Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Aika ennen ja jälkeen

5 kommenttia

Nyt on ”tuhat ja yksi” asiaa mielessäni! Saa nähdä mitä tästä tulee? – Joka tapauksessa aamu on kirkas ja kaunis, valo aivan häikäisee! Ja auringonlaskut  ovat iltaisin värikylläisiä. Niitä katselen ihaillen/nauttien, kunnes pimeys laskeutuu. Olen vapaaehtoisessa karanteenissa ja aikalailla omissa oloissani kun he, jotka minua auttelevat ovat vuoronperään poissa jonkin taudin takia. On tietoa monesta eri viruksesta aivan  tavallisesta ”flunssastakin” jota itsekin poden. Otsikko ei kuitenkaan viittaa vain tähän aikaan/näihin päiviin, vaan itselläni olleeseen aikaan ja rauhaan lukea Jumalan sanaa!

Tosin otsikkko oli ensin ”Kun on turva Jumalassa” mutta yllättävän löydön jälkeen muuttui oheiseksi. Raamattu laatikostani kaivelin äitini vanhaa Raamattua ja samalla käteeni osui pieni, vanha kirjanen, aarre pimeyden kätköstä!  Jonkun 1700-1800 luvulla eläneen William J. Pattonin ” Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”! Sivuja 31 täyttä asiaa! Julkaisijana Raamattujen Lahjalähetys ry. 1970! Siitä lopussa.

Nautin näistä hiljaisista päivistä ja ajoista. Pari omaa lääkäriaikaa peruttiin pandemian vuoksi ja riskiryhmäläisenä vietän aikaa ikkunani ja Sanan ääressä! Olen lukenut Vanhaa Testamenttia ja seurannut Elian elämää joka on sykähdyttänyt jälleen sisintäni. En voi lakata ihmettelemästä kuinka on ollut mahdollista Jumalan kirjaan, Raamattuun, saada koko maailman kaikkeus ja taivaskin mahtumaan?! Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Kaikki on, mitä tarvitsemme elämään ja Jumalisuuteen!

Jumalan sana, kuinka siunaava ja ihmeellinen se onkaan. Osin VT:ssa rankka, niin kuin osin uudessakin, mutta oikeasti ainoa tarpeellinen ihmisen aikaa ja ikuisuutta varten tuntea ja tietää. Lukiessani näen ettei mitään todellakaan tapahdu tässä maailmasssa Jumalan sallimatta tai tietämättä. Aivan Kaikki on Hänen hallinnassaan! Tuo lasten hengellinen laulukin ”Kun on Turva Jumalassa” tuli juuri siksi mieleeni.

Meillä, Jumalan Lapsilla, ei ole mitään hätää, ei pelättävää minään aikana sillä vaikka esim. minä kuolisinkin nyt, kohta, tai vuosien päästä, ei minulle tapahtuisi mitään pahaa, josta Isä Jumala ei tietäisi tai vastaisi. Niin on kaikkien Jumalan lasten kohdalla. Aivan Kaikki on meille annettu Jeesuksessa Kristuksessa!

Tämä pieni kirjanen johon nyt palaan, on aarre yksinkertaisuudessaan! Kuinka toivoisinkaan että voisin sen tähän kopioida, niin te, jotka mahdollisesti tätä luette, näkisitte kuinka SANA on ikuinen ajasta aikaan! Jumala on, eikä Hänen sanoistaan katoa pieninkään piirto tässäkään ajassa! Liekö ajattomuudessakaan, paitsi että kaikki kirjoitukset ovat käyneet toteen!

Vanhan testamentin kuninkaiden kirjan lisäksi en pääse eroon nyt tästä kolossalaiskirjeestäkään, se on ihana! Toisen luvun alun selitys vanhemmassa käännöksessä sanoo:” Paavali kehoittaa omistamaan täyden ymmärryksen Kristuksessa 1-3 välttämään vietteleviä ihmisviisauden oppeja 4-5 ja vaeltamaan uudessa elämässä 6-15 takertumatta perinnäissääntöihin, jotka vain ovat varjo siitä, mikä Kristuksessa JEESUKSESSA on todellista”!

