut Jumalaan aina ja sen lisäksi sitten kokenut sen suuren heräämisen/uudestisyntymisen/uskoontulon, sen josta seppä Högman Paavoakin opasti. Sillä erotuksella vaan että siitä ei ole tullut ”liikettä” vaan suhde Jeesukseen joka on pysynyt elävänä.

                ”Sydämen usko ja suun tunnustus”. Siinäpä se ja Sanan todeksi eläminen Jumalan armosta ja Voimasta. Se on koitunut parantumisekseni. Ja ehkä siihen on vaikuttanut myös muut elämässä olleet myönteiset kokemukset ja välittävät ja arvostavat ihmiset.
                Kiitos kommentistasi Marianne.

                Liked by 1 henkilö

        • :) Marianne, kun tässä nyt erinäisestä syystä istun ;) niin eikö olekin ihana tuo Sefanjan kohta jakeesta 17 loppuun.

          Oikeassa olet että me saamme ottaa omaksemme koko Sanan myös VT:N puolelta. Minua tämä Sefanjan kirjan loppu on siunannut aina uudelleen ja uudellen, käy se niin kohti!!!

          ” Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.
          Jotka murehtivat, kaukana juhlakokouksista, ne minä kokoan, nehän ovat sinusta, niitä häväistys kuormana painaa.
          Katso siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. MINÄ pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisia.
          Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin – siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maankansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden; sanoo HERRA.”

          Minusta tämän voi hyvin sovittaa tähän aikaan, sillä loppua kohden olemme menossa, vaikka kukaan meistä ei tiedäkään milloin. Mutta ennustettu on ettei loppu tule olemaan helppo meille kristityillekään ja johan meitä vainotaan, niin kuin vainottiin silloinkin kun Jeesus täällä vaelsi ja on kautta aikojen vainottu ja halveksittu. Sitä kovemmin meidän on pidettävä kiinni pelastuksestamme ja uskostamme Isään, Poikaa ja Pyhään Henkeen.
          Saamme olla siunattuja, voi, kiitos, ylistys ja kunnia Jumalalle.

          Liked by 2 people

  4. Tätä keskusteluketjua on mukava lukea :)

    Liked by 3 people

  5. Samaa mieltä Virpin kanssa, ei tuohon ketjuun juuri lisättävää.
    Autuaita ovat hengellisesti köyhät on minusta parasta uskon ainesta.
    Siinä ihminen riisutaan kaikesta omasta hyvästä ja joutuu rukoilemaan;
    Jumala minulta puuttuu viisautta, anna sinä sitä minulle ja Hän antaa soimaamatta.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s