Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kuiviin puristettu evankelista

6 kommenttia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesä tuli ja meni. New wine-tapahtuman jälkeen olen viettänyt lähes erakkomaista elämää. En niinkään fyysisesti erossa ihmisistä, vaan henkisesti ja hengellisesti. Olen toisaalta nauttinut helteistä.  Touhunnut yksikseni mummolan puutarhassa ja kartanolla anopin ja appiukon apuna, kesäpoikana. Ajanut halkoja ja niittänyt ojanpientareita. Ajellut traktorilla ja kastellut iltaisin kuivahtanutta puutarhaa ja perunamaata. Soudellut ukin tervaveneellä ja iltapäivisin olen juossut ja kulkenut pitkin Vuokatin vaarojen polkuja. Illat olen lämmittänyt rantasaunaa ja nauttinut uimisesta. Olen asustellut milloin teltassa ja milloin mummolan saunalla.

Lantilla on aina kääntöpuolensa. Samalla kun olen nauttinut kaikesta tuosta, olen huomaamattani väsähtänyt hengellisesti. Olen unohtanut tankata ja ravita Henkeäni. Hengelliset korvani ja aistini ovat hikoileet itsensä kuiviksi tällä pienellä erämaataipaleella. Vaikka olen rukoillut ja jutellut asioitani Jeesukselle en ole jaksanut lukea raamattua ja mikä pahinta, en ole pitänyt yhteyttä toisiin Kristittyihin.

Huomenna aion mennä tankkaamaan itseäni evankelistojen yhteyspäiville Jyväskylään. Tapaamaan ystäviä ja karistamaan erakon karvaiset ja nyhrääntyneet vaatteet yltäni ja pukeutumaan sotisopaan, jolla jaksan kohdata kutsumuksen haasteet.

Yhteys toisiin ihmisiin on yksi kristinuskon keskeisimpiä asioita. Armo on tehty jaettavaksi ja rakkaus annostelukauhaksi. Ilman toisia ihmisiä tämä kaikki olisi turhaa.

Mitä minä tekisin Jeesuksen rakkaudella jos minulla ei olisi ketään, jota kohtaan osoittaisin sitä. Ja taas kuka osoittaisi minua  kohtaan rakkautta jos pakertaisin seurakunnan ulkopuolella yksikseni.

Yksinäinen puu nuotiossa on vain kitkerästi savuava mustunut ja kuoleva kappale, jonka savu kirvelee muiden silmissä. Se tarvitsee palaakseen ja lämmittääkseen muita.

Jeesus käyttää usein miten opetuksessaan hepreankielistä  synti sanaa, joka merkitsee muuria ja väliseinää. Syntiä on siis kaikki mikä erottaa meidät Jumalasta ja lyö kiilaa ihmisten välille.  Siksi huomenna heittäydyn elämän virtaan ja juon elämän lähteestä niin että kuivuneet jäseneni saavat taas maistaa elämää.

 

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

6 thoughts on “Kuiviin puristettu evankelista

  1. Miten loistavat suunnitelmat sinulla on huomiseksi! Herra, anna Tapion juoda elämän lähteestä! (Sitä tarvitsen itsekin. Alkanut lukuvuosi on jo ehtinyt imeä mehut tehokkaasti uusine kuvioineen…) Mikä olisikaan paras paikka saada asioihin perspektiiviä ja elämään uutta virtaa, kuin mennä Kuninkaan lasten perheeseen rakastamaan ja rakastettavaksi. Virvoittumaan elävän Sanan äärelle. Kerro sitten, millainen päivästä tuli! Palaillaan!

    Tykkää

  2. ”Armo on tehty jaettavaksi ja rakkaus annostelukauhaksi”

    Aamen!

    Siunattuja evankelistapäiviä! (Tuollaisia päiviä keskellä työviikkoa?!? Kohderyhmänä työttömät, eläkeläiset ja uskon varaan heittäytyneet kokopäivätyöevankelistat…?)

    Liked by 1 henkilö

  3. ”yhteys toisiin ihmisiin on yksi kristinuskon keskeisimpiä asioita”! Niin näinkin/täälläkin ihanalla blogitaivaalla! Vaikka ei korvaakaan elävää kosketusta! Onnellinen sinä! Kun on hyvä mieli ei köyhyyskään niin pahasti paina, oletan 😉

    Tykkää

  4. Juuri noin kuin tapsa sanoi😊

    Tykkää

  5. Hän tuli köyhäksi tähtemme, että me Hänestä rikastuisimme💖

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s