Pitkästi tulee, mutta jakeet, vaikka onkin kirjoitettu juutalaisille, niin myös meille 2: 13-15: Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän Teki Eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset. Ja Pyyhki Pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli Meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; Sen Hän Otti Pois ja naulitsi RISTIIN. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti julkisen häpeän alaisiksi; Hän, Sai heistä Hänen kauttaan VOITON RIEMUN”!

Ja vielä 3 luvun alkujakeista:” Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on Ylhäällä, jossa KRISTUS ON istuen JUMALAN oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”!

Mutta palatakseni tähän pieneen kirjaani. Senkin sanoma on ikuisesti sama ja siunaava kuin tämän ajan Raamatunkin, vanhahtavasta kieliasustaan huolimatta. Tässäkin on koko kolminaisuus, ei puhettakaan muusta. Ja siksikään, en voi olla vielä palaamatta tähän  kirjaan: ”Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”!  Viimeisen luvun otsikko on ”Vaeltaminen Hengessä”/Tulemme Jumalan välikappaleiksi.”

Patton kirjoittaa: ”Me emme voi säilyä jatkuvassa riippuvuussuhteessa Kristukseen päivittäin ja hetkittäin, ellemme ole Täysin Armosta  riippuvaiset. Meidän pitäisi liittyä jäsenenä luotettavaan evankeliseen seurakuntaan tai kirkkoon, jossa julistetaan todellista väärentämätöntä evankeliumia. Meidän tulee osallistua sen tilaisuuksiin. ottaa osaa Herran pöytään niin usein kun siihen on mahdollisuus, eikä osallistua sellaiseen maailman menoon josta olisi haitallisia vaikutuksia.”

Tämän seurakuntayhteyden puutteen huomaa juurikin nyt! Muuten ei ole valittamista mutta uskon ystävien ja srk. elämän puute fyysisesti,  kyllä tuntuu ja osallistumisen arvo näinä ”puutteen aikoina” korostuu!

Hän, W Patton, suosittelee lukemaan Raamattua ahkerasti ja sanan ääreen hiljentyen! Myös raamatunlauseita selittäen kuinka tulla tuntemaan totuus ja kenen kautta! Korottaa Kristusta ja kertoo Raamatullisesti kuka ja millainen Kristuksemme on. Mutta kirjoittaa myös rakkaudellisesti Pyhästä Hengestä joka pyhittää, ja kääntää katseemme Jeesukseen, joka ainoana on elävä ja rakastava Vapahtaja/ Totinen Viinipuu ja kuinka voimme tulla ja olla oksastettuna Häneen. jne.

Varsinainen ensimmäinen selittävä kappale on otsikoitu. ”Miksi Kristityt ovat onnellisia” ja vastaus on 🙂 ”Heillä on syntien anteeksiantamus ja pelastusvarmuus” – jonka hän ymmärrettävästi Sanan mukaan selittää. Raamatullisia, Jumalaa ylistäviä, otsikoita riittää. Kuten: Jumala rakastaa kristittyjä ja he rakastavat Häntä/ Kristityillä on yhteys Jumalaan/ Kristityt ovat onnellisia katsellessaan päämääräänsä taivasta ja Kristityt ovat onnellisia kuollessaan.!”Kaiken hän selittää ja lopuksi kokoaa sanomansa raamatullisesti, otsikon alle ”neljätoista siunausta Kristuksessa” vedoten Sanan lupauksiin.

Lopussa on otsikko ”Raamattu” ja sen alla vielä useampi alaotsikko joista enää vain yksi: ” Pyhyys ja usko Jeesukseen:”Pyhittyminen on Jumalan Hengen työtä ihmissydämessä. Mutta kuinka Jumalan Henki sen suorittaa? ”Kääntämällä uskovan silmät katsomaan hänen elävää, rakastavaa Vapahtajaansa!” Viitaten mm. Room.7 luvun loppuun.

Jos jaksoit tänne asti ja se saa sinutkin lukemaan Jumalan ikuista sanomaa Raamatustasi ja rukouksen henkeen, jota nyt erityisesti koko maailma ja kaikki luomakunta tarvitsevat, olen kiitollinen ja Sinä olet siunattu!

