Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Kaanaanhäät

Ensi sunnuntain evankeliumiteksti vie meidät hääjuhliin Kaanaan kylään, joka oli Natanaelin kotikylä. Juhlissa mukana on Jeesuksen äiti Maria, Jeesus ja opetuslapset sekä ajan tavan mukaan koko kylän väki. Eletään Jeesuksen toiminnan alkuvaihetta, jolloin Johannes on jo kastanut Jeesuksen. Jeesus ei tule juhlataloon saarnaamaan parannusta, vaan istuu juhlapöytään juhliakseen toisten mukana. Tässä on melkoinen kontrasti siihen, mitä Johannes Kastaja oli saarnannut parannuksen teosta ja viinin juojista.

Kyseessä on Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko ja ihme. Siitä kerrotaan Johanneksen evankeliumin toisen luvun alussa. Häissä tapahtuu talon väen kannalta noloin mahdollinen asia. Viini loppuu. Maria, Jeesuksen äiti, puuttuu tilanteeseen, mikä näyttää harmittavan Jeesusta. Kuitenkin Jeesus tarttuu asiaan ja käskee täyttämään kuusi isoa saviastiaa vedellä piripintaan. Sitten hän käskee viemään astiasta vettä pitojen valvojalle. Vesi oli muuttunut viiniksi, mutta tätä ei valvoja tiennyt. Hän ihmettelee, miksi isäntä oli säästänyt parhaan viinin viimeiseksi. Tapana oli, että paras viini tarjotaan ensin ja sitten kun väki oli juopunut, tarjotaan huonompaa viiniä. Paljonko tuota hyvää viiniä sitten tuli? Jokainen astioista oli n. 80-120 litran vetoinen saviastia, joka oli tarkoitettu käyttöveden varastointiin. Näin viiniä tuli vähintäänkin 480 litraa, eli yli 650 pulloa. Melkoinen määrä isommankin kylän juhliin.

Jeesus pelastaa talonväen maineen ihmisten silmissä, mutta samalla Hän haluaa kirkastaa Jumalaa runsauden, ilon ja kauneuden Jumalana, joka haluaa tuhlata lahjojaan ihmisille. Jumalan luomistyön hedelmää on myös viinipuun anti, joka parhaimillaan ilahduttaa ihmisen sydäntä ja tuo ihmisiä yhteen.  Viiniä ei siis turhaan ole asetettu happamattoman leivän kanssa seurakunnan keskelle ehtoolliselle.

Jos katsomme koko Jeesuksen elämää eteenpäin, löydämme hänet usein syömässä ja juhlimassa ihmisten syntisinä pitämien ihmisten kanssa. Jumalalle synti onkin ensisijassa sitä, että yhteys Hänen ja ihmisen välillä on poikki. Jeesus tuli korjaamaan tuon yhteyden ja samalla Hän tahtoo korjata meidän ihmisten välejä. Vaikka miellämme aina seurakunnan oman yhteisömme kautta, Jeesuksen silmissä on olemassa vain yksi, meidän ihmisten muodostama, syntisten seurakunta, jolle hän tahtoo tuhlata lahjojaan ja jonka kanssa Hän tahtoo aterioida ja iloita.


9 kommenttia

Minä uskon

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luulen, että monella luterilaisen kirkon portinpielessä notkuvalla on mielessä kysymys onko Jumala todella olemassa. Kysymys kumpuaa siitä tosiasiasta, että Jumalan toimintaa ei juuri näy  kirkostamme ulospäin. Se tuntuu piiloutuneen kirkon seinien sisäpuolelle niin visusti, että se on piilossa jopa kirkon työntekijöiltä. Aika moni kirkossa onkin heittäytynyt enemmän humanistiksi kuin uskovaiseksi. Kärjistäen ajatellen uskova-sana tuntuu olevankin jo vastakohta luterilaisuudelle Suomessa. Tämän myötä myös erilaiset hengellisyyden ilmenemismuodot ovat muuttuneet ihmisille vieraiksi.

Viimevuosien parantajakohut ja erilaiset uuskarimaattiset virtaukset ovat saaneet myös osan vapaidensuuntien ihmisistä varpailleen kun puhutaan armolahjoista ja Pyhän Hengen toiminnasta. Eli olemme tulleet tilanteeseen, jossa kaikki pyrkivät toimimaan järkevästi ja humaanisti.  Kaikki mikä ei sovi tieteelliseen maailman kuvaan on syytä hylätä sopimattomana, sillä se voi johtaa taikauskoon.

