Kotisohva tuntuu kovin vieraalta paikalta. Kello käy oudon hitaasti ja koko ajan odottaa, että pitäisi lähteä jonnekkin. Nyt ymmärrän poikiamme, kun he leirien jälkeen ovat levottomia ja vanhempien kysymykset kaikuvat kuuroille korville. Leirikrapula on iskenyt meihin Kesäkonfalaisiin.

Juuri nyt tuntuu haikealta asettua arkeen, kun on saanut monta päivää purjehtia ihmistä hellivässä ja hoitavassa ilmapiirissä. Näinä muutamina päivinä jokainen kohtaaminen on ollut täynnä merkitystä ja siunausta. Omaa sielua ja henkeä on ravittu ja rassattu saman aikaisesti.

Jos palastelisi hieman reissua ja asettelisi niitä paloja jonkinlaiseen järjestykseen niin päällimmäiseksi nousee ajatus Jumalan läsnäolosta. Se ei ole tunne vaan  asia joka muuttaa ihmistä. Se näkyy ihmisten kasvoista, puheista ja toiminnasta. Jumalan Henki resonoi ihmisen hengen kanssa yhdistäen ihmisiä.

Toinen on tarve ylistää laulamalla, yhtyä siihen samaan ylistykseen, joka kaikuu Jeesuksen luona nytkin taivaassa. Ylistys on samalla hyvin henkilökohtainen ja kollektiivinen kokemus. Ollaanpa ylistämisestä  mitä mieltä tahansa, ihminen on aina pyrkinyt luomaan jotain ylevää Jumalan kunniaksi palvoen Häntä. Ylistys avaa sydämen kuulemaan Sanaa.

Rukouspalvelu on ollut itselleni aina se haastava paikka, mutta vuosi vuodelta siitä on tullut yhä tärkeämpää ja sille on varattu paljon mahdollisuuksia kesäjuhlan aikana. Itse olen oppinut että menen Isän eteen niin että tunnistan omat kipupisteeni ja haen niihin vastauksia. Mutta tänä vuonna Isä myös osoitti tietävänsä mikä  muu mättää miehen sielussa, niin tarkoja olivat rukouspalvelijoiden sanat useamman kerran.  tärkeää itselleni oli myös se sain rukoillaja välittää toisille lohdutuksen ja rohkaisun sanoja.

Opetustilanteet sekä aamu-ja iltatilaisuuksien puheet, kaikki tähtäävät siihen, että ihmiset saisivat eväitä toimia rohkeasti ja avoimesti kristittyinä maailmassa ja omassa arjessaan. Kaikkialta tihkui ajatus, että oma seurakuntayhteys ja oman paikkakunnan eteen tehtävä työ on tärkeää. Evankeliumi on annettu meidän tavallisten ihmisten käsiin mutta Jumala ei jätä meitä yksin tämän tehtävän kanssa vaan Pyhä Henki on koko ajan kanssamme. Kaiken takana ajatus että paikallinen seurakunta pelastaa kansakuntia. Kuitenkin niin että  Jumala ei pakota ihmistä vaan kutsuu. Jumala kohtaa jokaisen henkilökohtaisesti auttaen ihmistä.

New Wine yhdistää ihmisiä ja jättää erottavat tekijät pois. Se on verkosto ihmisiä eri yhteisöistä ja seurakunnista.  On jotenkin helpottavaa että saa keskittyä siihen mitä raamattu kertoo kuin siihen, että mitä mieltä ihmiset siitä ovat tai mitä mieltä ihmiset ovat toisistaan.  Jos pitäisi tiivistää NW kolmeen sanaan niin ne ovat lohdutus rakentuminen ja rohkaisu. Ei ole sattumaa että sama tehtävä on Pyhällä Hengellä.

Pureksittavaa reissusta jäi pitkäksi aikaa. Matka jatkuu kohti Taivaankotia arjen keskellä. Nyt alkanut arki on kuitenkin kristitylle juhla ja pyhä. Se on seikkailu, jonka Jeesus on meille varannut.