Elämän aitovierillä
6.10.2012
Hämärässä, piilossa, elämän aitovierillä, kulkee osaton.
Askeleesi ei pitänyt veitsen terällä.
Katseiden kipeät piikit kuumottavat yhä ihon alla.
Sanoja poimittiin kivien lailla, eikä niitä säästelty.
Kilvan kohosivat ensimmäiset kädet heittoon.
Kelvottomien vaellus on kevyempi yhdessä.
Kuitenkin kipu on kaksinkertainen. Häpeän määrään ei löydy rajaa.
Antoiko emosi tämän perinnöksi, väärän mielen ja elämän?
Tämäkö suistaa tieltä, valosta pimeään?
Mutta kuka toi kutsun muurien varjoon, ehti ensin hämärään?
Kutsui kelvottomat pöytään ja antoi omastaan.
Jokaisen päivän päälle antoi puhtaat vaatteet ja jätti oven auki, valon pimeään.
Blogitaivas 
10/06/2016 12:42
Tapion avaukseen ja blogitaivaan uuteen tilanteeseenkin sopinee ylihuomisen teksteihin ”kadonnut ja jälleen löytynyt” kirjattu runo. Siunausta Tapiolle taivaan ylläpitoon
jokaisen osa
kadota ja löytyä
omaa siunaus
armo synnin keskellä
paimenen kotiinkutsu
läsnä Herrassa
pyhä nöyrien luona
juhlan odotus
parannuksen toivoa
sadon siinto silmissä
valpas valvoen
tuhlaajapoika palaa
kuollut elämään
tulo Kristuksen kautta
ilon löytö uudelleen
löytää kadonnut
helmi sadan joukosta
riemu armosta
jo usko löytymiseen
parannus kiitollinen
TykkääLiked by 3 people
10/06/2016 13:08
Sanat koskettavat – hiljentävät, liikuttavat, avaavat olennaisen….
Ja kuvat –
Tuo tyyni vesi ja yksinäinen saari.
Kuin olisi kaukana kavala maailma, ja vain kaipuu istua tuohon maisemaan, tuolle rannalle, tuohon tyyneyteen ja puhdistua.
Tyyntyä sisäisistä ja ulkoisista aallokoistaan lepoon jonka sanoma tarjoaa.
Pimeästä valoon.
Sitä kohti yhteisin voimin 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
10/06/2016 13:08
Vanha teksti tuntui sopivalta tähän väliin. Lueskelin Kotimaa24 aikaisia blogejani, joita en halunnut jättää arkisoon sinne. Mielessäni pyörii se keiden kanssa Jeesus kaveerasi.
TykkääLiked by 1 henkilö
10/06/2016 13:18
Kun tässä nyt satumme samanaikaisesti olemaan, niin hyvä ettet jättänyt noita tekstejäsi! Minullakin niitä tallessa ja kuvia myös, olivat ne niin täyttä ”tavaraa”! Voi niitä aikoja ja nyt ollaan tässä 🙂 ! Ja juuri alkoi sateen jälkeen aurinkokin paistaa.
Tyttären taulu seinällä kirjoituspöydän yllä tekstinään: ”Myrskyn jälkeen on AINA poutasää – varsinkin kun kulkee voittajan kanssa! 🙂
Siunattua päivän jatkoa ja viikonloppua Tapio ja Niilo!
TykkääLiked by 1 henkilö
10/06/2016 13:24
Tapsan tekstin voisi melkeinpä säveltää. Menisköhän eemollissa.
TykkääLiked by 1 henkilö
10/06/2016 13:39
Keksippä siihen hyvä kertsi
TykkääTykkää