Minä Olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka On ja joka Oli ja joka Tuleva on, Kaikkivaltias”  Amen, Tule Herra Jeesus!  Jotain samaa tässä kaikessa kokemuksessa on kuin (älköön kukaan loukkaantuko) Lutherissa? Ja kaikissa joita ”pyhiksi” nimitetään, sen arvonimen mukaan jota Raamatun kirjoittajat Jumalan omista käyttävät. Ole siis sinäkin Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja rakkauden tähden Pyhä! Ole siunattu!

5 thoughts on “Aika ennen ja jälkeen

  1. Kiitos Tuulikki!

    Tuhat ja yksi asiaa sanot olevan mielessäsi – ja olen tänään siinä kanssasi samalla viivalla. Niin paljon pyörii ajatuksissa, ja niin paljon olen joutunut keskittymään työvelvollisuuksiin, että nyt tuntuu kuin kaikki ajatukset ja kaikki keskittyminen lentäisivät kukin omaan suuntaansa, ja karkaisivat. Olen juuri nyt kuin hajoamassa.

    Äiti sai kutsun kotiin eilen aamuyöstä, vähän ennen neljää. Hänen kuntonsa oli äkillisesti romahtanut maanantain vastaisena yönä, ja sisko Paula kutsuttiin vanhainkodille. Hän oli siellä maanantain, ja illalla lähtiessään oli sopinut, että kutsuvat paikalle tarvittaessa. Ja meni sitten ennen kahta yöllä uudelleen.

    Näin on hyvä – äiti oikeasti pääsi kotiin. Silti lopullinen tieto tuo kyynelet silmiin. Maailma on muuttunut ja aika liikahtanut – eilen oli hurja, pauhaava puhuri ja aamulla kun joskus kahdeksan maissa näin yksinäisen joutsenen lentävän kiivaasti, ajattelin äitiä. En vielä silloin ollut huomannut siskon yöllä lähettämää viestiä.

    Ei kuolema ollut yllätys, mutta siltihän se aina on sitä. Eilen puhuin tuntikausia siskojen kanssa puhelimessa eri asioista, joita tähän liittyy. Ja onneksi äidin ei tarvinnut olla yksin, vaikka täältä ei sinne päässytkään: Paula oli vierellä koko ajan. Soitin hänelle maanantaina pariin otteeseen, ja pyysin laittamaan luurin äidin korvalle. Lauloin Karjalan kunnaita ja rukoilin hänelle Isä Meidän ja Herran siunauksen, kuten aina olimme tehneet ennen lähtöä sieltä. Sisko sanoi hänen reagoineen siihen, vaikka olikin tajuton. Kuulin minäkin puhelimeen, miten hengityksen syvä krohina hiljeni siksi aikaa. Ehkä hän kuuli jotain. Kun illalla soitin uudestaan ja lauloin iltavirren, hän oli jo tavoittamattomissa.

    Tämä Paula-sisko ehdotti eilen käytäntöä, että äiti tuhkattaisiin ensin ja siunaustilaisuus pidettäisiin vasta sitten. ”Selvittäisiin yhdellä kokoontumisella.” Nieleskelin ja tutkin nettiä, ja se näköjään on mahdollista. Yleistymässäkin. Toinen sisko ehti jo kannattaa ajatusta. Veli on sairaalassa; häneltä on leikattu tänä aamuna ruoansulatuskanavan kasvain. Keskiärhäkkä.

    Paula oli tänään keskustellut asiasta hautaustoimiston kanssa ja sieltäkin oli sanottu, että hyvin voi niin tehdä – ja että se tässä koronatilanteessa olisi jopa suositeltavaa. Mutta mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä kauheammalta ajatus alkoi tuntua! En halua jättää jäähyväisiä paketille, jonka sisällä on tuhkaa, vaan haluan hyvästellä äidin.

    Meitä ei muutenkaan voi olla siunaustilaisuudessa montaa läsnä – ehkä vain lapset. Uurnanhan voi laskea sitten myöhemmin, jolloin myös lapsenlapset pääsisivät paikalle – ja silloin voisi järjestää myös muistotilaisuuden.

