Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Hedelmärahapelihuijari

3 kommenttia

Kolmikymppinen kaveri pysäytti fillarinsa kohdalleni koko kevyenliikenteenväylän leveydelle niin että lumi pöllähti. Hänellä oli kypärä ja aurinkolasit. Kypärä oli näillä keleillä ihan jees, mutta aurinkolasit minua hämmästyttivät. Aurinkoa ei ollut muutamaan päivään näkynyt, ja illan luminen maisema hohti katuvalojen oranssia. Cittarin valotkin loivat hehkunsa maisemaan.

– Jos tekee jotain väärää, joutuu kasvatuslaitokseen.

Aha, näitä tapauksia. Lähellä oli kehitysvammaisten asuntola.

– Jos tekee pienempiä vääryyksiä, saa sakkoa. Jos tekee pahempia temppuja, laitetaan vankilaan, vastasin minä, koskapa arvelin, että kolmikymppinen ei ihan hevillä kasvatuslaitokseen enää joudu.

Kaveri myönsi, että näin se on. Hetken verran keskusteltiin rikoksista ja rangaistuksista sekä siitä, että ei ole aivan pöljää pysytellä kaidalla tiellä.

– Myös hedelmärahapelin huijaaminen on väärin, kuului seuraava argumentti.

Hyvin pienen hetken muistelin kaiholla sitä häviävän pientä summaa, jonka olin hedelmäpeleihin elämäni varrella hävinnyt. Minun panokseni kansanterveydelle perustuu enemmän verorasitukseen kuin palkkaropojen kiikuttamiseen kookaupan aulan pelilaitteisiin. Jotenkin aavistelin, että tässä tapauksessa villasukan ydin ei kuitenkaan ollut terveyspoliittinen.

– Minä en ole keksinyt keinoa huijata hedelmärahapeliä, vastasin ikään kuin olisin asiaa enempikin pohtinut.

– En minäkään.

Keskustelu ei päässyt loikkaamaan yli peliautomaattien ympärille teipatun K18-ringin. Huijaamisesta päädyttiin taas rangaistuksiin. Juttelu kiersi kesää. Yritin tehdä lähtöä, mutta en osannut kesken kaverin ehtymättömiä virkkeitäkään pyyhältää poiskaan. Olisi vielä vaikka suuttunut, ja mitä sitten tapahtuu, jos tuollainen suuttuu. Vaikka ei kaveri kauhean vaaralliselta vaikuttanutkaan.

Äkkiä hän ojensi kättään ja tokaisi: – Saanko anteeksi, että huijasin hedelmärahapeliä?

En tarttunut käteen. Korona-aika ja kaikkea. Mutta yritin katsoa rohkaisevasti.

– Saat, jos et enää huijaa hedelmärahapeliä.

Olin itsekin ottanut käyttöön asiaan kuuluvan termin. Enkä sitä paitsi olisi voinut antaa anteeksi hedelmäpelin huijaamista, jos uhrina oli ollut hedelmärahapeli. Näissä anteeksiantojutuissa pitää olla tarkkana.

– Saanko varmasti?

Toistin edellisen vastauksen.

Huojentuneena kaveri kampesi itsensä satulaan ja jatkoi fillarillaan alamäkeä kohti Cittaria – ja varmasti myös sen aulan houkutuksia.

Jatkoin kävelyäni Mietin, mikä valta minulla oli antaa anteeksi hedelmärahapelinhuijaamissynti. Ties kuinka paljon kaveri oli huijannut kansanterveydeltä. Toisaalta mikä julmuus olisi ollut evätä anteeksianto. En sentään vastannut ”mene, äläkä enää syntiä tee”, mutta kehotin kuitenkin olemaan huijaamatta. Eipähän siinä juuri muutakaan pystynyt.

Tunnustan, että mieltäni jäi kaihertamaan, kuinka kummassa kehitysvammainen kaveri oli onnistunut huijaamaan rahapeliautomaattia. Sitäpä en olisi voinut häneltä edes kysyä. ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä…”

3 thoughts on “Hedelmärahapelihuijari

  1. SIIS!
    Juha!

    En tiedä millä mielellä kirjoitit mutta olipa hyväntuulinen teksti kerrassaan!
    Että sinä osaat ja osaathan sinä, me tarvitsemme SINUA täällä!
    Elämä tuntuu jotenkin, juuri tässä tekstissäsi(kin) kuin palaavan aikaan jolloin meillä ei ollut tätä kauheaa koronaa.
    Siis ns. normaaliin aikaan jota emme osanneet arvostaa ehken niin kuin olisi tullut!? Kuinka ikävä onkaan ihan tavallista arkea!

    Johon siis kuuluivat myös kaikki viikonpäivät, kuten sunnuntai! Pyhäpäivä jolloin sai tavata kirkoissa ja kappeleissa ns. ”omiaan”!!!

    VOI kuinka sitäkin nyt kaipaa! Eipä tainnut osata niin täydesti sitäkääkään arvostaa vaikka saikin niin paljon hyvää ja kestävää uskovien yhteydestä ja hyvistä saarnoista, siis ainakin täällä, kuin nyt niitä ikävöi!!!

    Meitä oli siunattu uskovilla papeilla! – Jotka eivät, ikävä kyllä vahingokseen lue tätä kiitosta täältä! Mutta: Sinua tarvitaan! Hyvänmielen ja ilon tuojana, kiva kun jaksat! Älä unohda meitä! Kiitos Juha, voi hyvin ja jaksa! 🙂 !

    Liked by 1 henkilö

    • Kyllä minä julkaisen täällä yhä tekstejä just jetsulleen yhtä usein kuin aiemmin: heti, kun saan tekstin valmiiksi. Mutta noin allakasta kattellen tekstejä valmistuu vähän harvemmin. Liekö allakoissa jotain vikaa nykyään.
      Ja kiitos =)

      Tykkää

  2. Allakoissa… joo ja vähän kaikessa itse kullakin! Miten voikin olla näin vaikeaa?

    Sinä vaan kirjoitat niin hyvin!
    Tietysti tiedätkin ja, kuinka sen nyt sanoisi, sellaisia hyvänmielen tekstejä, aiheistasi riippumatta Sinä annat ihmisten olla.

    Muuten näin sivulauseena – Laulussa lauletaan että ”Voi niitä aikoja”. Palataankohan enää koskaan ns. normaaliin vai eletäänkö nyt todellakin jotain ihme ”uutta normaalia” johon eivät minun ikäiseni enää kuulu!?

    Jotenkin tyttären uupuminenkin on ”tarttunut” ilmeisesti jollain tasolla minuunkin kaiken lisäksi? Tai sitten ei vaan enää jaksa.
    SINUN teksteistäsi löytyy hillittyä positiivisuutta? Ikäänkuin tämänkin tekstisi ”sisälle” olisi nytkin tullut talven keskelle aavistus keväästä.

    Maailmassa on huolta ja hätää ja harvoissa ihmisissä ymmärrystä toisiaan kohtaan, sellaista kuin sinulla tässä(kin) tekstissäsi. Annat ihmisten olla mitä ovat! Se on aika paljon se tänä(kin) aikana. Näin minä nämä luen? Aurinkoa ja Valoa elämääsi! 🙂

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.