Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun erään kirkon nuoriso-ohjaajan kanssa. Harvoin saa kokea sellaista voimaantumista ja oman kutsun vahvistumista kuunnellessa toisen kuvausta omasta työstään ja niistä haasteista joita siinä kohtaa. Tuntui hyvältä kohdata ihminen jonka arvomaailma oli kohdallaan ja näky omasta työstä oli kristallin kirkas. Eteeni piirtyi kuva kirkosta jolla on tehtävä tässä ajassa ja maailmassa.

Kirkon tehtävän anto on selkeä ja se löytyy Jeesuksen lähetyskäskystä. Tätä tehtävänantoa on jokainen Kristitty ja seurakunta kutsuttu toteuttamaan. Lähetyskäsky on syy seurakunnille olla olemassa ja sille perustalle kaiken pitäisi perustua. Seurakunta kantaa edellään Jeesuksen tyhjää ristiä merkkinä siitä, että se julistaa Evankeliumia Jeesuksesta. Raamattu on kirja jonka pohjalta Seurakunnan opetus kohoaa ja muita vaihtoehtoisia lähteitä ei ole olemassa. Kirkon yläpuolella tässä suhteessa ei ole kuin Jumala ja siksi kirkko kulkee tässä ajassa omilla raiteillaan eikä maailman luomilla raiteilla. Näitä raiteita pitkin se kulkee läpi maailman ja ajan siitä erkaantumatta mutta kuitenkin omat arvonsa ja näkynsä säilyttäen.

Kirkko ei elä mitään filosofiaa tai satua Jumalasta ja Jeesuksesta, eivätkä sen työntekijät ole yhteiskunnan resurssitoimijoita tai vaikkapa kunnallisen nuorisotyön tai kaupungin sosiaalityön jatke. Jokainen kirkontyöntekijä on juuri tarkoituksella sillä paikalla johon hänet on seurakunta asettanut ja hänen työllään on merkitys. Sama pätee meihin seurakuntien luottamushenkilöihin. Emme me harrasta seurakuntaa vaan seurakunta on meille Jeesuksen ruumis jonka toimivia jäseniä me olemme. Kirkko ei ole humanistinen, ihmiskeskeinen organisaatio vaan se on Jumalan valtakunnan maanpäällinen ilmentymä.

Siksi koen, että on aika pitää kiinni siitä mitä kirkko alun perin edustaa ja tunnustaa reilusti uskoa elävään Jeesukseen. On etsittävä omaan elämään Jumalan tahtoa ja suunnata sitä sen mukaan. Rukoilla ja viedä oman elämän kipuja ja riemuja Jumalan eteen. Enää ei mielistellä maailmaa ja elää sen halun mukaan. Miksikö, no siksi kun Jumala on hyvä!