Ylen kanavalla luettiin Joel Lehtosen Putkinotkoa. Muutaman minuutin pätkässä ei tapahtunut juuri muuta, kuin että mummo tuli marjasta ja mietiskeli läheistensä lauluääniä. Joku ammattiäänenkäyttäjä luki romaania. Omin silmin lukien olisin varmasti suoriutunut mummon marjareissusta paluusta tosi nopeasti ja unohtanut koko asian sen siliän tien.
Nyt kuuntelin ja nautin kuulemastani. Kuultuna sanat menivät syvälle. Onpahan elävä mummo. On hienoja lauseita. Osaisinko kirjoittaa noin? Edes vähän tuonne päin.
Mitenkähän lienee vaikkapa Raamatun kanssa. Kyllä sieltä ajatuksia harvakseltaan putkahtaa. Mutta jos ottaisi asiakseen kuunnella vaikka Uuden testamentin hyvällä äänellä luettuna. Avautuisiko itselle entistä lempeämpi Jumala, entistä kirkkaampi Jeesus tai vaikka entistä vähemmän sapettava Paavali?
Kun olisi vaikka koko UT:n kuunnellut, niin olisi vähän kuin mummo metsästä palatessaan. Vakassa marjoja edelleen jalostettavaksi.
+ + +
Hei, ei kai ole niin, että elämä aukeaa laajemminkin ajatellen toisinaan helpommin, jos oivaltaa kuunnella, mitä elämästä toisen ihmisen äänellä puhutaan?
Blogitaivas 
28/03/2016 08:08
Juha! Olet aivan ainutlaatuinen!
Sinulla on silmää, korvaa ja sanoja jotka tuot niin yksinkertaisen loistavasti julki että jokaisen tekstisi ja kuvasi jälkeen on kevyellä mielellä pitkän aikaa.
Juuri noin pitäisi elämä osata! Iso kiitos! Ja hyvää jatkoa ja kevättä – kuvaile taas! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
28/03/2016 19:37
Kiitos, Tuulikki. Minun älynvälykseni eivät viime kuukausina juuri ole Blogitaivaalla tuikkineet, mutta nyt on semmoinen fiilis, että niitä alkaa taas välähdellä.
TykkääLiked by 1 henkilö
28/03/2016 20:29
Juha. Aika aikaa kutakin, mutta mukava kuulla, odottelen mielenkiinnolla! Hyvä kun on sellainen fiilis, loistavaa!
TykkääTykkää