” Aurinko nousee on kastetta maassa. Aika on herätä nousta ja lähteä. Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa. Niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas, ja varjoisat veet…”
Kari Rydmanin kaunis laulu pienen koululaisen muistolle jatkuu:
”Päivä on kirkas. Vain metsässä tuulee. Aika on naurun ja leikin ja riemun. Mukana ystävä kallehin. (kerto)
Aurinko laskee. Jo pimenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten. poissa on ystävä kallehin.”
Niin kaunis on maa….”
Tämä kaunis ja herkkä laulu ”Exoduksen” kanssa soi sielussani katsellessani kesäiltaa. Kuinka sanomattoman kaunis , kesän vihdoin tullessa, ilta voi ollakaan, auringon kultaisessa hehkussa, puiden ja pensaiden uhkuessa vihreää voimaa ja elämää!
Taivas on, illasta huolimatta, pohjoista valoa täynnä, säteitten paljastaessa luonnon kauneuden yksityiskohtaisesti, mutta lempeän pehmeästi, kuin hyväillen! Ajattelen, kukaan ei ”maalaa” niin ihanasti kuin Hän, ihmeellinen Jumala, joka kaiken loi ja ylläpitää. Rakastan tätä kaunista maata, kyyneliin asti sydän lähes pakahtuen.
Koen voimakkaasti Pyhän Kolminaisuuden läsnäolon! Murtaa kun minut täyttää puhdas, lempeä, kaiken tietävä ja ymmärtävä Rakkaus. Kuinka hyvä Herra, onkaan! Kuinka Suuri ja Pyhä.
Ja kuitenkin Hän tulee lähelle pientä ja itsessään täysin avutonta. Itse asiassa Hän tulee pieneen ja avuttomaan asumaan Pyhässä Hengessään.
Ajatukseni vaeltavat niihin rakkaisiin jotka ovat jo poissa, moni heistä kuollut nuorempana kuin minä nyt olen. Ajatuksiini nousee myös profeetta Elia. Kaipuussani koen rakkaitten poismenneitten suhteen ” Minä yksin olen jäänyt jäljelle”. (1Kun.19:9-10)
Ihminen voi kokea näinkin, suuren kauneuden edessä, kun ei voi jakaa kokemustaan niiden kanssa jotka ovat aikaisemmin olleet samaa kokemassa.
Kaipasin niin että menin you tubeen. Kuuntelin mahtavia sävelmiä muistojeni albumilta ja itkin sieluni puhtaaksi. Hiljalleen tyyntyen ja kiitollisena ajattelin kuinka paljon sanomattoman kaunista, tämä syntiin langennut ihmiskunta/ maailma, kuitenkin on saanut aikaiseksi/ sisältää! Kuinka Hyvä ja Armollinen onkaan Kaikkivaltias Jumala, joka kaiken loi hyväksi. Loi parhaaksi kaiken sen minkä voin kuulla ja nähdä, minkä Hän on ihmisille lahjaksi antanut!
Lapsellisesti ajattelin, iltarukoukseni aikaan, eikö Jumala voisi jotain pientä ja kaunista tästäkin maailmasta ottaa mukaan siihen uuteen ja tulevaan. Pienen palan tästä kauniista Isänmaastani? Kesäillan auringon kultaa ja sen pehmeän lempeitä värejä. Mutta tiedän, ja minun täytyy uskoa että se tuleva Uusi Maa on jotain vielä suurenmoisempaa, kuin tämä josta nyt kiitän ja ylistän Jumalaa.
Minä rakastan, niin kuin vain voin, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä! En omasta voimastani vaan siksi että HÄN on ensin rakastanut minua!
Blogitaivas 
10/06/2017 12:38
Herran ylistys
turvakallion edessä
nöyrän kumarrus
paimenen oma lammas
polvistuu Luojan eteen
Isä ja Poika
Pyhää Henkeä taivas
arki on pyhä
taivaallista viestiä
ikuisuuden loistoa
seuraajan osa
viedä sinun Sanasi
kasvu oksissa
lempeys nöyryyttä
uusi elämän totuus
TykkääLiked by 2 people
10/06/2017 12:52
Niilo! Itkemättä en tätäkään ”sanoitusta” Sinulta, voi nyt lukea.Niin kaunista, niin kaunista. Suurkiitos! Siunattu ole Sinä Jeesuksen nimessä.
TykkääLiked by 1 henkilö
10/06/2017 17:02
Kiitos taas Tuulikki tästä kirjoituksestasi.
Minä olen myös näinä päivinä ihastellut jälleen tätä hentoa vihreyttä joka meillä vasta alkaa puhkeamaan, koivuissa ja pihlajissa vasta pienet lehtien alut. Yhdessä yössä tuli meille tällä viikolla kesä, aurinko laskee seuraavan kerran heinäkuun 9. päivä. Yöttömän yön aika on jälleen käsillä. Mikä rikkaus meillä on Suomessa kun on neljä selvästi toisistaan erottuvaa vuodenaikaa, jokaisessa on oma viehätyksensä, ja rakastan jokaista. Yksi lempilauluistani on Lasse Heikkilän: Niin kuin on hanki valkoinen kirkkaimman auringon alla.. Tuon laulun sanat koskettavat.