Omituisinta on se, että samalla vanhat luonnonuskonnot ja uskomukset nostavat päätään ja saavat yleisen hyväksynnän. Itämaiset uskonnot pukeutuvat länsimaiseen asuun ja saavat hienoja nimiä sitä mukaan kun ne yleistyvät. Luontaishoitolaitosten ohjelmaan on ilmestynyt Enkeliterapiaa ja meditaatiota kovaan hintaan.

Mietin, että miten kivuliasta on tehdä töitä, kun esikuvana on Jeesus, joka paransi opetuslastensa kanssa kohtaamansa sairaat. Lohduttavaa on, että Jeesus teki kaiken, koska Jumala rakastaa ihmisiä ja tuota rakkautta on kyllä helppo julistaa. Mutta miten suhtautua noihin raamatun sanoihin, jotka lupaavat meille saman Pyhän Hengen voiman, joka vaikutti Jeesuksessa ja opetuslapsissa. Voiko uskoa elää todeksi ilman Pyhän Hengen täyteyttä? Miten elää uskossa ilman että selvittää itselleen mistä  tässä kaikessa on kyse? Mikä on Jumalan todellinen tahto omassa elämässäni?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä kesänä olen kirjoittanut vähemmän ja ”seikkailut” enemmän. On tullut katseltua tätä Suomen hengellistä kenttää vähän joka laidalta. On sanottava että usko ja uskovaisuus näyttäytyy hyvin monin eri tavoin eri liikkeiden piirissä. Perusluterilainen pystykorva saa olla varpaillaan kun Pohjois-Suomen Helluntailainen alkaa isoon ääneen huutamaan Jeesuksen puoleen ja rukoilemaan.  Kun taas etelän luterilainen hiljenee Herransa eteen pyytämään parantumista. Molemmissa tapauksissa Jeesus kuulee rukoukset ja vastaa. Tuntuu siltä että Jumalalle on aivan sama miten uskoamme ilmennämme. Jospa meidänkin tulisi hyväksyä erilaisuus ja keskittyä Jeesukseen.

Yhteistä näille reissuille on ollut se, että kaikki ryhmät ovat julistaneet ylösnoussutta Jeesusta. Jeesusta, joka julisti jo maanpäällä ollessaan, että Jumalanvaltakunta on tullut lähelle.  Armo on ollut jotain mikä on saanut ihmiset ylistämään Herraa, Jeesusta, joka lähtiessään antoi meille selkeän tehtävän jatkaa omaa työtään.  Tuo työ on enemmän kuin pelkkää humanismia. Se on työtä, johon Jumala antaa voiman. Voima tulee Pyhän Hengen mukana ja se annetaan sellaiselle ihmiselle, joka ymmärtää että ihmisen omat voimat eivät riitä alkuunkaan. Jumala täyttää ja käyttää heikkoja ja tyhjiä astioita.

Kun pohjoisessa laskin käteni miehen, joka oli menossa sydänleikkaukseen, rinnalle ja rukoilin hänen puolestaan, tiesin siinä paikassa, että sydäntä ei tarvitse leikata. En tiedä paraniko hän juuri siinä hetkessä vai niiden kymmenien muiden rukoillessa  aikaisemmin, sillä ei ole merkitystä. Merkittävää minulle oli, että tiesin näin käyvän. Olin kesän mittaan tajunnut että Jeesus on juuri niin lähellä kuin on lähimmän Uskovan käsi. Siksi ojensin käteni tuon miehen rinnalle ja rukoilin. Muutamaa päivää myöhemmin sain kuulla miten lääkärit olivat tunteja turhaan etsineet sydämestä vikaa jonka takia hän oli lähetteen leikkaukseen saanut. Leikkausta ei tehty.

Jokainen voi aina spekuloida onko parantumista tapahtunut ja oliko sydän ollut kunnossa. Tämänkaltainen vikoilu Jumalan edessä on kuitenkin Jumalan arvovallan ja oman uskon kyseenalaistamista.

C.S.Lewis on sanonut  ”Jos kristinusko on väärä väite, sillä ei ole mitään merkitystä, mutta jos se on tosi, sillä on äärettömän suuri merkitys. Ainoastaan jossain määrin merkittävä se ei voi olla”. Kun siis uskon, uskon persoonalliseen ja toimivaan Jumalaan, jonka jokainen lupaus ja teko on omalla kohdallani totta. Niin myös kaikki mitä Jeesus sanoo, vaikuttaa minussa ja Pyhä Henki toteuttaa sen!


