Kaksi kameraa, mikkejä, taitavia seurakunnan työtekijöitä ja muutama innokas seurakuntalainen. Pari mukavaa nojatuolia kirkon etuosassa ja flyygeli. Muutaman ihmisen panostus ja homma toimii. Majatalo-illat ovat siirtyneet etäaikaan, niikuin kaikki muukin seurakunnan kokoava toiminta. Viime sunnuntaina pidimme jo toisen Facebooklive-lähetyksen Pyhäjärven seurakunnan Majatalo-illasta. Pohdimme Heli-papin kanssa Isä Meidän-rukousta ja millaisella asenteella rukoilemme. Lauloimme muutaman laulun ja rukoilimme rukouskiviä apuna käyttäen. Kommenttiosioon pyysimme ajatuksia ja pohdintoja joita nousi katsojien mieleen lähetyksen aikana. Eilen hiihtolenkillä uskaltauduin kuuntelemaan koko illan ja oikeastaan hämmästyin kuinka hyvä kokonaisuudesta tuli vaikka pelkäsin miltä oma osuuteni kuulosti. Itsensä kuunteleminen ei ole kovin helppoa. Tässäkin Majatalo-illassa toteutui sama kuin ennenkin, kun jokainen tuo seurakunnan kokoontumiseen oman osansa. Jumala siunaa lopputuloksen ja seurakunta rakentuu.

Se mikä jäi mietityttämään oli muutama kesken lähetyksen tullut kommentti siitä, että rakenamme rukouksesta liian monimutkaista oppia. Etten olisi oppinut lapsena rukoilemaan aidosti. Se hieman kirpaisi. Mutta ymmärrän kommentoijan huolen. Jos jollain opetuksella rajoittaisimme ihmisen käsitystä rukouksesta ja määrittelisimme oikean tavan rukoilla luomalla siitä opin, niin silloin olisimme ajamassa pahasti metsään. Kuitenkaan siitä ei ollut kysymys. Kun valmistellaan jonkin aiheen ympärille iltaa ja siihen opetusta, niin pakostakin opetukseen tulee astian maku. On valittava lähestymiskulma ja karsittava asioita pois. On yksinkertaistettava ja taas toisaalta syvennettävä joitain asioita. Kun puhumme rukouksesta, on asioita avattava ja pohdittava. Kerrottava taustoja ja mahdollisesti omia kokemuksia. Rukous on niin valtava aihe, ettei yhdessä illassa ehdi raapaista kuin pintaa. Mutta tärkeintä olisi aina kuunnella kaikki mitä puhujilla on sanottavana loppuun saakka, ennenkuin nostaa kritiikin sormen pystyyn. Itseäni lohdutti se, että illan loppuosassa kommentit saivat luonntevan vastauksen opetuksen sisällä ilman, että olin vielä nähnyt kommetteja. Ne nimittäin eivät onneksi näkyneet kuin koneen käyttäjälle.

Korona-aika on ollut itselleni vaikeaa aikaa niinkuin se on ollut meille kaikille. Välttelly ja varominen alkaa vaikuttaa psyykkeeseen ja kiristää pinnaa. Siksi on hyvä että Seurakunnat ovat onnistuneet luomaan hyviä etätilaisuuksia ja edes tällä tavoin ihmiset voivat saada hengenravintoa. Itse olen osallistunut joihinkin etätapaamisiin, joissa on ollut mahdollista keskustella ja rukoilla ihmisten kanssa. Niissä on ollut vain se vaikeus, että useimmat ihmiset ovat itselleni vieraita. Hämmästyttävää sen sijaan on se, kuinka yhteys Hengessä syntyy niin nopeasti ja jopa kuuntelva rukoustoimii yli internetin. Jumala puhuu kun vain on kuulijoita.

Nyt istun olohuoneessa ja aloittelen hiihtolomaa hieman etuajassa. Yritän rauhoittua rukoukseen, jotta jaksan taas kuskata hiihtolomalaisia ja tavaroita ristiin rastiin Suomea. Takaraivossa jyskyttää läheisen sairastuminen ja se ettei voi koronan takia lähteä katsomaan häntä. Oma levottomuus ärsyttää, kun on niin vaikea keskittyä ja tyytyä tilanteeseen, vaan mieli harhailee väsyneenä. On vaikea olla ihminen ja Pyhä yhtäaikaa. Onneksi Jumalan armo ja laupeus koskettaa minuakin ja saan olla juuri tällainen kuin olen. Pyhyys ei voisikaan nousta minusta vaan ainoastaan Kristuksesta.