Niin usein kesällä järven rannalla laiturilla istuessani, keskiyön aurinkoa ihaillen, kiitos nousee taivasta kohti siitä hetkestä ja paikasta ja Luojan luomasta kauniista luonnosta ja rauhasta, ja siitä että saan olla Jumalan lapsi.
Monesti olen myös minä siinä istuessani ajatellut ja kaivannut heitä jotka ovat jo poismenneet. Toiset myös nuorempana kuin minä nyt, heitä kaipaan eniten, läheisiäni. Tuota Jeesuksen ja Isän rakkauden kokemista kaipaan ja janoan myös syvästi. Tekstisi kosketti minua jälleen.
Siunausta sinulle päiviisi.
TykkääLiked by 2 people
10/06/2017 20:35
Hei ”vieras”! Ihana löytää uusi luonnon kauneuden ystävä.
Sinä siis asut jossain pohjoisessa. Meillä täällä etelässä on luonto runsaimmillaan ja kaikki ne puut jotka kukkivat, puhkesivat yhtaikaa riittää valtavasti siitepölyä! Ei vuosiin ole ollut pihlajassakaan niin paljon kukkia kuin nyt on, ja sen vieressä kasvava mäntykin on ”kukkia” täysi, kuten sireenikin! Myös punakanukkapensas! Kaunista ja ihanaa.
Minäkin kaipaan sekä isääni joka kuoli jo v. 1982, eniten kuitenkin vanhinta veljeäni joka kuoli syöpään neljättä vuotta sitten, mutta myös ystäviäni. Erityisesti nuoruudenystävääni, joka kuoli 2v sitten myös syöpään. Surullista hänen kohdallaan oli se ettei hän voinut ollenkaan uskoa Jumalaan, ei koskaan.
On suurta armoa ja suuri ihme että saa olla uskossa! Ei siitä pysty sanoin niin kiittämäänkään kuin tahtoisi, mutta sitten kiitetään kun pääsemme perille!
Jumalan rakkaus voittaa kaiken! Kaiken.
Minulla on usein taivasikäväkin. Omasta mielestäni olisin valmis lähtemään, mutta rakas Herrani ja Jumalani siitä päättää. Siihen asti tahtoisin vaan olla Hänen todistajansa tavalla tai toisella. Niin että mahdollisimman moni saisi tulla ymmärtämään mikä on elämän tarkoitus ja päämäärä!
Rukoillaan Herraa että saisimme oikein väkevän Hengen vuodatuksen ajat tähän kalliiseen ja rakkaaseen maahamme. Iloitsen sinusta, uusi ystävä, tällä blogitaivaalla!
Siunatkoon ja varjelkoon sinuakin Herramme Jeesus Kristus! Hän on Tie, Totuus ja ELÄMÄ!
TykkääTykkää
11/06/2017 22:31
Ihanan Korkea Veisun kirjoitit Tuulikki. On ihmeellistä, kuinka kirkkaana ylistys sinusta pulppuaa silloinkin, kun maallinen vaelluksesi on koettelemuksellista. Minä en jaksa sitä olla ihmettelemättä!
TykkääLiked by 1 henkilö
12/06/2017 15:02
Virpi! Kiitos!
On Jumalan armoa jos noin on, kuin kauniisti kirjoitat!
Kyllä sinä tunnet minut millaista vaellukseni on. Siipirikkoista.
Lohtu on siinä että:
Jumala tuntee jokaisen luomansa läpikotaisin. Tietää elämästämme kaiken ja siksi myös mitä tarvitsemme, kukin meistä, jaksaaksemme tämän maallisen matkan ajan.
Tiedämme tämän ja jaksamme Hänen Pyhän Henkensä avulla arjen paineissa ja siitä kiitämme ja iloitsemme yhdessä.
Saamme, Jumalan armosta, tukea toisiamme vaikeuksien kasaantuessa, mutta myös jakaa nuo ihmeelliset kohtaamiset Herramme kanssa.
Virpi, Se on paljon! Enemmän kuin voisin pyytää.
Kiitollisena ja Jumalan kunniaksi, voin vielä todistaa että arkeni ihmeet, ja Pyhän Hengen lohduttava läheisyys ovat olleet uskonelämässäni, alusta saakka, en muuten olisi pärjännyt. Jumala on armossaan kaiken, minkä olen kokenut niin murheen kuin ilonkin, näin parhaaksi nähnyt.
Suuri Paavalikin sanoi oppineensa oloihinsa tyytymään, ja Jeesus, ihminen ja Jumalan Poika, rukoili Jumalan tahdon toteutumista elämässään, siihen meitäkin kehotetaan.
Katsoitko/kuuntelitko Exoduksen, mahtava aina vaikka kuinka sitä kuuntelisi. 🙂 !
TykkääTykkää