Ihmisten ihmeelliset selitykset

Raamattu on ihmeitä täynnä, mutta vielä ihmeellisempiä ovat ihmisten selitykset niitä koskien.Tässäpä muutamia:

Jeesus paransi sokean miehen. Hän sai hengellisen näkökyvyn ja lähti seuraamaan Jeesusta.

Pienen pojan eväät riittivät tuhansille. Hänen esimerkkinsä kirvoitti kaikki muutkin jakamaan eväänsä toisille.

Jeesus käveli veden päällä. Hän tiesi, missä päin järveä oli sopiva matalikko. Pietari parka ei tätä tiennyt ja siksi hän pystyi ottamaan vain muutaman askeleen veden päällä…ups, mitä sanoinkaan, eihän Pietari tietenkään kävellyt, vaan tuli niin kovalla vauhdilla, että ikään kuin näytti kävelleen.

Jeesus muutti veden viiniksi. Ihmiset olivat siinä vaiheessa jo niin humalassa, etteivät erottaneet vettä viinistä.

Jeesus herätti kuolleita. Ne taisivat olla vain koomassa ja pelästyneet sukulaiset luulivat niiden kuolleen. Ai niin, se Lasarus, se onkin vähän hankalampi tapaus, ellei hän sitten paennut Marttaa ja Maria siivouspäivinä omaan luolaansa rauhaan ja siskot luulivat hänen tykkänään kuolleen.

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Eikö olisi paljon helpompi uskoa Raamatun kertomuksiin sellaisina kuin ne ovat? On mahtavaa löytää Jumala, joka teki ja edelleen tekee käsittämättömiä ihmeitä. Itse olen nauttinut suunnattomasti Jeesuksen lupauksesta Joh. 14:12: ” Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo.”
On kuin Hän sanoisi: minä menen Isän tykö, jatkakaa te tästä minuun uskoen!


7 kommenttia

Apostolien teot jatkuvat

Mihin ne olisivat loppuneet ja miksi? On vain ihmisiä, jotka väittävät, että ei niitä enää aikoihin sellaisia tekoja ole nähty eikä edes tarvita. Tällaisten väitteiden kohdalla alkaa henkinen verenpaineeni nousta, enkä aio sellaiseen alistua. Päinvastoin, innostun ja innostan muitakin innostumaan apostolien teoista tänä päivänä. Nouskoon syke, ei verenpaine.

Jeesus käski, opetti ja valtuutti seuraajansa tekemään Hänen tekojaan ja suurempiakin. Jumalan armo ei ole teoriaa tai vasta tulevassa Taivaassa koettavaa ikitunnelmaa. Eikä Hänen rakkautensa ole tyhjiä sanontoja. Me teemme väärin Herraamme kohtaa ja maailmaa kohtaan, jos kiellämme ne ihmeet, joiden kautta Jumalan armo ja rakkaus tulevat kipuihimme ja vaivoihimme. Taivas haluaa nyt murtautua seurakunnan kautta maailmaan. Ja ihmisillä on oikeus nähdä tämä todistus Jumalan ja Hänen hyvyytensä todellisuudesta. Muuten jaamme sanahelinää ja liturgisten kulkusten kilinää.

Siellä, missä Pyhä Henki saa vapaasti toimia, kuten apostolien aikana, siellä on liikettä Jeesuksen perään eli herätystä. Afrikan ja Etelä- Amerikan uskovaiset eivät harrasta hengellisyyttä, he elävät Jumalan Sanasta, Hengen voimasta, lähellä Jeesusta…ja ihmeet ja merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Sama Jumala ja samat lupaukset ovat meilläkin täällä pakkasten ja lumen keskellä. Voihan se meno olla noissa maissa vähän vauhdikkaampaa kuin meillä, mutta oleellista ei ole vauhti tai hiljaisuus, vaan elävä yhteys Jeesuksen kanssa.

Miten kaipaankaan tätä elävää uskon toimintaa, jossa sairaat paranevat, sidotut vapautuvat, synnit saadaan anteeksi, elämä muuttuu, yhteiskunta muuttuu, Herramme kuninkuus ja kunnioituksen kulttuuri valtaa alaa.

Ja uskon, että kaipaukseen vastataan. Kaipaa kanssani ja usko kanssani!