Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


7 kommenttia

Jumalan kuva & ihmisen jämä

WP_20160120_005Joskus tulee ihmetelleeksi, että kylläpä ihminen on ollut fiksu, kun hän on suunnitellut sanoja. Ajatellaanpa sanaa ihminen. Kaveri, joka sen sanan keksi, oli ilmeisesti psalminsa lukenut ja sinut niin itsensä kuin Jumalan kanssa. Hän tiesi olevansa ihme, suuri ihme. Siksi hän päätti ottaa sanan ihminen kantasanaksi juuri ihmeen.

Joku toinen luova persoona taisi rypeä eksistentiaalisissa angsteissa. Menneisyys ja tulevaisuus ahdistivat. Elämä on aivan kummaa, olkoon ahdistava asia nimeltään kummitus.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala loi kaiken linnunradoista valkovuokon kukkaa huomattavasti pienempiin ihmeisiin asti. Niinpä hän panosti luomisentyössään myös ihmiseen. Ihminen ei ole hämärissä oloissa otettu tuhruinen selfie vaan taitavilla siveltimenvedoilla hyvässä valossa maalattu omakuva.

Kummitus taas on haalea huokaus, joka ihmisestä jää huonoissa olosuhteissa jäljelle. Kummitus on ihmisen jämä. Se sisältää vihaa, katkeruutta ja pelkoa ihmisen jäljiltä.

Tokihan sekä ihmisellä että kummituksella on nimensä mukainen tehtäväkin. Ihmisen tärkein homma on ihmetellä. Ihmettely on tärkeää siksi, että kun malttaa riittävän kauan rauhassa ihmetellä, seurauksena voi olla oivallus, joka vie elämään eteenpäin, kohti valoa, kohti parempaa.

Kummitus kummittelee. Se muistuttaa pahasta ja pelottelee tulevalla.

En voi olla ihmettelemättä sitä, kumpaa minussa mahtaakaan olla enemmän, ihmistä vai kummitusta. Onneksi voin lohduttautua sillä, että kummitus minussa voi päästä kummittelusta ihmettelyyn. Ai, mitenkä? No, tietenkin kummastelun kautta kulkien.


8 kommenttia

Varis lentää pellon yli…

Varikset.

Ne lentelevät määrätietoisesti peltojen yli.
Istuvat sitten puhelinlangalla ja sanovat painavia sanoja.
Kiiruhtavat pian selkein siivin seuraavaan paikkaan.

 

Ihmiset.

Ihmiset ovat vähän kuin varikset.
Lentävät hiukka huonommin.
Hukkaavat toisinaan suuntansa.

Mutta muuten ihmiset ovat vähän kuin varikset.

Mää sitten tykkään variksista.


8 kommenttia

Vahvaa olemista

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKallionsyrjässä, pienessä tuulessa huojuu parvi ruohonkorsia.

Kallio on ollut siinä ihmissilmin katsottuna aina. Kalliota ovat jääkaudet raapineet ja meret peittäneet. Sitä ovat salamat pistelleet ja helteet paahtaneet. Mutta paikallaan on kallio ollut, vahvasti ollut.

Ruohonkorret tulevat ja menevät. Ne työntävät juurensa ohuen maakerroksen läpi kallionkoloihin asti. Ruohot itävät, kasvavat ja kellastuvat. Juuret tukeutuvat edellisten sukupolvien juuriin. Edellisten sukupolvien juuret takertuvat nyt kasvavien juuriin. Aina seitsemänteen sukupolveen asti.

Tänään aurinko paistaa. Kallionsyrjässä, pienessä tullessa huojuu parvi ruohonkorsia.


9 kommenttia

Aloin jo masentua, mutta

…aurinko alkoi paistaa: Jeesus hiipi lähelle ja Hänen armonsa kosketti. Sapatin aaton rauha voi alkaa.

Aina kun alamme puhua ja kirjoittaa vihollisesta, hän riemastuu ja huomaa, että ahaa! saanpa palstatilaa ja pääsen ihmisten puheisiin, jopa ajatuksiin. Mitä enemmän keskitymme häneen, sitä enemmän hän saa valtaa. Ja hänen valtansa saa masentumaan, koska silloin kuva Jeesuksesta hämärtyy, tunne Hänen läsnäolostaan heikkenee.

Kun alamme riidellä, onko saatana tarua vai totta, hän hykertelee pirullisia käsiään. Hän tietää, että me ihmiset riitaannumme tästä aiheesta alta aikayksikön. Joillekin paha on persoonallinen, näin olen itsekin Raamatusta oppinut. Joillekin paha on psykologiaa ja silti niin helvetillisen totta. Voimmeko ymmärtää toisiamme, voimmeko edes ajatella ymmärtävämme?

Tämä viikko on ollut yhtä pyöritystä. Olemme pyörineet riivaajateeman ympärillä, mutta minusta tuntuu, että riivaajat ovatkin pyörittäneet meitä. Joillekin tämä on siis psykologiaa tai muinaistiedettä, joillekin aitoa ja kokemuksellista todellisuutta persoonallisen Pahan kanssa. Mutta yhtä kaikki, olemme olleet samanlaisen hämmennyksen vallassa. Ja sopan keittäjä on tuo paha tai Paha. Ja soppa on maistunut ja sitä on ollut runsaasti.

Laskeutuuko pöly? Aikanaan, noustakseen taas ylös sekoittamaan mieliämme ja ihmissuhteitamme.

Nyt voisimme opetella kaiken keskellä katsomaan Jeesukseen, pahan ja Pahan voittajaan. Keskittymällä Häneen, voimme lähteä palvelemaan toisiamme siunaamalla ja rukoilemalla, rakastamalla ja ymmärtämällä. Haluan edelleen olla mukana rukouspalvelussa pyydellen Pyhän Hengen voimaa ja jopa ns voitelua eli valtuutusta tähän toimintaan. Haluan nähdä ihmisten parantuvan, vapautuvan, eheytyvän, pelastuvan Jeesuksen, Herrani ja Veljeni nimessä.

Mitä enemmän puhumme Jeesuksesta, sitä vähemmän tarvitsee meidän spekuloida pahan/ Pahan valtaa. Emme sulje silmiämme vihollisen todellisuudelle, emme kiellä hengellisen taistelun todellisuutta, mutta pidämme kiinni Voittajasta ja voitosta ja välitämme kaikille ihmisille Herran herkkää ja hoitavaa kosketusta. Fokus määrittelee sydämemme tilan, suumme sanat ja kättemme teot. Olemme hoitoa antavien ihmisten kanssa samalla puolella. Olemme ihmisen puolella, emme ihmistä vastaan, mutta kaikkea pahaa ja Pahaa vastaan.

Tänään Sapatin aattona toivotamme Shabbat Shalom, täyttäköön Jeesuksen antama rauha mielemma maiseman.