Kallionsyrjässä, pienessä tuulessa huojuu parvi ruohonkorsia.
Kallio on ollut siinä ihmissilmin katsottuna aina. Kalliota ovat jääkaudet raapineet ja meret peittäneet. Sitä ovat salamat pistelleet ja helteet paahtaneet. Mutta paikallaan on kallio ollut, vahvasti ollut.
Ruohonkorret tulevat ja menevät. Ne työntävät juurensa ohuen maakerroksen läpi kallionkoloihin asti. Ruohot itävät, kasvavat ja kellastuvat. Juuret tukeutuvat edellisten sukupolvien juuriin. Edellisten sukupolvien juuret takertuvat nyt kasvavien juuriin. Aina seitsemänteen sukupolveen asti.
Tänään aurinko paistaa. Kallionsyrjässä, pienessä tullessa huojuu parvi ruohonkorsia.
Blogitaivas 
16/08/2015 12:32
tulot ja menot
huojuvaa olemista
korret parvessa
länsi kasvaa idässä
itu auringon nousu
TykkääLiked by 2 people
16/08/2015 13:46
Tämähän kuvaa hyvin läheystyön luonnetta.
TykkääLiked by 2 people
16/08/2015 16:54
Juha!
Kauneus ei ole ainoastaan katsojan silmässä vaan, ja lisäksi SIELUSSA! Onnellinen hän jolla näin on, Sinä!
Eikö luomakunta olekin ihana!
Ihmeellinen Jumala, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja!
Kiitos tekstistä ja kuvasta!
TykkääLiked by 2 people
16/08/2015 21:06
Kiitoksia, kommentaattorit. Sekä kuva että teksti syntyivät, kun olin yhdessä kameran kanssa sauvakävelyllä. Korsiparvi asuu tuossa sadan metrin päässä, hyviä naapureita.
Oli myös vapauttavaa saada aikaseksi edes pieni blogi. Pää on ollut jumissa monta viikkoa.
TykkääLiked by 2 people
16/08/2015 21:21
kun pää jumissa
hyvä edes kamera
sauvat kävelyyn
siinä maisema vaihtuu
olemista vahvemmin
TykkääLiked by 2 people
16/08/2015 22:25
Oleminenkin vaihtui tänään.
Maisemat tavallaan eivät, kun hiihtelin vakiolenkin.
Joka kerta se maisemä kuitenkin on uusi.
TykkääLiked by 1 henkilö
17/08/2015 21:32
Lämpimässä elokuun illassa kiersin minäkin koiralenkin, ilman sauvoja ja katselin, kuinka maisema oli tälläkin kertaa uusi. Elokuun kukkana Pietaryrtti hehkui yli muiden, talojen pihat näyttivät vihreitä ja reheviltä ja pihoissa oli kaikenlaista. Ajattelin, kuinka meille on tärkeä se oma paikka, oma koti, se kallionkolo.
Tämä on kaunis teksti, ei arvaisi, että pää on ollut jumissa ;). Minut tämä kirvoitti jostakin syystä rukoukseen kaikkien kotien ja perheiden puolesta.
TykkääLiked by 1 henkilö
18/08/2015 08:23
Minullakin Juhan teksti tuotti syviä ajatuksia, pieni voi olla niin kaunista ja todistaa suurista asioista 🙂 ! Jumalan hyvyyden läsnäolosta silloinkin kun oma pää tuntuu jumittuneen.
Minulle puhui tänä aamuna erikoisen värinen pieni lintu Punakanukka pensaassa. Kiitos nousi sydämestäni aivan spontaanisti.
Aamu on ollut muutenkin puhutteleva sisäisessä maailmassani. En tiedä vieläkö uskallan kirjoittaa julkisen kiitoksen Hänelle jolle kiitos tahtoo kummuta.
Siunattua päivää kaikille pienille ja vähäpätöisille, myös niille joiden pää on tuntunut jumittuneelta, kyllä se siitä 🙂 !
TykkääLiked by 1 henkilö