Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kiitollinen samarialainen

7 kommenttia

Pojilla oli hätä kädessä. He olivat hylkiöitä, spitaalisia. Piti pitää meteliä itsestään, että puhtaat ihmiset äkkäävät olla tulematta liian lähelle. Kaverit hankkivat sapuskansa, mistä sattuivat löytämään ja eipä ollut heillä kummoistakaan paikkaa, mihin päänsä kallistaisi.

Yhtenä päivänä muuan julkkis kulki spitaalisporukan läheltä. Sen verran spitaaliset olivat kartalla maailman tapahtumista, että näkivät mahdollisuutensa. Tuo on se mies, joka opettaa uudella tavalla ja hallitsee ihmeparantamisen taidon.

– Jeesus, mestari, armahda meitä! huusi koko sakki.
Jeesus ei monta sanaa heille vastannut.
– Menkää näyttämään itsenne papeille.

Just joo, täysin tolkuton edotus. Tässä me ollaan, yltä päältä saastuneita. Ja pitäisi lähteä pappien silmien eteen. Papeille voivat näyttäytyä vain puhtaat. Mutta tässä me yhä täysin saastuneita. Spitaaaliset pulisivat keskenään aikansa, äänenpainot olivat pettyneitä ja äkäisiä. Mokoma lööppijulkkis, ihmettä ei tapahtunut. Jos tästä nyt pappilaan lähdetään, niskaan tulee tulta, tulikiveä ja pari tonnia tiiliskiviä taivaasta. Ja mikä pahinta, naurua ja pilkkaa. Ei, on täysin järjenvastaista lähteä pappien eteen tämän näköisinä.

Sitten yksi muisti seikan, jonka oli kakarana oppinut:
– Entäs jos sittenkin mentäisiin. Pitihän Joosuankin astua jokeen, ennen kuin kuiva tie joen yli aukesi.

Jengi oli kaukana yksimielisestä, kun askelet suuntautuivat kohti pappilaa. Mutta kappas hei, ihme tapahtui, matkalle he puhdistautuivat. Papit ehtivät kiireidensä keskeltä vilkaista ryysyläislaumaa. Kyllä, melkoisen haiseva porukka, mutta spitaalista ei tietoakaan.

Miehet olivat aivan uudesti syntyneitä. Pari lähti kotiinsa, neljän jengi lähti bilettämään. Pari lähti etsimään duunia…

Seuraavana aamuna yksi kymmenestä etsi Jeesuksen ja kiitti tätä täydestä sydämestä, polvet syvällä tienposken pölyssä.

– Eivätkö muut puhdistuneet, missä muut yhdeksän ovat? kysyi Jeesus.
– En minä muista tiedä. Sen vain tiedän, että minä, joka olin spitaalinen, olen nyt puhdas.

Tämä yksi oli se, joka oli spitaalisporukassakin ollut syrjäytynyt. Hän oli samarialainen, vääräuskoinen, väärämurteinen.

– Nouse ja mene, uskosi on parantanut sinut, sanoi Jeesus samarialaiselle.

Tarina ei kerro, miten muille kävi. Rivein välistä voi lukea, että muut yhdeksän eivät kuitenkaan olleet parantuneet. Kuin korkeintaan pinnalta. Kymmenennen usko paransi. Sen samarialaisen.

Luuk. 17: 11–19

Mainokset

7 thoughts on “Kiitollinen samarialainen

  1. väärää uskoa
    sinä samarialainen
    mustalainen
    valkoinen ja hetero
    rokottaa spitaalilta

    Tykkää

  2. Loistavaa Juha!

    Olen usein viimeaikoina ajatellut kuinka erilaisia me ihmiset olemme. Viimeisimmäksi mm. siitä vinkkelistä kuinka täällä kirjoitamme.
    Sinä ajan hermolla ja kuitenkin myös soveltaen vanhaa tapahtumaa kaikkiin aikoihin, kuten tässä.
    Minulla ajatuksissa lähinnä tuleva, se odotettu ja kaivattu…..

    Kuinka kauan niitä kukaan jaksaa lukea.?
    Olen kuitenkin kohduttanut itseäni sillä, että Iso Kirja Raamattukin toistaa itseään. Mitä ennenkin on ollut sitä vastakin on, ja mikä on Vanhassa profetoitu se tänään ja tulevaisuudessa toteutuu.
    Sen tähden että sen on meille Jumala itse Pyhän Henkensä sanan kautta kertonut profeetoidensa, Poikansa ja apostoliensa kautta.

    Kiitos tästä Juha! Voi hyvin.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos, Tuulikki.
      En minä ajan hermolla olemisesta niin tiedä. Aamulla tuli rauhallinen hetki istua sohvalla. Siinä sattui olemaan Raamattu. Muistin, että minunhan piti yksi pätkä lukea – viikko sitten. Sen verran ajan hermolla kuitenkin. Etsin pätkän ja luin. Huomasin sitten, että väärä kohtahan se oli, mutta tämmöinen teksti siitä kuitenkin syntyi. Vääränä päivänä luetusta väärästä kohdasta. Aloin vain ajatella, miltä spitaalisista tuntui, kun piti lähteä pappien luokse, vaikka mitään ei ollut tapahtunut. Ja sitä että yksi tuli takasin. Vain yksi vai sentään yks?i – se olisi oman tekstinsä aihe.

      Liked by 1 henkilö

      • Niin Juha. Ajan hermolla tekstisi luin, mutta ilmeisesti kuin piru raamattua.

        Omasta näkökulmastani nämä lopun ajan spitaaliset ovat kuvatun käytösensäkin perusteella kirkonkin hylkimiä homoja ja lesboja ja tuo kiittämäänkin saapunut ”samarialainen” Aslan-eheytyksen läpikäynyt ihonsa valkaissut ”mustalainen”.

        Hyvän tekstin voi lukea niin monin tavoin – Raamatustakin.

        Liked by 1 henkilö

      • Juha.
        On ihmisiä, uskovia, jotka ovat sitä mieltä, (olen kuullut sanottavan,) ettei pitäisi niinkään kiinnittää huomiota tuonpuoleisiin/tuleviin kuin pyrkiä elämään tässä ja nyt, tarkoittaen että ihmisten parissa tehtävä työ, evankeliumin julistaminen ajassa, on kaikkein tärkeintä
        Ja niinhän totisesti on!

        Kaikilla kuitenkin on oma tehtävämme johon Jumala on kutsunut/valtuuttanut.
        Kaikki ruumiin jäsenet ovat yhtä tärkeitä Jumalalle olivatpa pieniä tai suuria. Näkyviä tai näkymättömiä.

        Sinulla on taito kirjoittaa niin että monet siunaantuvat , tuoda vanhat tapahtumat tähän päivään loistavasti sovellettuna. Ihailen sinussa tätä taitoa.

        Kun luin blogiasi muistin hämärästi kirjoittaneeni samasta aiheesta jossain blogissani ja etsin sen, siinä on toki muutakin. Otsikko on ”Aamulla varhain” (6.5.-15) Olet antanut siitä hyvää palautetta :)

        Olisi mielenkiintoista jos kirjoittaisit jatkoa, niinkuin tuossa mainitsetkin, ”Vain yksi vai sentään yksi?!” Kirjoitatko,?!

        Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s