Eilen illalla auringonlaskun kummallakin puolella kiertelin kameran kanssa Raision hautausmaalla. Bongailin enkeleitä, mutta kameran etsimeen osui myös muutama muu mönkiäinen. Ilta pimeni ja lisäilin valotusaikaa, lopulta piti käyttää taskuun unohtunutta otsalamppua.
Äkkiä huomasin olevani kalmiston sellaisessa osassa, jossa oli vain lasten hautoja. Haudat näyttivät olevan muutaman vuosikymmenen takaa. Nyt he olisivat aikuisia. Näilläkin haudoilla enkelit vahtivat tai nojailivat käsiinsä.
Hetken kävelin hyvin hiljaa.
Tänään vaelsin reppu selässä mutkan kautta kauppaan. Hiekkatielle kääntyi traktori, jonka perässä oli kylvökone. On syysviljan kylvämisen aika. Ensi kesän viljan. Pellon laidassa seisoskeli pörröpää. Valokuvasin sen.
Kotona tein jotain väärin tietokoneella. Enkelikuvat katosivat. Ja muut mönkiäiset myös. Pörröpää jäi.
Blogitaivas 
18/09/2016 08:55
Raision hautausmaan sankarihaudassa lepää isäni vanhin veli, ja on siellä muutakin sukua. Tuttu paikka.
Kaunis ja herkkä kirjoitus, taattua Juhaa!
Nyt olen lähdössä kappelille, kiitän tästä näin pikaisesti.
Siunattuua pyhäpäivää sinulle Juha!
TykkääLiked by 1 henkilö
18/09/2016 09:14
Kiitos samoin, Tuulikki.
TykkääTykkää
18/09/2016 14:54
Siinäkin (pörröpäässä) on uuden elämän alku, kuten syysviljan siemenissäkin. Jumala luo/ tekee uutta, siinä on uskomme ja toivomme.
Kiitos toivotuksestasi Juha.!
Oli aivan valtavan hyvä Sana tänään taas pastorillamme! En oikein osaa muuta ajatellakaan, vaikka olenkin ollut kotona jo muutaman tunnin. Kiitollisuus, ilo ja liikutus täyttää sydämen ja mielen. Herra on hyvä, Jeesus elämän voima, sen ruoka ja juoma!
Mitä muuta ihminen tarvitsisikaan sen tärkeämmin.
Riittäähän niitä mönkiäisiä maailmassa ja enkelitkin pääosin kadoksissa, mutta onhan meillä seurakunnissa toisemme, yhteinen isä ja kotimatka!
Sinä olet ihana ja aito – veljeni Herrassa 🙂 !
TykkääLiked by 1 henkilö
19/09/2016 08:45
Juha. Vielä kerran 😉 ?
Vähän mietin oliko edellinen kommenttini tyhmä. Tiedän kuinka luovaa ihmistä harmittaa työnsä epäonnistuminen. Sinullakin meni aherruksesi taivaan tuuliin. Sait silti todella herkän tekstin korvikkeeksi:)
Aikoinani,
maalatessani, en malttanut inhimillisiin aikoihin lopettaa vaan yötä myöten, sähkövalossa väsyneenä, piti vaan jatkaa. Aamulla näin että turhaa oli, pois oli pyyhittävä. Onneksi oli se mahdollisuus, vaikka materiaalia hukkaan menikin. Nyt on toisin, minkä ”taivas” vie, sitä ei kai takaisin saa.
Tuskaa ja hurmiota on elämä 😉
Hyvää alkanutta viikkoa sinulle Juha.
TykkääTykkää
19/09/2016 15:17
Itse asiassa teksti ei dokumentoi tapausten kulkua kronologisesti.
Siinä vaiheessa, kun minulla oli noin seitsemän minuuttia aikaa kirjoitella blogi, en ollut vielä sählännyt kuvia kadoksiin. Sanallisesti mielessäni olivat vain lastennurkka hautausmaalla ja kylvökone. Luovan prosessin alkutiimellyksessä kuvat katosivat eikä palautusohjelma palauttanut niitä kelvollisesti. Akuutista harmistuksesta huolimatta muistin pörröpääkuvan, joka oli kännykässä eikä järkkärissä kuten kadonneet kuvat. Niinpä koko blogipaketti otti muotonsa vähän sattumalta (eiku onko se johdatusta?) justiin ja vain siinä samalla, kun sitä sanallisesti maalailin ja kuvallisesti pelastelin sitä, mitä pelasteltavissa oli.
Eikä minua harmittanut, ei sinun kommenttisi eikä se, ettei blogista tullut sellainen kuin siitä kuvittelin tulevan. Taisi tulla parempi.
TykkääLiked by 1 henkilö