viini | Blogitaivas

Ensi sunnuntain evankeliumiteksti vie meidät hääjuhliin Kaanaan kylään, joka oli Natanaelin kotikylä. Juhlissa mukana on Jeesuksen äiti Maria, Jeesus ja opetuslapset sekä ajan tavan mukaan koko kylän väki. Eletään Jeesuksen toiminnan alkuvaihetta, jolloin Johannes on jo kastanut Jeesuksen. Jeesus ei tule juhlataloon saarnaamaan parannusta, vaan istuu juhlapöytään juhliakseen toisten mukana. Tässä on melkoinen kontrasti siihen, mitä Johannes Kastaja oli saarnannut parannuksen teosta ja viinin juojista.

Kyseessä on Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko ja ihme. Siitä kerrotaan Johanneksen evankeliumin toisen luvun alussa. Häissä tapahtuu talon väen kannalta noloin mahdollinen asia. Viini loppuu. Maria, Jeesuksen äiti, puuttuu tilanteeseen, mikä näyttää harmittavan Jeesusta. Kuitenkin Jeesus tarttuu asiaan ja käskee täyttämään kuusi isoa saviastiaa vedellä piripintaan. Sitten hän käskee viemään astiasta vettä pitojen valvojalle. Vesi oli muuttunut viiniksi, mutta tätä ei valvoja tiennyt. Hän ihmettelee, miksi isäntä oli säästänyt parhaan viinin viimeiseksi. Tapana oli, että paras viini tarjotaan ensin ja sitten kun väki oli juopunut, tarjotaan huonompaa viiniä. Paljonko tuota hyvää viiniä sitten tuli? Jokainen astioista oli n. 80-120 litran vetoinen saviastia, joka oli tarkoitettu käyttöveden varastointiin. Näin viiniä tuli vähintäänkin 480 litraa, eli yli 650 pulloa. Melkoinen määrä isommankin kylän juhliin.

Jeesus pelastaa talonväen maineen ihmisten silmissä, mutta samalla Hän haluaa kirkastaa Jumalaa runsauden, ilon ja kauneuden Jumalana, joka haluaa tuhlata lahjojaan ihmisille. Jumalan luomistyön hedelmää on myös viinipuun anti, joka parhaimillaan ilahduttaa ihmisen sydäntä ja tuo ihmisiä yhteen. Viiniä ei siis turhaan ole asetettu happamattoman leivän kanssa seurakunnan keskelle ehtoolliselle.

Jos katsomme koko Jeesuksen elämää eteenpäin, löydämme hänet usein syömässä ja juhlimassa ihmisten syntisinä pitämien ihmisten kanssa. Jumalalle synti onkin ensisijassa sitä, että yhteys Hänen ja ihmisen välillä on poikki. Jeesus tuli korjaamaan tuon yhteyden ja samalla Hän tahtoo korjata meidän ihmisten välejä. Vaikka miellämme aina seurakunnan oman yhteisömme kautta, Jeesuksen silmissä on olemassa vain yksi, meidän ihmisten muodostama, syntisten seurakunta, jolle hän tahtoo tuhlata lahjojaan ja jonka kanssa Hän tahtoo aterioida ja iloita.

Toisinaan mietin, voiko ihminen, joka on saanut maistaa Jumalan rakkautta, kääntyä pois Jumalasta. Mieleen tulee muuan illallinen aika monen vuoden takaa.

– Kenestä se oikein puhuu? kysyi Pietari kuopukselta.
– Ei mitään hajua.
– No kysy, sulle hän voi vastata ymmärrettävästi.
Kuopus nojautui pomoa vasten.
– Herra, kuka se on?

Huoneessa tuoksuivat mausteyrtit. Lammas oli vadilla, vadille oli valunut rasvaa. Porukka rupatteli. Ensin kaikki ihmettelivät, kuka kumma tästä jengistä muka olisi kavaltaja. Koska kukaan ei tuntenut sydämessään pistosta, jutunaiheet vaihtuivat kepeämpiin. Vain Pietaria asia tuntui kiinnostavan. Minäkö, joka häntä niin paljon rakastan!

Pomo katseli ympärilleen. Hän näki, että juuri se valittu oli ajatuksissaan. Ei näyttänyt riivatulta. Pikemminkin laskelmoivalta. Kulautti välillä viiniä kupista.

– Minä kastan palasen leipää ja annan sen hänelle, pomo kuiskasi kuopukselle sen verran lujaa, että Pietarikin kuuli.

Niin pomo otti leivän, sen jonka oli juuri äsken siunannut, mursi, kasteli lampaanrasvaan ja ojensi. Juudas havahtui ajatuksistaan ja otti palasen vastaan pomon omista sormista.
– Kiitos.
– Minkä teet, tee se pian.

Juudas otti leipäpalan ja pisti suuhunsa. Yskähti. Kulautti kurkkuunsa juuri äsken siunatun viinin jämät, nousi ja lähti. Mitä ihmettä pomo oli horissut ruumiista ja verestä.

Pomo katsoi, kun Juudas meni ja ovi sulkeutui. Yksitoista jäljelle jäänyttä jatkoivat tarinointiaan. Toisinaan näiden jutut suorastaan ärsyttivät, mutta nyt, tässä hiipivän tuskan keskellä sydämessä tuntui äkkiä erityinen lämpö.

– Sinne meni. Mutta noudattakaa te tätä käskyä: Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut. Siitä kaikki tuntevat teidät minun seuraajikseni, että te rakastatte toisianne.

Vaikka pomo pidätettiin vielä samana iltana, hän ehti puhua monia tärkeitä ajatuksia. Se valittu sai maistaa samaa kuin kaverinsakin, mutta teki mitä teki.

Itse mietin, millähän aterioilla olen istunut, mitä suuhuni laittanut. Mietin, voiko sellainen ihminen, joka on saanut maistaa Jumalan rakkautta, kääntyä pois Jumalasta.