    Keskimmäinen sisko ymmärsi asian, nuorin (Paula, joka järjestää käytännön asioita) ei jaksa ymmärtää. Olemme erilaisia.

    Ja kaiken kukkuraksi – kuten jo kerroin – Tuomas on taas repsahtanut. Ei se mennyt ohi vielä sillä mitä oli viime viikolla.

    Olen huutanut tuskaa (äänettömästi, ettei Erkki saisi tietää miten suuri se on) Jumalalle. Eilen sain ainakin hetkeksi päätettyä, että jätän ja luotan Tuomaan Jumalan käsiin. Käy niin kuin käy.

    Parin tunnin päästä alkaa Käkisalmi-säätiön hallituksen kokous, jossa valmistellaan vuosikokousta. Sihteerinä olen valmistellut sitä ja eri papereita ja liitteitä jo monta päivää. Ja vuosikokous vaatii samanlaisen lisätyön. Saa nähdä, miten jaksan ja selviän. Ja yksin en selviäkään, yritän kääntää katseen Kristukseen.

    Leena

    Tykkää

  2. Kiitos Tuulikki. Olen jo pidempään seurannut kirjoitteluasi ja aina tullut niitä lukiessa siunatuksi. Olen saanut valostasi valoa omaankin elämääni. Runsasta Jumalan Siunausta elämääsi! ♥️

    Tykkää

    • Kiitos itsellesi Eve!
      Ihmeitä siis tapahtuu vaikka en ymmärräkään kuinka?

      Ja samoin myös sinulle runsasta Jumalan siunausta elämääsi vaikka on siunattua sekin että uusiakin lukijoita löytyy vielä! Vaikka joukkomme on pienentynytkin runsaasti alkuajoista joista lähtien olemme kirjoitelleet täällä blogitaivaalla jo seitsemättä vuotta. ! Siis 3 kuukautta ja 1 pv.päälle 🙂

      Tykkää

  3. Voi Leena!!!
    Vaikka kuinka tietäisi/tietääkin että täältä lähtenyt on päätymässä tämän ajan jälkeiseen täydellisempään, eli täydelliseen elämään, niin suru on joka tapauksessa aina läsnä. Ja vie aikaa. Ajattelin juuri tuolla asuntoni kirkkaammalla puolella levätessäni sitä kuinka kuolema tekee meistä täydellisiä.
    Siellä minne menemme Kristuksen Jeesuksen uskossa ja Hänen ajallaan, ontäydellistä kaikki. Rakkaus, terveys, huolettomuus ja kaikki se mikä meiltä täällä puuttu. Ja ennenkaikkea ikuinen elämä ilman kuoleman tuskia!
    Nuo hautausten kuviot ovat kyllä vaikeat kun on useampi mieli niitä harkitsemassa, tiedän tuonkin. Voi ihmistä.
    Ja sitten nuo muutkin murheesi. Mutta sinä olet vahvaksi tullut ja aina vaan vahvemmaksi kun kuljet ja seuraat Jeesusta, mikä aarre surunkin kohdatessa! Ajattelepa entistä Leenaa, mitenkähän hän nyt voisi.?
    Ihailen sitä sinussa juuri kun et ole antanut periksi ”tälle maailmalle”! Vaan tahdot jatkaa alkamallasi Tiellä!
    Se on siunattu Tie se on Totuus ja Elämä!

    Herra kanssasi ja kanssanne tänä raskaana aikana ja näissä koettelevissa ajoissa!
    Jeesuksen kalliissa nimessä sinua siunaten! Kiitos kun kävit kertomassa, muistan edelleen rukouksin!

    Tykkää

  4. Hei ”eve” sain kommenttisi toisaalle, mutta en saanut sitä siirrettyä tänne, yrityksistäni huolimatta?
    Jos huomaat tämän, niin luulisin että tähän kommentiini vastaamalla se voisi onnistua? En tosin ole ollenkaan hyvä näissä ”konehommissa” valitettavasti!
    Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.